Tehohoidossa ollut Sini Nemlander: "En suostunut lasteni takia hengityskoneeseen" – koronavirus ottaa koville henkisestikin

Pelkoa, ikäviä kommentteja, välttelyä ja taloushuolia. Kolme koronaviruksen sairastanutta kertoo kokemuksistaan taudin aikana ja sen jälkeen.

koronavirus
Keski-ikäinen nainen seisoo puun edessä.
Lääkäri yritti taivutella Sini Nemlanderia hengityskoneeseen monena päivänä, mutta hän kieltäytyi ja teeskenteli terveempää kuin oli. Syynä olivat lapset.Otso Ritonummi / Yle

Hengityskone ja jopa kahden viikon nukutus. Siihen Sini Nemlander ei suostunut, vaikka koronavirus painoi pahasti päälle. Lääkäri yritti taivutella koneeseen monena päivänä, mutta Nemlander kieltäytyi ja teeskenteli terveempää kuin oli.

– En suostunut lasteni takia. Lasten isä ei sairautensa vuoksi voi tehdä heitä koskevia päätöksiä, joten minä olen käytännössä ainoa vanhempi. Mitä, jos lapsille olisi sattunut jotain ja minä olisin ollut tiedottomassa tilassa, Nemlander sanoo.

Helsinkiläinen Nemlander, 46, oli hakeutunut päivystykseen viimeisillä voimillaan. Jo vastaanottotiskillä hänen päänsä kopsahti pöytään. Siitä alkoi kahden viikon hoitojakso Meilahden sairaalassa, jossa hän oli viisi päivää teho-osastolla.

Nemlanderin happisaturaatio oli useamman päivän hengityskoneeseen laittamisen rajamailla. Jos se olisi pudonnut vielä hitusenkin, lääkäri ei olisi enää kysellyt vaan toiminut. Siihen ei onneksi päädytty.

Yksi lapsista piti muista huolta

Nemlanderilla on kuusi lasta, joista nuorin on 11-vuotias. Tämän lisäksi kotona asuu vielä 14- ja 16-vuotias. Toiseksi vanhin, 25-vuotias Oona, tuli hoitamaan nuorempiaan äidin sairauden ajan.

– Yskin verta, ja ehkä kuolemakin vilahti ajatuksissa jossain kohtaa. Koko ajan päällimmäisenä mielessä olivat kuitenkin lapset. Onneksi saatoin luottaa Oonaan, Nemlander kertoo.

Myös ystävät riensivät apuun. Koska lapset olivat eristyksissä, ystävät kävivät kaupassa ja ostivat kaiken tarvittavan ja vähän ylikin. Kun Nemlander pääsi kotiin, pakaste pursui ruokaa.

– Ystävät olivat kuulostelleet rivien välistäkin, mitä lapset tarvitsevat. He ostivat SodaStream-koneen, hankkivat pääsiäismunat ja maksoivat jopa puhelinlaskuni. Oli hienoa, kuinka paljon he auttoivat ja välittivät, Nemlander kertoo kiitollisena.

Keski-ikäinen nainen seisoo puistossa takanaan merimaisema.
– Arvostan todella paljon sairaalan henkilökuntaa., joka oli tosi tsemppaavaa. Huonetovereista tuli hyviä ystäviä, Sini Nemlander kertoo. Hän hengästyy vieläkin helposti, mutta on muuten kunnossa.Otso Ritonummi / Yle

Nemlander ajaa työkseen taksia ja uskoo saaneensa tartunnan asiakkaalta, jonka otti lentokentältä kyytiin. Hän tiesi olevansa taksinkuljettajana vaaravyöhykkeellä, joten sairastuminen ei ollut suuri järkytys. Taudin rankkuus tosin yllätti.

– Siitä en enää pidä, että koronasta vitsaillaan. Sitä tautia ei todellakaan kannata vähätellä. Lisäksi nuorimman tyttäreni koulussa leikitään välitunnilla koronahippaa, mutta olen sanonut, ettei se ole mikään leikin asia.

