Housut repesivät Pepe & Paradisen lumisodassa ja härkäpari sai kyytiä tanssilattialta – Alavuden seurantalo katosi savuna ilmaan, mutta tarinat elävät

Pyysimme lukijoita kertomaan muistojaan toukokuun lopulla tulipalossa tuhoutuneesta seurantalosta.

seurantalot
Juice Leskinen Slam-keikalla 1981 Alavudella
Juice Leskinen Slam-keikalla 1980-luvullaHelena Sytelä

Alavuden nuorisoseuran talo tuhoutui tulipalossa toukokuun lopulla. Talossa ei ole juuri ollut toimintaa viime vuosina, vaikka aikaisemmin se on ollut hyvin vilkas tapahtumien keskus.

Nuorisoseuralla on järjestetty kansanmusiikki- ja pop-tapahtumia sekä monenlaisia juhlia. Monissa tarinoissa kerrotaan puolisoiden löytymisestä. Keräsimme muistoja Alavuden nuorisoseuran talolta ja talosta.

Alavuden nuorisoseurantalo 1980-luvulla
Alavuden nuorisoseura ry. perustettiin 1903. Talo rakentui vuonna 1910. Martti Kiviluoma

Kotina 1960-luvun puolin ja toisin

Harva tuntee taloa niin hyvin kuin Antti Mäenpää, sillä hän on asunut rakennuksen yläkerrassa 15-vuotiaaksi asti (vuosina 1956-71). Nelihenkisen perheen isä työskenteli vahtimestarina.

– Aluksi oli ainoastaan kaksi huonetta, mutta isäni teki sitten vielä huoneen lisää. Lapsena haasteelliset olivat ne pitkät portaat yläkertaan.

Mäenpään asuessa talossa seuralla oli paljon toimintaa. Kesäisin talo täyttyi hääjuhlavieraista ja näytelmätoiminnasta, syksyisin ja talvisin tansseista.

– Aivan viimeisinä aikoina sain sitten minäkin mennä alakertaan tansseihin. Musiikkihan toki kuului vallan mainiosti yläkertaankin asti. Kun Kirka 60-luvun loppupuolella nousi pinnalle ja tuli seuralle keikalle, niin tyttöjen kirkuminen taisi kuulua paremmin kuin itse musiikki, Mäenpää muistelee.

Monia kommelluksia Mäenpää kertoo paikalla nähneensä.

– Pepe Willbergin Paradise-yhtyeellä oli kerran kova lumisota käynnissä, ajoivat toisiaan takaa isot lumipaakut käsissään - toivottavasti ei ottanut kovin kipeää! No vähän ajan kuluttua tultiin sitten kysymään neulaa ja lankaa kun yhdeltä oli housut revenneet.

Alavuden nuorisoseuran teatteriseurue 1950-luvulla. Seurue esitti Serenadi sotatorvella -näytelmän
Nuorisoseuran teatteriseurue 1950-luvulla, joka esitti Serenadi sotatorvella -näytelmän.Heikki Rapo

Musiikin lumoa

Moni paikallinen ja lähialueen nuori on saanut ensikosketuksensa livemusiikkiin Alavuden nuorisoseuralla, näin myös Mikko Toivola. Ensimmäinen kerta "Näsällä" (nuorisoseralla) oli Raptorin keikalla. Paikasta tuli hänelle, kuten monelle muullekin nuorelle tärkeä paikka 90-luvun teinivuosina.

– Noina aikoina tapahtui pieni muutos, että täysi-ikäisten ei enää ollut suotavaa käydä nuorisoseuralla. Minä kiersin asian kätevästi toimimalla järjestysmiehenä heti täysikäistyttyäni.

Toivola on päässyt nauttimaan paikan päällä monien artistien keikoista, eturivistä vuonna 1992 suosittu yhtye 2Unlimited.

– Liput maksoivat ovelta 70 markkaa, ennakkoon 60 markkaa, mikä oli paljon tuohon aikaan. Esimerkiksi Samuli Edelmann ja Neljä Ruusua olivat uransa huipulla tuolloin ja heidän keikoilleen liput maksoivat 40-50 markkaa.

Toivola mukaan nuorisoseurantalolta on alkanut monia kaverisuhteita.

– Olisi hienoa, mikäli nykynuoret pääsivät kokemaan vastaavanlaisen paikan.

2Unlimited Alavuden nuorisoseuralla vuonna 1992
2Unlimited Alavuden nuorisoseuralla vuonna 1992.Mikko Toivola

Myös Elina Mäntyniemi koki ensimmäisen livekeikkansa nuorisoseuralla vuonna 2002. Lavalle kapusi tuolloin suuressa suosiossa ollut HIM.

– Muistan ikuisesti sen vilinän, naurun, tupakin tuoksun ja tunteen mikä seurasi jännityksestä innostukseen. Ihmisiä tuli ympäri maakuntia ja oli mielenkiintoista seurata vieressä kuinka paljon outoja uusia naamoja näkyi samassa paikassa. Olin myyty. Tästä alkoi rakkauteni livemusiikkia kohtaan eikä minua pidellyt pois nuorisoseuralta enää kukaan vaan sinne oli mentävä aina kun vain tapahtumaa oli, Mäntyniemi muistelee.

