Jari Ehrnroothin kolumni: Miksi Ruotsi epäonnistui ja alistui koronalle?

Ruotsin pahoin epäonnistunut koronapolitiikka kertoo mitä tapahtuu kun hyveeksi nostettua koko yhteiskunnan etua pidetään tärkeämpänä kuin elämän suojelemista, kirjoittaa Jari Ehrnrooth.

koronaviruspandemia
Kuvassa kolumnisti Jari Ehrnrooth.
Laura Railamaa / Yle

Me kuvittelimme, että ihmiselämän arvo on mittaamaton länsimaissa, joissa ihmisoikeuksien loukkaamista pidetään vakavana rikoksena. Sitten tuli korona ja me laskimme ruumiit.

Moraalisesti järkyttävintä ja älyllisesti haastavinta on länsinaapurimme piittaamattomuus kansalaistensa elämän suojelusta.

Korona on vienyt Ruotsissa ihmishenkiä neljä kertaa enemmän kuin muissa Pohjoismaissa yhteensä. Maailman tilastossa naapurimme kuolonuhrien lukumäärä ylittää (siirryt toiseen palveluun) miljardiväestöisen Kiinan luvut maiden virallisten ilmoitusten mukaan.

Suurin osa ruotsalaisista koronauhreista olisi ollut vältettävissä samoilla rajoituksilla kuin muissa Pohjoismaissa. Stefvan Löfvenin sosiaalidemokraattisjohtoinen hallitus on kuitenkin jääräpäisesti puolustanut valtionepidemiologi Anders Tegnellin linjaa, jossa tartuntataudin annetaan hallitusti levitä osittaista laumaimmuniteettia tavoitellen. Valtionepidemiologilla on Ruotsissa hyvin itsenäinen toimivalta, mutta se ei selitä hänen saamaansa tukea.

Vaikka tutkimustieto koronaviruksen käyttäytymisestä ja vasteaineiden kehittymisestä on saattanut ruotsalaisen strategian häpeään, linjaa ei ole muutettu.

Miksipä olisikaan, kun kansa antaa hallitukselle tukensa. Toukokuisessa puoluekannatusmittauksessa sosiaalidemokraateille kertyi peräti 8,7 prosenttiyksikön nousu viime marraskuusta.

Koko yhteiskunnan etua pidetään tärkeämpänä kuin jokaisen yksilön elämän suojelemista.

Mikä selittää tämän kummallisen Ruotsin taudin?

Kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemen mukaan ruotsalainen kollektivismi on luonut pohjan (siirryt toiseen palveluun) Tegnellin avoimen linjan suurelle suosiolle. Koko yhteiskunnan etua pidetään tärkeämpänä kuin jokaisen yksilön elämän suojelemista, joka on esimerkiksi ihmisoikeuksien julistuksen perustana.

Kollektivistisia moraalikäsityksiä löytyy muistakin Pohjoismaista – esimerkiksi Suomesta, mutta Ruotsissa on menty askeleen pidemmälle.

Nähdäkseni poliittinen korrektius eli pyrkimys arvopohjan yhtenäisyyteen on Ruotsissa muuttunut kansalaishyveeksi, jota kärsivällisesti diskuteeraten vaalitaan. Omaksi vaikutelmakseni on usein muodostunut laajasti hyväksytty arvokonsensus, jossa oletetaan jokaisen tolkun ruotsalaisen vieroksuvan sosiaalisia ja kulttuurisia hierarkioita, haluavan olla feministi, rakastavan maahanmuuttoa ja pitävän kaikkia taideluomuksia samanarvoisina.

Aatehistorioitsija Jacob Talmonin käsitteitä soveltaen voisi sanoa, että Ruotsista on tulossa (siirryt toiseen palveluun) totaalidemokratia, jonka oppi-isiä ovat pikemminkin Ranskan suuren vallankumouksen yksimielisyyttä ajaneet jakobiinit kuin Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksen vapausoikeuksia laatineet individualistit.

Itä-Euroopan sosialistiset kansandemokratiat olivat totaalidemokratioita, joissa ihmiset olivat lopulta vain numeroita tilastoissa.