Pojan valmistujaiskutsusta kieltäydyttiin

Kun Nemlander pääsi kotiin, lapset olivat riemuissaan. Parin päivän jälkeen hän sai lääkäriltä puhtaat paperit ja luvan liikkua missä vain.

Lääkärin lupa ei kuitenkaan kaikkia vakuuttanut, vaan jotkut selvästi pelkäsivät Nemlanderia. Esimerkiksi pojan valmistujaisiin ei haluttu tulla.

– Ymmärrän tavallaan heitä enkä pahoittanut mieltäni. Juhlimme perheen kesken ja päätimme pitää varsinaiset pippalot myöhemmin.

Nemlander palasi nopeasti takaisin taksin rattiin ja myös toiseen, rakennusalan töitä tekevään yritykseensä. Arki rullaa taas normaalisti.

HUSin linjajohtaja: "Suurin huoli liittyy yleensä läheisiin"

Koronavirukseen sairastuminen voi olla traumaattinen kokemus.

– Kun koronaepidemia alkoi, emme ensin tienneet, kuinka laajoja sen henkiset haittavaikutukset potilaalle ovat. Pian heräsimme siihen, kuinka paljon epävarmuutta, huolta ja pelkoa tautiin liittyy. Jo pelkästään eristyksiin joutuminen johtaa elämän kapeutumiseen ja uhkakuvien näkemiseen, sanoo HUS Psykiatrian psykososiaalisista hoidoista vastaava linjajohtaja Jan-Henry Stenberg.

Sairastuneen suurin huoli liittyy yleensä läheisiin: mitä jos olen tartuttanut heidätkin tai miten heidän käy, jos minä kuolen?

Asiaa ei auta se, että sairastuneet saattavat kuulla ikäviä kommentteja ja heitä saatetaan pelätä. Tylyt reaktiot ovat merkki siitä, että koronapandemia tuo tunteet pintaan.

– Kun ihmiset ovat kriisireaktiossa ja suuren epätietoisuuden vallassa, he reagoivat voimakkaasti. Paineisessa tilanteissa tavallisillakin ihmisillä voi tunnereagointi ajaa järkireagoinnin ohi, Stenberg kertoo.

Manu Laaksonen: "Ei pääsyä testeihin, vaikka koko perhe sairasti"

Espoolainen rakennusalan yrittäjä Manu Laaksonen, 42, ei ole varma, mistä koronaviruksen sai. Ehkä työkaverilta, joka poti samantyyppistä outoa "flunssaa".

– Yhtenä yönä oli reipas kuume, ja samalla tuli lihas- ja päänsärkyä. Lisäksi oli jotenkin huimaava tunne. Kuume laski nopeasti, mutta säryt jäivät ja voimat olivat poissa, Laaksonen kertoo.

Hän yritti hakeutua heti oireiden ilmaannuttua testeihin, mutta ei päässyt. Toisen kerran hän yritti, kun koko viisihenkinen perhe oli tullut kipeäksi.

– Sekään ei onnistunut, mutta 16-vuotias poikani ohjattiin onneksi työnantajansa kautta testeihin yksityiselle. Kun sieltä tuli positiivinen tulos, pääsimme vaimon kanssa heti testeihin julkiselle puolelle.

Molempien tulos oli positiivinen. Myös perheen 11- ja 13-vuotiaat tyttäret sairastivat todennäköisesti viruksen, mutta heitä ei nähty tarpeelliseksi testata.

Jo ennen testejä Laaksonen oli melko varma siitä, että tauti oli koronaa, sen verran oudolta se tuntui. Kenelläkään perheessä ei kuitenkaan ollut vakavia oireita, joten pelkoa Laaksonen ei tuntenut.

Huoli firman kohtalosta stressasi

Pääsiäispyhien aikana Laaksonen parani taudista ja kertoi somessa siitä.

