Ruotsissa ratkaistiin vanha kaksoismurha geneettisen sukututkimuksen avulla – KRP:ssä suhtaudutaan varauksella tekniikkaan

Suomessa lainsäädäntö ei mahdollista kaupallisten sukututkimuspankkien käyttöä rikostutkinnassa.

sukututkimus
Poliisin tekniset tukijat työskentelevät rikospaikalla Linköpingissä.
Linköpingin kaksoismurha on selvinnyt sukututkimuksen avulla. Kuvassa poliisin tekniset tutkijat rikospaikalla vuonna 2004. Lasse Hejdenberg / TT

Ruotsissa poliisi pidätti tiistaina Linköpingin kaksoismurhasta epäillyn miehen geneettisen sukututkimuksen eli dna-sukututkimuksen avulla.

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Ruotsissa hyödynnettiin kaupallista dna-sukututkimusalustaa rikoksen ratkaisemisessa. Menetelmä voi olla merkittävä vaikeasti selvitettävien rikosten ratkaisemisessa.

Aikaisemmin sitä on käytetty lähinnä Yhdysvalloissa, jossa näkyvin sukututkimuksen avulla ratkaistu rikos on ollut Kalifornian joukkomurhaajan ja -raiskaajan tapaus.

Mikä on Linköpingin kaksoismurha?

Tiistaina pidätetty 37-vuotias mies on asianajajansa mukaan tunnustanut murhanneensa perhosveitsellä 8-vuotiaan pojan ja 56-vuotiaan naisen Linköpingissä samalla kadulla lokakuussa vuonna 2004.

Poliisin tiedotustilaisuus Linköpingissä.
Kaksoismurhan tutkinnanjohtaja Jan Staaf lehdistötilaisuudessa keskiviikkona. Stefan Jerrevång / TT

Kaksoismurha on kuohuttanut Ruotsia. Sen tutkinta on ollut kautta aikain maan toiseksi laajin Olof Palmen murhatutkinnan jälkeen. Tekijän dna-näyte jäi rikospaikalle ja vuosien aikana dna-näyte otettiin 5 000 henkilöltä, mutta kaksoismurha ei selvinnyt.

Miten kaksoismurha selvisi?

Viime elokuussa Ruotsin poliisi aloitti pilottihankkeen, jossa hyödynnettiin sukututkimukseen tarkoitettua kaupallista dna-tietokantaa. Poliisi teki yhteistyötä sukututkimuksen asiantuntijan Peter Sjölundin kanssa.

Tekijän dna-näytettä verrattiin amerikkalaisen Family tree -yhtiön sukututkimustietokantaan.

DNA-näytteiden tutkimista yhdysvaltalaisessa FamilyTree-yrityksessä Houstonissa Teksasissa.
Kuvassa tutkitaan DNA-näytteitä yhdysvaltalaisessa FamilyTree-yrityksessä Houstonissa. Linköpingin kaksoismurha lähti selviämään yhtiön tietokannan avulla. Lehtikuva

Eräs kaksoismurhaajan sukulainen oli ladannut dna-tietonsa sivustolle ja näin tekijän jäljille päästiin. Peter Sjölund rakensi sukupuita 1800-luvulta lähtien.

Dagens Nyheter -lehdelle (siirryt toiseen palveluun) Sjölund sanoi, että geneettinen sukututkimus on rikostutkinnassa suurempi muutos kuin sormenjälkinäytteet. Hän uskoo, että dna-sukututkimuksesta tulee tulevaisuudessa normaali tutkintamenetelmä.

Mitä on dna-sukututkimus?

Useat yhtiöt myyvät dna-testejä ja sukututkimuspalvelua. Alalla on neljä-viisi suurta yritystä.

Asiakas voi tilata niiltä dna-testipaketin. Näyte otetaan kotioloissa joko poskesta tai syljestä. Testin tehtyään asiakas lähettää sen takaisin ja yhtiö lataa tulokset niiden valmistuttua tietokantaansa.

Tämän jälkeen asiakas voi alkaa etsiä tietokannasta sukulaisiaan ja selvittää muun muassa etnistä taustaansa ja alueita, joilta sukua on peräisin.

Testituloksia vertaillaan keskenään. Kun yhteistä dna:ta on riittävästi, ovat ihmiset biologisia sukulaisia.

Voiko Suomen poliisi hyödyntää geneettistä sukututkimusta?

Suomessa poliisi ei hyödynnä kaupallisia sukututkimuspankkeja rikostutkinnassa, koska asiaa koskevaa lainsäädäntöä ei ole. Myöskään aloitteita lainsäädännön muuttamiseksi ei ole tehty.