Talmonin mukaan liberaalissa demokratiassa vaalitaan moniarvoisuutta, mutta totaalisessa demokratiassa tasavallan päämääräksi otetaan kansakunnan arvopohjan yhtenäistäminen. Keinona on valtiojohtoinen edistysoppi, joka usein liittyy sosialistiseen idealismiin ja messiaaniseen unelmaan sovusta ja rauhasta.

Nyt jo kaatuneet Itä-Euroopan sosialistiset kansandemokratiat olivat totaalidemokratioita, joissa ihmiset olivat lopulta vain numeroita tilastoissa.

Aivan kuten ruotsalaiset koronauhrit nyt ovat Anders Tegnellin katsauksissa, kun hän tieteellisestä kritiikistä ja koko muun maailman mielipiteestä piittaamatta puolustaa virheellisiä ratkaisujaan.

Toisen näkökulman Ruotsin tautiin tarjoaa länsimaisen kulttuurin laskeva elinvoima. Luovuutensa, voitontahtonsa ja arvohierarkiansa menettänyt kulttuuri ei taistele tappavaa virusta vastaan, vaan ylisopeutuu ja melkein antautuu sille mikä on väistämätöntä.

Filosofi Friedrich Nietzschen termein ruotsalaisesta kulttuurista puuttuu aktiivinen muotoa luova vallantahto, joka haluaa nujertaa ulkoiset ja sisäiset uhkansa, kurottaa korkeammalle ja laajemmalle vaikutusvaltaa tavoitellen.

Ruotsi ottaa vastaan kaiken ja sopeutuu passiivisesti, koska se on ehtyvän läntisen kulttuurin arvoerot tasoittava eturintama – ja sillä rintamalla tulee uhreja enemmän kuin muualla.

Kolmanneksi Ruotsin taudissa arvopohjan yhtenäistämishyve näkyy arvojen ja tosiasioiden sekoittamisena. Poliittisia linjapäätöksiä perustellaan tarkoituksiin sopivalla tutkimustiedolla ja ratkaisuvaltaa siirretään asiantuntijoille.

Kun ratkaisuvalta on luovutettu viralliselle asiantuntijalle, poliitikkojen ei ole tarvinnut ottaa vastuuta.

Juuri arvopohjan ja tietopohjan yhteen valaminen on betonoinut valtionepidemiologi Tegnellin lakisääteisen yksinvallan. Vaikka hänen koronaoppinsa on tosiasioiden vastainen ja vailla tutkimusnäyttöä, kaikki puolueet ruotsidemokraatteja myöten ovat tukeneet häntä. Kritiikkiä esitetään vasta nyt, kun on liian myöhäistä katua.

Kun ratkaisuvalta on luovutettu viralliselle asiantuntijalle, poliitikkojen ei ole tarvinnut ottaa vastuuta eikä kenenkään ole tarvinnut tehdä itsenäisiä arvovalintoja, jotka uhkaisivat totaalidemokratian yhtenäisyyttä ja passiivisen sopeutumisen hyvettä.

Asiantuntijavaltaan ja arvojen tieteellistämiseen on takuuvarma lääke: Humen giljotiini (siirryt toiseen palveluun). Sen mukaanhan tosiasioista ei voi johtaa arvoja, moraalia tai politiikkaa.

Kun tämä looginen estolääke lisätään liberaalin demokratian moniarvoisuuteen ja elinvoimaisen kulttuurin aktiiviseen tahtoon, Ruotsin tauti paranee ja ihmiselämän mittaamaton arvo palaa politiikan keskiöön.

Lopuksi varoituksen sana myös meille suomalaisille.

Ruotsin taudin vastalääkkeitä tulee nauttia aina kun virkahenkilöt tai kansalaisaktivistit vaativat sinua luopumaan ajattelusi itsenäisyydestä.

Jari Ehrnrooth

Kirjoittaja on kirjailija ja filosofisesti suuntautunut kulttuurin tutkija. Hän on kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti. Syntyi Koitereella, kirjoittaa Munkkiniemessä, juoksee Keskuspuistossa. Palautetta kirjoittajalle voi lähettää myös suoraan osoitteeseen palaute.ehrnrooth@gmail.com (siirryt toiseen palveluun)

Kolumnista voi keskustella 17.6. klo 23.00 asti.

Lue tästä uusimmat tiedot koronaviruksesta.