– Uutisointi silloin oli niin dramaattista, että halusin kertoa toisenlaisen tarinan. Sellaisen, että korona on inhottava tauti, mutta siitä voi selvitä. Toivotin tsemppiä kaikille, jotka ehkä sairastuvat. Sain aika vahvaa vastareaktiota, mikä yllätti minut, koska tarkoitukseni oli olla positiivinen, Laaksonen kertoo.

Hän sai some-päivitykseensä myös paljon mukavia kommentteja ja kivoja yksityisviestejä sellaisiltakin kavereilta, joiden kanssa Laaksonen ei ole erityisen läheinen.

View this post on Instagram

Mikä on sun supervoima💪🏼 Mulla se on immuniteetti Covid-19! Tänään normaali elämä on palannut. Oli jotenkin outoa käydä ihmistenilmoilla parin viikon breikin jälkeen. Jengi piti hengitys-suojaimia ja huiveja kasvoillaan. Oli jotenkin siistiä miettiä mielessään, että ei koske mua enää. Kiitos kaikille jotka jeesasi aikana, kun itse sairastin. Jos sua askarruttaa joku tässä korona-viruksessa meikältä saa kysyä ihan mitä vaan. Vastailen omien kokemuksien mukaan en asiantuntijana. Yleisesti haluan sanoa, että lehdistön välittämä viesti siitä, että korona tappaa kaikki ja hengityskoneet loppuu sairaaloista on yli raflaavaa ja kaukana siitä mitä itse koin. Tauti on ikävä, mutta siitä selviää sairastamalla. Aurinkoista pääsiäistä kaikille☀️ Pysykää terveinä, mutta jos sairastut se ei ole maailmanloppu siitä selviää👍🏼 . . . #covid19 #koronavirus #coronavirus #eteenpäin

A post shared by Manu (@jippiajee) on

Sairastumisen aikana Laaksosta painoi huoli firmansa taloudesta.

– Meillä on kahden miehen firma. Totesimme yhtiökumppanin kanssa, että jos hänkin sairastuu, se on katastrofi. Se stressasi todella, varsinkin kun koronan vaikutukset koko taloudelle olivat muutenkin epäselviä. Onneksi kaveri ei sairastunut.

Vaikka Laaksosella ei ollut hengitystieoireita, keuhkot ovat oireilleet jälkeenpäin.

– Ne eivät ole palautuneet vieläkään, ei tee esimerkiksi mieli hengästyä. Lääkäritkään eivät pysty vastaamaan siihen, mitä vaikutuksia viruksella voi olla jatkossa. Minua ärsyttää, jos keuhkot jäävät tähän kuntoon, mutta kyllä tämän kanssa voi elää, Laaksonen pohtii.

HUS varautuu toiseen aaltoon laajalla henkisellä patteristolla

HUS ryhtyi keväällä valmistelemaan laajoja toimia potilaiden henkisen puolen hoitamiseksi, mutta epidemia ehti laantua ennen kuin keinot saatiin käyttöön. Jos pelätty toinen aalto iskee, HUSilla on mahdollisuus reagoida nopeasti.

– Olemme esimerkiksi tehneet osastohenkilökunnalle koulutusvideoita potilaiden henkiseksi tukemiseksi. Lisäksi voimme siirtää koronapotilaiden tueksi henkilökuntaa konsultaatiopoliklinikalta, jossa normaalistikin henkisesti tuetaan somaattisesti sairastuneita, kuten syöpäpotilaita, Stenberg sanoo.

Henkilökunnalle on jo koronakevään aikana ollut tarjolla apua oman ahdistuksensa käsittelemiseen.

Sairastumisen lieveilmiöitä on kartoittanut myös THL. Erikoisasiantuntija, kulttuuriantropologi Anna-Leena Lohiniva on ollut kevään mukana THL:n tutkimuksessa, jossa haastatellaan koronatartunnan takia eristykseen joutuneita ja heidän perheenjäseniään.

