1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. rakennussuojelu

Kansallisteatterin mittava remontti voi viivästyä valitusten takia – uudisosan suunnittelija saanut vihapostia

Museovirasto puolustaa 1930-luvulla rakennettujen teatterin julkisivujen purkua.

Nivelosan tilalle on tulossa laajennus. Uudisrakennuksen pääsuunnittelija on Aki Davidsson. Rakennuksen seinät ovat lasia, niiden päällä on alumiininen pystysäleikkö. Sen ylle Jaakko Niemelä suunnittelee vielä valotaideteoksen, jota ei näy kuvassa. Kuva: Arkkitehdit Davidsson Tarkela ja Mallinnus Lumart

Kansallisteatteri sai viime syksynä hartaasti odottamansa remonttirahat opetus- ja kulttuuriministeriöltä. 50 miljoonalla on tarkoitus peruskorjata teatterin 1950-luvun tilat, pieni näyttämö, Willensauna ja niin kutsuttu nivelosa, joka on 1930-luvulta. Iso osa taloa ehti muuttaa alta pois väistötiloihin.

Nyt asiasta on noussut pienimuotoinen kohu, joka uhkaa kääntää teatterin suuret odotukset pettymykseksi. Teatteri aikoo purkaa talon 1930-luvun nivelosan ja rakentaa sen tilalle laajennuksen. Teatterin julkisivut on kuitenkin suojeltu asemakaavassa.

Jo luvan saanut suunnitelma ei miellytä kaikkia. Yksi asiaa kritisoineista on arkkitehtuurin Finlandialla palkittu arkkitehti Aaro Artto.

– Ensimmäinen reaktio oli hämmästys. Vastaavaa toista tapausta ei tule mieleen, että puretaan osa asemakaavalla suojellusta rakennuksesta. Kun 90 vuotta vanhat julkisivut puretaan, se rakennustaiteellinen kerrostuma on ikuisesti menetetty, Artto sanoo.

Viivästyminen maksaisi miljoonia

Museovirasto puoltaa Kansallisteatterin suunnitelmia. Samoin Helsingin kaupungin rakennusvalvonta. Siellä on tehty päätös, joka antaa luvan asemakaavasuojelusta poikkeamiseen, eli nivelosan purkamiseen ja laajennuksen rakentamiseen.

Poikkeamispäätöksestä voi kuitenkin valittaa kesäkuun puoliväliin asti. Nyt teatterin pahin pelko on, että valituksia tulee ja remontti viivästyy.

– Me olemme kahdeksan vuotta hakeneet rahoitusta. Se on vihdoin viimein saatu. Jos tämä myöhästyy, se voi myöhästyä pitkästikin, jopa puolitoista vuotta. Se tarkoittaa rahassa miljoonia, sanoo teatterin pääjohtaja Mika Myllyaho.

Myös Museoviraston osastonjohtaja Mikko Härö pitäisi mahdollisia valituksia merkittävänä iskuna hankkeelle.

– Ilmeisenä riskinä on koko hankkeen kriisiytyminen. Se olisi tilanne, jossa oikeastaan kaikki häviävät ja kukaan ei voita mitään, Härö sanoo.

1930-luvun nivelosa on tarkoitus purkaa. 14 metriä pitkä, sisään vedetty osa on alun perin varastoksi ja taustatilaksi rakennettu. Nivelosa jää teatterin vanhan ja uuden puolen, pienen ja suuren näyttämön väliin. Se näkyy vain sivukujille. Kuva: Jyrki Lyytikkä / Yle

Uusi osa lasista ja alumiinista

Valtion myöntämällä 50 miljoonan rahoituksella on tarkoitus remontoida teatterin pieni puoli, purkaa toimimaton ja ahdas nivelosa ja rakentaa sen tilalle isompi uudisosa.

Uudisrakennukseen on suunniteltu näyttämöiden takatiloja, harjoitushuone, toimistotilaa, lavasteiden siirtelyyn soveltuvat hissit, uusi Taivassali-näyttämö, uusi sisäänkäynti Läntiselle teatterikujalle ja lipunmyynti.

Suunnitelmissa on myös kahvila, jossa olisi teatterikirjallisuutta, esityksiä ja jonka terassi olisi Kaisaniemen puiston puolella. Samalla talosta tulisi esteetön, mitä se ei tällä hetkellä ole.

Uudisrakennuksen seinät on suunniteltu lasisiksi ja niiden päälle tulee alumiininen pystysäleikkö. Projektin pääsuunnittelija, ADT-arkkitehtien Aki Davidsson viimeistelee parhaillaan julkisivua yhdessä valon käyttöön erikoistuneen kuvataiteilija Jaakko Niemelän kanssa.

Niemelä on mukana, koska kaupunkikuvatyöryhmä toivoi julkisivusta rohkeampaa ja edellytti, että säleseinän kehittelyyn kiinnitetään taiteilija.

Niemelä suunnittelee säleikköön kolmiulotteista valotaideteosta. Valmista tulee alkusyksyllä. Sen jälkeen suunnitelma hyväksytetään vielä kaupunkikuvatyöryhmällä.

Projekti kuohuttaa monella tasolla

Kansallisteatteri on kipuillut toimimattoman 1930-luvun nivelosan kanssa jo vuosia. Nyt se on tarkoitus purkaa ja rakentaa tilalle laajennus. – Tämä on ristiriitainen projekti, mutta jotta teatteri toimisi, jostain on pakko luopua, sanoo Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho. Kuva: Jaani Lampinen / Yle

Projekti on herättänyt viime metrien vastustusta monella tasolla: on kritisoitu nivelosan purkamista (siitä kohta lisää), prosessia (palaamme tähänkin) ja uudisrakennusta. Muun muassa arkkitehti Aaro Artto kuvailee kollegansa suunnitelmaa pettymykseksi.

– Jos päädytään purkamaan, pitäisi saada tilalle jotain todella hienoa, joka kestää seuraavat 100 vuotta. Tämä alumiiniboksi on vaatimaton ja pikemminkin huonontaa kaupunkikuvaa, Artto sanoo.

Davidsson on tietoinen purkamisen ja uudisrakennuksen herättämästä keskustelusta. Hän kertoo projektin saaneen jopa vihaviestejä.

– Ihmettelen aggressiivisuutta. Ei ole kenenkään etu, että asiat kulminoituvat tällä tavalla. On esitetty, että tätä olisi valmisteltu pimennossa. Miksi tätä olisi valmisteltu salaa? Ei Kansallisteatteri ole mikään kiinteistöspekulaatioyhtiö. Olemme valmistelleet tätä avoimesti ja tiedottaneet enemmän kuin normaalisti.

Samaa sanoo pääjohtaja Mika Myllyaho. Teatterin laajennussuunnitelmat olivat ensimmäistä kertaa esillä Helsingin Sanomien laajassa artikkelissa (siirryt toiseen palveluun)vuonna 2014.

– Silloin ajatus oli jo, että väliosa täytetään. Ja se otettiin vastaan positiivisena asiana, Myllyaho sanoo.

Vanha nivelosa on vaarallinen

Pääjohtaja kertoo olevansa itsekin surullinen siitä, että 1930-luvun nivelosa on pakko purkaa uudisrakennuksen tieltä, mutta ei näe muuta vaihtoehtoa.

– Se on työturvallisuuden näkökulmasta äärimmäisen vaarallinen ja sitä ei pystytä muuttamaan turvalliseksi, ellei sitä rakenneta uudelleen, Myllyaho sanoo.

Suuri näyttämö ja varastona toimiva nivelosa ovat eri tasoilla. Se tarkoittaa, että tonnien painoisia lavasteita täytyy työntää ylämäkeen.

Tilassa on pylväitä, jotka vaikeuttavat tavaroiden siirtelyä. Logistiikkaa ei helpota sekään, että talon ulkopuolella tehdyt lavasteet joudutaan nostamaan sisään ikkunan kautta. Sen lisäksi tilasta on löytynyt hometta ja muun muassa puunkyllästysaineena käytettyjä, terveydelle haitallisia kreosootteja.

Laajennusta tarvitaan myös siksi, että teatteri ei mahdu nykyisiin tiloihinsa, vaan joutuu vuokraamaan 500 neliötä talon ulkopuolelta. Uudisosan myötä osastot saataisiin takaisin taloon. Silloin myös teatterin kulut pienenisivät noin 30 000 eurolla kuukaudessa.

