Raisa Omaheimon kolumni: Kyllä minä tiedän, että olen läski

Ylipainoiselle potilaalle ei tarvitse kertoa, että hän on ylipainoinen, hän tietää sen kyllä jo itse, muistuttaa Raisa Omaheimo.

ylipaino
Raisa Omaheimo
Jouni Immonen, Yle

Makasin selälläni laverilla, ilman housuja, jalat telineillä. Lääkäri esitteli itsensä, katsoi minua ja kertoi, että minä hyötyisin painonpudotuksesta.

Pyysin, että käydään painokeskustelu, kun olen pukeissa, jos tutkittaisiin nyt ensin. Lääkäri kertoi, että asia on yksinkertainen: kun jättää hiilihydraatit ja sokerit pois, painon pudottaminen on helppoa. Minä, edelleen puolialastomana jalat harallaan, jouduin sanomaan tiukasti, etten keskustele hiilihydraateista alapää paljaana. Kun sain puettua päälle, kävimme lääkärin kanssa tiukan sanaharkan.

Lääkäri oli sitä mieltä, että koska hän on lääkäri, hänen tehtävänsä on olla objektiivinen. Ja objektiivisesti katsottuna minun sairauteni hyötyisi siitä, että laihtuisin, eikä sen ääneensanomisessa ole mitään pahaa, päinvastoin, se on hänen työnsä.

Tässä lääkärini ei ollut väärässä. Minulla on sairauksia, jotka saattaisivat voida paremmin, jos painaisin vähemmän. Sitä lääkärini ei kuitenkaan ymmärtänyt, että niin painopuhe kuin kehon paino eivät kumpikaan ole ympäröivästä todellisuudesta ja yksilön historiasta irrallisia asioita.

Paino ei ole suure joka olisi irrallaan kaikesta muusta mitä ihmisen elämässä on.

Olen sairastanut elämässäni vaikeita syömishäiriöitä pitkiä aikoja. Olen iloinen, että olen onnistunut saamaan syömishäiriöni hallintaan ammattiavun kanssa. Alkuun painoni putosi, sitten se jäi näihin (ylipainoisiin) lukemiin ja on ollut sama monta vuotta putkeen. Syömishäiriöiselle tämä on valtava saavutus. Tämä on myös paljon terveellisempää kuin kymmenien kilojen jojolaihduttaminen, jota olen harrastanut vuosikausia.

Paino ei ole suure, joka olisi irrallaan kaikesta muusta mitä ihmisen elämässä on. Sitä ei voi muuttaa taikaiskusta, vaikka monenlaiset puoskarit näin lupailevatkin. Laihdutusbisnes kukoistaa juuri siksi, että tuotteiden äärelle pitää palata uudelleen ja uudelleen. Todella harva ihminen onnistuu säilyttämään kuurilla hankitun vaakalukeman.

En ymmärrä miksi terveydenhoitoalan ammattilaiset kertovat minulle, että olen läski. Kyllä minä sen tiedän. Elän tässä kehossa joka päivä.

Tiedän, etten ole kokemusteni kanssa yksin (siirryt toiseen palveluun). Lääkärien suhtautumista ylipainoisiin potilaisiin on tutkittu (siirryt toiseen palveluun), ja tulokset olivat karuja. Ylipainoiset saavat usein tarkempien tutkimusten sijaan laihdutusohjeita. Heidän sairauksiaan diagnosoidaan myöhemmin kuin normaalipainoisten. Pahimmillaan nöyryyttävät kohtaamiset terveydenhuoltoalan ammattilaisten kanssa saavat aikaan sen, että ylipainoinen ihminen alkaa vältellä lääkäriin menemistä ja jää kokonaan ilman hoitoa.

Jos ylipainon syynä olisi se, etteivät ihmiset tietäisi miten syödään terveellisesti, eihän kukaan suomalainen olisi ylipainoinen. Kyllä me kaikki tiedämme, että mieluummin ruisleipää kuin viineriä, mieluummin keitetty peruna kuin rasvainen ranskalainen. Meihin on kaikkiin iskostettu tieto lautasmallista, ruokapyramidista ja viidestä pienestä ateriasta päivässä. Jos kyse olisi siitä, että läskeille pitää vain antaa tarpeeksi tietoa, jotta ne laihtuisivat, me olisimme kaikki normaalipainoisia.

Ruoka, syöminen ja paino ovat paljon muutakin kuin tietoa ja faktaa. Ruoka on nautiskelua ja rakkausteko, rutiinia ja tankkausta. Yhdelle se on tunteiden käsittelemistä, toiselle rangaistus ja kolmannelle palkinto. Syöminen on sosiaalinen kysymys, se on mielenterveyskysymys, ja se on aina myös luokkakysymys.

Lääkäri valitteli minulle, miten "joillekin paino on nykyään niin herkkä aihe". Minä uskon, että paino on ollut herkkä aihe tosi monille tosi pitkään, mutta nyt vasta alkaa olla tilaa sille, että osa meistä jaksaa nousta vastarintaan ja sanoa "älä puhu minulle noin".

Kun lähdin lääkäristä, minulla oli kamala olo. Mietin: onneksi olen jo näin vanha, minulla on monenlaisia tapoja käsitellä tuon kohtaamisen mahdottomuutta. Mietin: onneksi en ole akuutisti syömishäiriöinen. Sitten mietin, mitä tuollainen kohtaaminen olisi saanut aikaan parikymppisenä tai vaikean syömishäiriöoireilun kanssa.

Kaikkien muiden läskien potilaiden takia laitoin palautetta. Liitin palautteeseeni linkin Syömishäiriöliitto Sylin koostamaan tärkeään Miten siitä painosta sitten pitäisi puhua (siirryt toiseen palveluun) -oppaaseen, joka on suunnattu terveydenhuoltoalan ammattilaisille. Palaute kannatti. Ylilääkäri pahoitteli tapahtunutta ja otti asian vakavasti. Ehkä ensi kerralla asiat sujuvat eri tavalla.

Jos voisi lähteä liikkeelle vaikka siitä, että kysyy potilaan omia ajatuksia omasta painostaan. Ja vaikka niin, että potilas saisi käydä tämän keskustelun housut jalassa.

Raisa Omaheimo

Kirjoittaja on helsinkiläinen taiteilija ja läskiaktivisti, jonka lempiruuat tehdään perunasta.

Kolumnista voi keskustella 16.6. klo 23:een asti.

Tutustu myös

Epäonnistumisten CV

Läski