Tutkimustuloksia ei ole vielä olemassa, mutta Lohinivan mukaan tartunnan saaneet puhuivat paljon myös tautiin liittyvistä tunteistaan.

– Koronavirus ja -karanteeni aiheuttavat erilaisia ongelmia monella elämän osa-alueella, Lohiniva sanoo.

Antti Lappalainen: "Ristiriitainen olo parantumisen jälkeen"

Savonlinnalainen liikunnanopettaja Antti Lappalainen, 35, oli maaliskuun alkupuolella elämänsä ensimmäisellä laskettelumatkalla Itävallan Tirolissa. Koko kolmen hengen kaveriporukka sai koronaviruksen.

– Minulla oli oireita jo Suomeen palatessa, ja ajellessani kotiin Savonlinnaan soittelin terveyskeskukseen saadakseni ohjeita. Sieltä neuvottiin, että mene kotiin karanteeniin, Lappalainen kertoo.

Muutaman päivän päästä hänelle tehtiin testi, joka oli positiivinen. Puoliso sai myös tartunnan, mutta kaksi pientä lasta pysyivät terveinä.

– Oireet eivät olleet meillä kummallakaan vakavia, vaan tavallisen flunssan kaltaisia. Väsymys oli kylläkin poikkeuksellisen kova.

Nuorehko mies istuu laivan kyydissä Savonlinnassa.
Vaikka Antti Lappalainen ei ollut Tirolin pahamaineisimmassa viruslingossa, hän sai tartunnan. Se meni onneksi ohi parissa viikossa, mutta hajuaisti ei ole palautunut vieläkään.Kati Rantala / Yle

Lappalainen kertoi avoimesti tartunnastaan ja antoi siitä jopa haastattelun Itä-Savo-lehteen (siirryt toiseen palveluun). Kun lääkäri totesi hänet terveeksi, kaikki eivät uskoneet parantumiseen vaan pelkäsivät hänen edelleen tartuttavan muita.

– Minulta kysyttiin esimerkiksi kauppareissulla, että 'mitäs sie tänne tuut, kun sulla on ollu se korona'. Siitä tuli itselle ristiriitainen olo, että saako tässä nyt mennä johonkin vai ei. Suurimman osan suhtautuminen oli kuitenkin kannustavaa ja huolehtivaista, Lappalainen kertoo.

Urheileminen oli Lappalaiselle aluksi parantumisen jälkeen raskasta, mutta nyt kunto on palautunut ennalleen. Hajuaisti on vielä osittain hukassa.

– Vaippaikäisen lapsen isänä se ei tietenkään ole pelkästään huono asia, Lappalainen naurahtaa.

Lue myös:

12 päivää elämän ja kuoleman rajalla – korona vei nuoren naisen teho-osastolle: "En toivo kenenkään joutuvan kokemaan tätä helvettiä"

Miksi vain jotkut sairastuvat koronaan vakavasti? Asiaa tutkiva Markus Perola pitää mahdollisena, että yksi syy siihen voivat olla geenit

Moni pelkää koronassa hengityslaitteen varaan joutumista: Jukka Sariola on elänyt koneen avulla 37 vuotta ja kertoo nyt, miltä se tuntuu

Koronan jälkioireista käynnistetään laaja tutkimus – "Teho-osaston potilasryhmä on ollut todella poikkeuksellinen"

Katso psykologi Jan-Henry Stenbergin video-ohjeet ahdistuksen vähentämiseen. (siirryt toiseen palveluun)

Koronavirukseen liittyvän huolen ja epävarmuuden sietämiseen liittyvää tietoa (siirryt toiseen palveluun) löytyy esimerkiksi HUSin Mielenterveystalosta.

Tilaa uutiset koronaviruksesta

Saat Ylen tärkeimmät koronavirusuutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Siirry tilaamaan

Luotettavia koronauutisia nopeasti suoraan puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus