Poliitikkojen puhe on yhä rumempaa ja hyvän maun raja ylittyy usein – konkari syyttää somea ja palaisi lehtien mielipidepalstoihin

Politiikan ilmapiiri on koventunut paljon viime vuosina. Kielenkäyttö vaikuttaa jo politiikan arvostukseen ihmisten silmissä.

kansanedustajat
Twitter-logo puhelimen näytössä.
Professori Kim Strandberg kehottaa miettimään, paljonko julkisuutta ylilyönneille kannattaa antaa, asiattomien some-viestien vaikutus tehostuu, kun ne saavat tilaa perinteisessä mediassa. Olivier Douliery / AFP

Kun kansanedustaja Ano Turtiainen saa potkut omasta eduskuntaryhmästään ja pian ehkä puolueestaankin, kysyvät äänestäjät, pitääkö kansanedustajalta odottaa muita parempaa käytöstä vai onko hän vain kansan edustaja, vikoineen kaikkineen.

Entä saako kansanedustaja kansansa edustajana twiittailla näkemyksiään miten tahtoo? Voiko hän esimerkiksi kutsua toista kansanedustajaa tyhmäksi? Kaikkia näitä on viime viikkoina kuultu ja nähty.

Vaasan vaalipiirissä 20 vuoden ajan kristillisdemokraattien kansanedustajana toiminut Bjarne Kallis sanoo politiikan muuttuneen merkittävästi: aiemmin toisen kansanedustajan arvostus oli eri tasolla kuin nyt.

– Totta kai moitittiin ja välillä riideltiin, mutta ei edustajien välillä ollut vihaa tai henkilökohtaisuuksia. 1990- ja 2000-luvulla oli hyvin harvinaista, että olisi loukattu. Väärällä ilmaisulla voi pilata paljon, katkaista hyvät suhteet ja synnyttää huonoa ilmapiiriä, kokkolalainen Kallis sanoo.

Taitava poliitikko pystyi ratkomaan erimielisyydet, koska hyvä esitys sai aina tukea.

– On poliitikkojen tehtävä markkinoida mielipiteet oikealla tavalla. Twitterissä merkkimäärä on rajoitettu. Viesti ei mene perille. Olisin palaamassa vanhaan aikaan, jolloin raskaat ja varteenotettavat esitykset kirjoitettiin mielipidepalstoille ja annettiin julkilausumina yleisölle, Kallis ehdottaa.

Hän uskoo, että suurin syntipukki nykylinjaan on sosiaalinen media.

– On helppoa tulla suuren yleisön tietoon Twitterin tai Facebookin kautta. Mitä räväkämpi ilmaisu, sen laajemmin se leviää.

Koventunut kielenkäyttö syö arvostusta

Kansanedustajien käytöksessä on vuosien mittaan tapahtunut muutosta, ja usein nähdään ylilyöntejä. Valtiotieteen ja poliittisen viestinnän professori Kim Strandberg arvioi suurimmaksi syyksi ilmiöön perussuomalaisten nousun eduskuntaan ja toisaalta sosiaalisen median käytön.

– Puolueen idea on olla eliitin vastainen, ja sitä kautta tulee provosoiva tyyli, kuten populisteilla muissakin maissa.

Raja menee Strandbergin mielestä siinä, että politiikkaa ja päätöksiä voi kritisoida kovinkin sanankääntein, mutta henkilöön kohdistuva hyökkäys on asiatonta.

Koventunut kielenkäyttö vähentää Strandbergin mukaan politiikan ja poliitikkojen arvostusta ihmisten silmissä. Perussuomalaisten äänestäjien suhtautumista on kuitenkin vaikea arvioida.

– Ehkä tämä on heidän mielestään sitä mitä he halusivat: että joku tulee sekoittamaan koko pakan eduskunnassa ja näyttämään vanhalle eliitille, että uudet tuulet puhaltavat.

Asiattomat viestit saavat myös paljon tilaa mediassa, jolloin vaikutus tehostuu. Strandberg kehottaakin miettimään, paljonko julkisuutta ylilyönneille kannattaa antaa.

Kim Strandberg
Koventunut kielenkäyttö voi vaikuttaa ihmisten suhtautumiseen politiikkaa kohtaan, arvioi Kim Strandberg.Anna Ruda / Yle

Ilmapiirin koveneminen vaikuttaa myös haluun osallistua

Koventunut kielenkäyttö voi Kim Strandbergin mukaan vaikuttaa myös haluun osallistua politiikkaan. Tällaisia merkkejä on ainakin kuntatasolta.

– Eihän ihminen luonnostaan halua olla tilanteessa, jossa on koko ajan tällaista retoriikkaa ja hyökkäyksiä henkilöä kohti. On vaikea arvioida, paljonko se vaikuttaa, mutta ainakin jossain määrin, sanoo professori Kim Strandberg.

Eduskuntatalolla meno saattoi menneillä vuosikymmenillä olla jopa nykyistä kiivaampaa, arvioi entinen pitkän linjan kansanedustaja.

– Salissa kyllä huudettiin ja mitä lujempaa huudettiin, sitä paremmin asia meni perille. Kaikki ymmärsivät, ettei huuto kohdistu henkilöön eikä käytetty mauttomia sanoja, vaan haluttiin korostaa omaa mielipidettä, sanoo Bjarne Kallis.