– Henkilön tunnistamiseen liittyvät biometriset tekniikat ovat olleet lainsäätäjän erityisen tarkassa kontrollissa. Sen takia ei olla lähdetty kokeilemaan vielä tässä vaiheessa, kertoo KRP:n rikosteknisen laboratorion johtaja Erkki Sippola.

KRP:ssa seurataan kuitenkin tarkasti, mitä asiassa muualla maailmassa tapahtuu. Yhdysvaltojen ja Ruotsin lisäksi tekniikkaa on käytetty muun muassa Hollannissa.

KRP:n rikosteknisen laboratorion dna-näytteiden valmistelutila Vantaalla.
KRP:n rikosteknisen laboratorion dna-näytteiden valmistelutila. Markku Ojala / AOP

Tietoa on sukututkimusalustojen hyödyntämisestä rikosten selvittämisessä on kuitenkin vielä vähän. Sippola arvelee, että maailmalla tällä tavalla ratkaistuja rikoksia on maksimissaan joitakin kymmeniä.

Vertailun vuoksi Suomessa perinteisen rikosteknisen dna-tutkimuksen keinoin selvitetään vuosittain yli 2 000 rikosta, joissa tekijästä ei muuten ole tietoa. Perinteisessä tutkimuksessa rikospaikalta taltioituja dna-näytteitä verrataan rikoksesta epäiltyjen tai tuomittujen dna-rekisteriin.

– Niissäkin maissa, joissa yksityisiä tietopankkeja voidaan käyttää, tulevat suuret voitot edelleen perinteisestä dna-tunnistuksesta. Se on pahuksen tehokas työkalu.

Miten eroaa perinteisestä dna-tutkimuksesta?

Geneettisessä sukututkimuksessa selvitetään suurempi osa ihmisen perimästä kuin perinteisessä rikosteknisessä dna-tutkimuksessa. Tekijän jäljille voidaan päästä kaukaisempienkin sukulaisuussuhteiden kautta.

–Siltä osin se on tavallaan täydellisempi tekniikka. Mutta jos tietokantaan viety populaatio ei ole kovin suuri, niin osumia ei voi tulla. Se on juuri niin hyvä kuin kuinka paljon siellä on ihmisiä rekisteröitynä, toteaa KRP:n rikosteknisen laboratorion johtaja Erkki Sippola.

Erkki Sippola
Erkki SippolaMarkku Ojala / Lehtikuva

– Yksikään kansakunta ei ole tietokannoissa kokonaisuudessaan tai edes suurella prosentilla. Se riippuu tapauksesta. Jonkun suvun tai ihmisryhmän osalta voi olla hyväkin kattavuus ja jonkun toisen kohdalla oikein huono, mutta tietokannat kasvavat koko ajan, se on fakta.

Erkki Sippola toteaa, että sukulaisuuden selvittäminen on vain yksi osa alue rikosteknisessä dna-tutkinnassa. Perimän avulla voidaan myös selvittää etnistä taustaa ja fyysisiä ominaisuuksia, kuten hiusten ja silmien väriä ja jopa pituutta.

– Jos lakimuutoksia lähdettäisiin esittämään, niin tämä kokonaisuus pitäisi ottaa huomioon. Se on aika iso paketti.

Millaisia ongelmia asiaan liittyy?

Kaupallisten sukututkimustietokantojen hyödyntämiseen liittyy paljon kysymyksiä ja ongelmia, jotka liittyvät menetelmän tehokkuuden lisäksi muun muassa yksityisyyden suojaan.

Todennäköistä on, että suuri osa palveluja tarjoavien yhtiöiden asiakkaista ei halua, että heidän tietojaan käytetään muuhun kuin palveluun, josta he maksavat eli sukujuurien selvittämiseen.

Lainsäädännön kannalta asia on siis monella tapaa hankala.

– Jos yksityisen sektorin intressit ja tarkkaan säädellyn julkisen vallan intressit menevät sekaisin, niin en ole varma haluavatko kansalaiset sitä. Lainsäätäjä olisi luultavasti todella varovainen asian kanssa, Erkki Sippola arvioi.

Hän epäilee, että geneettistä sukututkimusta tarjoavat yritykset ovat vielä tässä vaiheessa suhtautuneet rikosten tutkintaan myötämielisesti, koska tapauksia on ollut niin vähän.

– Minulla on tunne, että palvelun tuottajat ovat hyödyntäneet tätä markkinoinnissa eli ovat saaneet huomiota käännettyä näihin tapauksiin. Jos tätä alettaisiin oikeasti käyttää paljon, niin epäilen että se kääntyisi heidän bisnestään vastaan.

Lisää aiheesta:

Kalle Haatanen: Geneettinen sukututkimus (Kuuntele Areenasta)