Moni kertoo nähneensä Alavuden nuorisoseuralla lähietäisyydeltä sellaisia bändejä ja artisteja, jotka nykyään täyttäisivät areenoita ja stadioneita. Esiintymislavalle ovat kivunneet muun muassa Dingo, HIM ja Samuli Edelmann.

Kommelluksiakin on sattunut.

– Muistan joskus 80-luvulla, kun olin Yötä katsomassa ja he laittoivat savukoneen päälle. Silloinen järkkäri meni ja avasi ikkunan. Heh, se siitä savuverhosta, muistelee Jaana Viikeri.

Eräs tarina 70-luvulta tulee tansseista.

– Jotenkin vaan otti päähän, kun naiset vaan alkuillasta tanssivat keskenään. Niin saimme kaverin kanssa kuningasidean ja lähdettiin härkäparina humppaamaan. Muistaakseni meidät ohjattiin pois tanssilattialta kesken tanssin ja ehkä oli hyvä niin. Ei ollut aika kypsä vielä sateenkaaritoiminnalle.

Osuuspankin juhlatilaisuus 1980-luvulla, jossa orkesterina Seppo Selanderin orkesteri. Muistaakseni tuossa tilaisuudessa oli juontajana laulaja/koomikko Erkki Liikanen.
Osuuspankin juhlatilaisuus 1980-luvulla, jossa orkesterina Seppo Selanderin orkesteri. Helena Sytelä

Lavallakin osa päässyt vierailemaan

Moni paikallinen yhtye on päässyt kokemaan paikan lumon myös lavalta käsin. Jorma Hietamäki on yksi tällainen.

– Kuortanelaisyhtyeemme Hänen Leipänsä lämppäsi Hurriganesia Alavuden Nuorisoseuralla 16. marraskuuta vuonna 1974. Se oli meille nööseille Kuortaneen klopeille kova juttu ja jännityksen paikka. Remu, Albert ja Cisse osoittautuivat hyviksi tyypeiksi, Hietamäki muistelee.

Myös Matti Marjomäen ensimmäisen rumpuesiintyminen tapahtui nuorisoseuralla 11-12-vuotiaana Sapsun pelimannipiirin kanssa Kansalaisopiston joulujuhlassa. Kokemusta seuralla esiintymisestä kertyi myös humppayhtyeen rumpalina 13-15 -vuotiaana. Marjomäki toimi Alavuden puhallinorkesterin rumpalina 1977-1983.

– Tuli soitettua useita keikkoja NS:lla. Helmenä Vieno Kekkosen säestys.

Yleisön puolellakin hän ehti olla.

– Olinkohan 14, kun olin katsomassa Danny-showta. Erityisesti valoshow säväytti. Strobo-valo kitaristin soolon aikana on jäänyt verkkokalvolle.

Marjomäella on myös rakkaita muistoja, sillä hän aloitti vaimonsa kanssa seurustelun kaupungin nuorisotoimen järjestämällä tanssikurssilla vuonna 1978.

Alavuden nuorisoseurantalo 1980-luvulla
Suurin sallittu väkimäärä oli ilman tuoleja 1200 henkilöä. Tästä syystä myös suuremmatkin artistit tulivat esiintymään Etelä-Pohjanmaalle. Martti Kiviluoma

Kurssitoimintaa ja rakkautta

Alavuden nuorisoseuralla on vietetty monia hääjuhlia. Paikalle on saavuttu kutsuttuina ja kuokkavieraina - osa kutsuttuina, vaikka ei tuntenut henkilökohtaisesti edes morsiusparia. Tällaisia häitä on kutsuttu karjalanpiirakoineen ”rahankeruuhäiksi”.

Monille paikka on tuttu kursseista. Antti Takala kertoo vieraileensa 80- ja 90-luvulla viikottain nuorisoseuralla. Tutuksi tulivat monet talkoot, bändi-illat, mutta erityisesti kansantanssiharjoitukset.

– Mielenkiintoista oli se, kun itse nuorena miehenä oli tansseissa lauantai iltana bändeja katsomassa, ja Alakannan harjoitukset alkoivat sunnuntaina kello 12. Monesti tuli sitä nuorisoseuran lattiaa harjattua sunnuntaiaamuna lauantai-illan jäljiltä. Pöly oli salissa melkoinen, kun isojen harjojen kanssa lattiaa harjattiin, Takala muistelee.

Alavuden kaupungin sivistysjohtajana työskentevän Takalan mukaan palon myötä lähti Alavudesta suuri pala historiaa, ja esittävän taiteen keskus jäi lopullisesti historiaan.

– Toivottavasti Alavuden keskustaan saadaan joskus vielä paikka esittävälle taiteelle.

Takalan arvioiden mukaan viimeinen suuri tapahtuma Alavuden nuorisoseuralla oli 15 vuotta sitten järjestetyt Zempalot Festivaalit. Tapahtuma keräsi ympäri Suomea kansanmusiikin ja kansantanssin ääreen useita huippuesityksiä.