Kun salista lähdettiin, asiat oli unohdettu, koska ne eivät kohdistuneet henkilöön vaan asiaan, vaikkakin kovan huudon säestyksellä.

Bjarne Kallis
Entinen kansanedustaja Bjarne Kallis ei muista, että olisi esimerkiksi maakuntakierroksilla kansanedustajia olisi tultu haukkumaan. Chanette Härus / Yle

Kirjoittelu kertoo sanojastaan enemmän kuin kohteesta

Somekirjoittelu ei paranna kansanedustajien arvostusta. Kansanedustajien imago ei ole tutkimusten mukaan kovin korkealla.

– Uskon, että median ja somen kautta on tullut niin paljon kielteistä poliitikoista. Omalta ajaltani en muista haukkumisia. Kun kesällä kiersi tilaisuuksissa maakuntaa, kansanedustaja oli kovassa huudossa, häntä arvostettiin ja kunnioitettiin. Päätöksiä voitiin ihmetellä, mutta en muista, että olisi tultu haukkumaan tai moittimaan, sanoo Bjarne Kallis.

Esimerkiksi kansanedustaja Jani Mäkelä (ps.) kommentoi toisen kansanedustajan Antti Kurvisen (kesk.) twiittiä (siirryt toiseen palveluun) Al Holin leiriltä palanneista äideistä ja lapsista näin: "Kurvinen ja ulosotto isistelijöiltä. Onneksi ruuti oli keksitty jo ennen tämän miehen syntymää, koska se olisi näillä eväin jäänyt keksimättä."

– Lausunnon sisältö paljastaa, millaisesta tyypistä on kyse, Kallis toteaa.

Hyvät palautteet kerrotaan kasvotuten, huonot anonyymina

Kauhavalainen ensimmäisen kauden kaupunginvaltuutettu Emma Kivikangas (sd.) ei ole hätkähtänyt tylyksi muuttunutta politiikon elämää.

– Kun asetuin ehdolle, kaverit ihmettelivät, mihin tuo nyt rupeaa, mutta monet tsemppasivat. Suoraa negatiivista palautetta ei ole tullut korviin, suurimmaksi osaksi positiivista, Kivikangas sanoo.

Hän on asennoitunut niin, että hoitaa oman ruutunsa:

– Toimin niin, että itse tiedän, miten asian pitää olla. Ainahan asiat eivät mene niin kuin haluaisi, mutta sitä ei osaa ottaa liian vakavasti. Asiat ovat vaikeita ja koskettavat jonkun elämää. Välillä se menee tunteisiin ja mietin asiaa paljon.

Kivikankaan kokemuksen mukaan ihmiset kertovat yleensä hyvät asiat, mutta huonot tulevat anonyymina palautteena.

– Sinne kirjoitetaan haukut ja arvostelut, sitä ei kerrota kasvotusten. Ihanat palautteet kerrotaan kohdattaessa ja sen positiivisuuden avulla jaksaa, vaikka olisi mennyt huonosti.

Kielteisen palautteen Kivikangas käsittelee puhumalla perheensä ja poikaystävänsä kanssa.

– Puhumalla pystyn käsittelemään asiaa. Jos ei asiaa pysty sanomaan kasvotusten ja rakentavasti, ei kannata sanoa mitään. Monelle olen sanonut, että voi tulla koittamaan itse (politiikkaa).

Mitä tahansa ei voi sanoa, vaan kunnioitus pitää säilyttää.

– Olemme kaikki vaan ihmisiä.

Tytöttelyyn voi suhtautua joopajoo-asenteella

Kaikesta huolimatta Kivikangas kokee, että nuorena politiikassa mukanaolo on ollut helppoa.

– Ihmisten asenteen minua kohtaan voi lukea monessa tilanteessa, mutta sellaisia ylilyöntejä ei ole tapahtunut, jotka kohdistuisivat minuun. Toistaiseksi olen päässyt helpolla.

Hän on kohdannut myös tytöttelyä.

– En ole pelännyt sitä, mutta kannattaa suhtautua vain joo joo -asenteella. Eipä sitä muuta tiedä.

Kivikangas on itse aktiivinen Instagramissa ja Facebookissa. Hän tietää, että juuri somessa ylilyöntejä tapahtuu.

Sen takia Kivikangas miettii tarkasti, millaisen tekstin julkaisee, ettei sitä tulkittaisi väärin. Hän toivoo, että myös muut kirjoittaisivat somessa arvostelutkin niin, ettei se loukkaa toista.

– Pitää kirjoittaa netissä sellaista, mitä pystyy kertomaan kasvotusten.

Politiikan ilmapiirin koventuminen vaatii huomiota:

– Olen herkkä ihminen, mutta politiikka on kovettanut itseäni suodattamaan asioita, etten ota enää kaikkea itseeni. En halua, että politiikka kovettaa minut niin, ettei missään ole enää mitään järkeä.

Lue lisää:

Demokraatti: Valtakunnansyyttäjä on määrännyt esitutkinnan Ano Turtiaisen tviitistä

Kohukirja sai perussuomalaiset naiset tyrmistymään: Kike Elomaa pitää teosta käsittämättömänä, Alisa Leinonen äänestää tulevaisuudessa toisin

Ylen tiedot: Perussuomalaisten Juha Mäenpään syytesuojan saa poistaa, arvioi valtaosa perustuslakivaliokunnan kuulemista asiantuntijoista