Erkka Mikkonen: Haluatko kuulla Venäjältä hyviä vai faktoihin perustuvia uutisia?

Jouduin Venäjän valtion propagandakoneiston kynsiin, kirjoittaa kirjeenvaihtaja Erkka Mikkonen blogissaan.

Venäjä
Erkka Mikkonen
Karoliina Simoinen / Yle

MOSKOVA Kolme vuotta sitten katsoin itsestäni tehtyä tv-juttua (siirryt toiseen palveluun) venäläisellä Rossija-24-uutiskanavalla.

– Hänen nimensä on päätynyt julkisuuteen kaukana imartelevasta yhteydestä, mutta sanaharkkojen säännöt ovat nämä: Jos et pidä sanaasi, olet hävinnyt, toimittaja juonsi.

Jouduin Venäjän valtion propagandakoneiston kynsiin sen jälkeen, kun kysyin lehdistötilaisuudessa ulkoministeriön tiedotusosaston päälliköltä Marija Zaharovalta Venäjän Tšetšeniasta raportoiduista homovainoista.

Aiemmin samalla viikolla Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron olivat nostaneet aiheen esiin presidentti Vladimir Putinin kanssa. Zaharovan mielestä asian kommentointi ei kuitenkaan kuulunut ulkoministeriölle, vaan minä politisoin sitä.

Sen sijaan kärkkäästä esiintymisestään tunnettu diplomaatti vetosi Tšetšeniaa johtavaan Ramzan Kadyroviin, jotta tämä järjestäisi minulle tutustumismatkan pohjoiskaukasialaiseen tasavaltaan – ellen sitten pelkäisi lähteä matkaan. Myöhemmin Zaharova väitti, että ehdin jo lupautua, mutta sitten jänistin.

Venäjän valtion kontrolloimassa mediassa minusta leivottiin sanansa syönyt pelkuri. Lisäksi väitettiin, että suoritin ylhäältä annettua informaatio-operaatiota.

Huomio käännettiin taitavasti pois Tšetšenian seksuaalivähemmistöihin kohdistetusta järjestelmällisestä mielivallasta. Sitä vastoin Kremliä tukevien viestimien mukaan kyse oli venäläisvastaisesta propagandasta.

Toisin sanoen venäläisen kerrontatavan mukaan maa joutui jälleen kerran lännen hyökkäyksen uhriksi.

Kuten strategista viestintää tutkiva Saara Jantunen Infosota kirjassaan huomauttaa, venäläinen valtionmedia on jo vuosien ajan tuottanut systemaattista kertomusta siitä, millainen maailma on, ja mikä on Venäjän rooli siinä.

Tämän venäläisen tarinan ydin on uhrikertomus.

Sama uhriutuminen näkyy myös korona-aikana. Kun lännessä ihmetellään Venäjän erittäin vähäisiä koronakuolemia, on kyse silloinkin ”russofobisesta propagandasta”.

Toukokuussa Venäjän ulkoministeriö hyökkäsi (siirryt toiseen palveluun) Financial Times ja The New York Times sanomalehtiä vastaan. Se syytti julkaisuja venäläisvastaisten valeuutisten levittämisestä.

Lehdet viittasivat (siirryt toiseen palveluun) Moskovan huhtikuun kokonaiskuolleisuuslukuun ja esittivät, että maassa voi olla kolme kertaa enemmän koronavirukseen liittyviä kuolemia, mitä viralliset tilastot antavat ymmärtää.

Ulkoministeriö vaati lehtien kumoavan tietonsa, duumassa vaadittiin (siirryt toiseen palveluun) niiden toimilupien epäämistä ja viestintäviranomainen aloitti (siirryt toiseen palveluun) jutuista tutkinnan valeuutisten levittämisen kieltävän lain nojalla.

Kahta viikkoa myöhemmin Moskovan kaupungin terveyslaitos esitteli koronalukuja (siirryt toiseen palveluun) Maailman terveysjärjestön suositteleman tilastoinnin mukaisesti. Nyt moskovalaisia kerrottiin kuolleen (siirryt toiseen palveluun) huhtikuussa kaksi ja puoli kertaa aiempaa ilmoitettua enemmän.

Kun lukuun lisätään vielä ne mahdolliset koronavirukseen liittyvät kuolemat, jotka terveysviranomainen lupasi analysoida myöhemmin, näyttävät ulkoministeriön ”venäläisvastaisiksi spekulaatioiksi” julistamat tiedot varsin todenmukaisilta

Koronaviruskuolemia tilastoidaan eri maissa eri tavoin ja lopputulokseen vaikuttaa oleellisesti testausmäärät. Tapaus näyttää kuitenkin sen, kuinka virallinen Venäjä suhtautuu riippumattomaan journalismiin.

Suurin osa venäläisestä mediakentästä on valjastettu osaksi valtion propagandakoneistoa.

Niiden tehtävänä on tukea valtion poliittista johtamista eli toimia vallankäytön sylikoirana. Samalla ne mustamaalavat vallan vahtikoirana toimivia riippumattomia viestimiä.

Tällä hetkellä Venäjän valtiota lähellä oleva media rummuttaa presidentti Vladimir Putinin jatkon takaavan perustuslakiuudistuksen puolesta.

Koronaepidemia ei vielä näytä selvää laantumista edes virallisten tilastojen (siirryt toiseen palveluun) mukaan. Kansalaisille täytyy silti viestittää, että epidemian uhka väistyy ennen kahden viikon päästä alkavaa kansanäänestystä, jolla perustuslakiuudistus lopullisesti sinetöidään.

Rauhoittelun lisäksi venäläisiä pyritään ajamaan vaalipaikoille uhkakuvia maalaamalla.

Pietarin trollitehtaaseen yhdistetty mediayhtiö julkaisi viime viikolla perustuslakiuudistusta puoltavan mainosvideon (siirryt toiseen palveluun). Siinä miespari adoptoi orpokodista pikkupojan ja tyrkyttää tälle mekkoa.

Videon mukaan homot uhkaavat Venäjän tulevaisuutta, ellei perustuslakiuudistusta hyväksytä.

Valtionmedian välittämä viesti on yksinkertainen.

Sen mukaan kaikki on ja tulee olemaan kunnossa – lännen venäläisvastaisista kampanjoista huolimatta – niin kauan kuin nykyhallinto pysyy maan johdossa.

Kremlin kontrolloimat viestimet eivät käytännössä esitä minkäänlaista kritiikkiä presidentti Putinia tai ylipäätänsä Venäjän valtionhallintoa kohtaan.

Joskus minulta kysytään, miksi suhtaudun venäläisviranomaisten ja sitä lähellä olevan median tietoihin kriittisesti. Joidenkin suomalaisten mielestä olisi parempi, jos Venäjän epäkohtia ei nostettaisi esiin.

Mutta miten on, haluatko kuulla Venäjältä mieluummin hyviä vai faktoihin perustuvia uutisia?

Erkka Mikkonen

Kirjoittaja on Ylen Venäjän-kirjeenvaihtaja. Hän kommentoi tässä blogissa naapurimaan ajankohtaisia asioita ja korostaa, että Venäjää ja venäläisiä ei pidä sekoittaa keskenään

Aiheesta voi keskustella 13.6. klo 23.00 asti.