Kansallisteatterin suunnitelmiin kriittisesti suhtautuva Aaro Artto kysyy, mitä mieltä on suojelupäätöksissä, jos niistä livetään näin helposti. – 1960–1970-luvuilla oli iso purkuaalto, jossa lähti paljon arvorakennuksia Helsingin keskustasta. Kuvittelin, että vanhoista virheistä olisi opittu ja oltaisiin varovaisia sen suhteen, mitä puretaan. Kuva: Jaani Lampinen / Yle

Miksi ette säilytä fasadia...

Aaro Artton mielestä nivelosaa ei kuitenkaan pitäisi purkaa, sillä nivelosa rytmittää teatterikorttelin kokonaisuutta. Kaikki, mitä nyt rakennetaan, pitäisi hänen mielestään rakentaa vanhan julkisivun taakse.

Artto on osakkaana APRT-toimistossa ja parhaillaan suunnittelijana projektissa, jossa helsinkiläisestä, entisestä toimistosta rakennetaan hotelli ja puretaan alta osia 1960-luvun rakennuksesta. Samassa rakennuksessa sijaitsi aiemmin tunnettu kaurismäkeläinen Corona-baari.

– Suojelukysymykset ovat vaikeita ja niihin törmää omassakin työssä. Suunnittelijana joutuu ratkaisuihin, jotka omasta mielestä eivät aina ole parhaat. Rakennuttajastakin on paljon kiinni. Kansallisteatteri näyttää tässä mielestäni huonoa esimerkkiä.

...Siihen ei ole rahaa

Myllyaho ei niele kritiikkiä. Hänen mukaansa myös sitä vaihtoehtoa, että vanhat ulkoseinät olisi jätetty paikoilleen, on selvitetty.

– Toki tänä päivänä osataan rakentaa ja säilyttää seinät, mutta hintalappu olisi ollut toisenlainen.

Teatteri on saanut OKM:lta remonttiin 50 miljoonaa. Sillä pitää pärjätä.

Myös uudisrakennuksen pääsuunnittelija, arkkitehti Aki Davidsson kertoo, että kaikki mahdollisuudet tilojen laajentamisesta alas- ja ylöspäin on käyty läpi.

– Alaspäin meneminen on teknisesti ja taloudellisesti mahdotonta. Rakennus lepää savikakun päällä. Mitä syvemmälle mennään, sitä vaikeammaksi se muuttuu. Ylöspäin rakentamisesta luovuttiin kaupunkikuvallisista syistä: Se olisi peittänyt vanhan puolen näyttämötornin.

Kansallisteatterin nivelosan pääjulkisivu näytti tältä ennen kuin eteen rakennettiin 1950-luvulla niin kutsuttu "Noppa", jossa sijaitsee teatterin Willensauna ja pieni näyttämö. Kuva: E. Rundman / Museovirasto

Vanha pääjulkisivu on jo menetetty

Museovirastossa katsotaan, että purkaminen ja uudisrakennus eivät vaaranna Kansallisteatterin kulttuurihistoriallisia ja arkkitehtonisia arvoja. Myös nivelosasta on tehty rakennushistoriallinen selvitys 1990-luvun lopussa.

– Nivelosa on alun perin varastoksi ja taustatiloiksi rakennettu. Sitä ei ole tehty ensisijaisesti edustavaksi. Siihen voi suhtautua läpikulkutilana, jonka kautta tavara on kulkenut sisään ja ulos, sanoo inventoinnin tehnyt Museoviraston intendentti Maarit Mannila.

1950-luvulla nivelosan perään rakennettiin teatterin pieni puoli, Kaija ja Heikki Sirenin suunnittelema “Noppa”. Sen tieltä purettiin nivelosan silloinen pääjulkisivu, joka katseli kohti Kaisaniemen puistoa. Mannilan mukaan väliosa on ajalle tyypilliseen klassistiseen tyyliin piirretty, mutta kujien julkisivut on kuitenkin tehty selvästi toissijaisiksi.

Museoviraston Mikko Härö korostaa, että eri intressejä on punnittu teatterin kohdalla tarkkaan. Vaakakupissa on painanut se, että teatteri pystyy nyt jatkamaan tilassa, joka on alun perin suunniteltu kansalliseksi päänäyttämöksi.

– Rakennussuojelussakaan ei ole kyse itseisarvoisesta suojelusta. Siinäkin haetaan tapoja, joilla rakennukset kyetään pitämään käytössä. Materialla, aineella, on toki merkityksensä, mutta se on merkityksetöntä, jos siihen ei kyetä liittämään yhteisöjä palvelevaa toimintaa, Härö sanoo.

Kansallisteatterin koko julkisivun mitta Kaisaniemestä Rautatientorille on lähes 70 metriä. Purettavaksi aiottu nivelosa näkyy vanhan ja uuden puolen välissä noin 14 metrin sisäänvetona. Kuva: Jaani Lampinen / Yle

Miksi ei muutettu asemakaavaa?

Osa kriitikoista arvostelee tapaa, jolla hanketta on viety eteenpäin. Heidän mielestään olisi pitänyt muuttaa asemakaavaa, eikä poiketa siitä viranhaltijapäätöksellä rakennusvalvonnassa. Asemakaavan muuttaminen olisi sisältänyt laajemman kuulemisen ja osallistamisen.

– Juridinen puoli on Kansallisteatteria laajempi asia. Poikkeamispäätös antaa kunnille mahdollisuuden poiketa asemakaavan suojelumääräyksistä. Onko nyt tultu siihen pisteeseen, että tämä täytyy nostaa keskusteluun, kysyy Rakennustaiteen seuran puheenjohtaja Timo Tuomi.

Rakennustaiteen seura on mahdollinen valittajataho.

Poikkeamispäätöksen teki Helsingin kaupungin rakennusvalvontapäällikkö Kai Miller, joka kuuli asiassa ensin Museovirastoa ja Ely-keskusta.

– Pyysimme lausunnot asiantuntijoilta ja kaikki olivat sitä mieltä, että voi purkaa, Miller sanoo.

Rakennusvalvonnasta kerrotaan, että suojelusta poikkeaminen ei ole tavallista, mutta ei ennen kuulumatontakaan.

– Kenenkään intresseissä ei ole tuhota tällaista rakennusta. Tuntuu jopa loukkaavalta ajatukselta, että museoviranomainen ja rakennusvalvonta olisivat kampittamassa suojelua, sanoo Rakennusvalvontapalvelujen lupayksikön päällikkö Salla Mustonen.

Museoviraston osastonjohtaja Mikko Härö ei ymmärrä kritiikkiä siitä, että nivelosan purkaminen edustaisi purkuvimmaa. – Siitä nimenomaan ei Kansallisteatterin yhteydessä ole kyse. Jos tähän liittää niin sanotun purkuvimman, ollaan jo pitkällä populismissa. Kuva: Jaani Lampinen / Yle

Pelissä Kansallisteatterin tulevaisuus

Sekä Museoviraston Mikko Härö että Kansallisteatterin Mika Myllyaho painottavat, että asiassa on edetty “lain ja kirjan” sekä kaupungin antamien “ohjeiden ja nuottien” mukaisesti.

– Siksi olemme yllättyneitä, että viime vaiheessa on syntynyt tällaista kitkaa, Härö sanoo.

Härö korostaa, että valitusoikeus on tarpeellinen, eikä sitä voi kyseenalaistaa.

– Sen sijaan voi joskus ihmetellä, ovatko valittajat tietoisia, tai välittävätkö he mahdollisista vaikutuksista? Tässä on pelissä lähivuosien osalta koko hienon instituution toimintakyky ja talous sekä pidemmällä aikajänteellä se, millainen teatteri Kansallisteatterin on mahdollista olla.

Valitusoikeus menee umpeen 15. kesäkuuta. Valittaa voivat muun muassa sellaiset yhdistykset, joiden tehtävänä on ympäristön tai kulttuuriarvojen suojelu. Jos valituksia ei tule, kevyiden rakenteiden purkaminen aloitetaan elokuussa. Uudisosan rakentaminen alkaa vuonna 2021. Samalla restauroidaan teatterin pieni puoli. Valmista pitäisi tulla vuoteen 2023 mennessä.

Purkupäätöstä seuranneesta keskustelusta on aiemmin uutisoinut Helsingin Sanomat (siirryt toiseen palveluun).

Purettavaksi aiottu nivelosa näkyy Läntiselle ja Itäiselle Teatterikujalle. Kuva: Jaani Lampinen / Yle