Home uhkaa ainutlaatuista viikinkilaivalöytöä Norjassa, kaivauksille tuli kiire

Gjellestadin laivasta tulee neljäs harvinaisuus Norjan uuteen viikinkiaikamuseoon, joka on rakenteille Osloon Bygdøyn museosaarelle.

arkeologia
Tutkakuvassa näkyy hautakumpu tummana ja alus sen keskellä vaaleana.
Maatutkakuvasta hahmottui lähes 20-metrinen viikinkialus hautakummun sisällä. Lars Gustavsen / NIKU / LBi / ArchPro

Norjassa ollaan ryhtymässä arkeologisiin kaivauksiin erittäin merkittävän viikinkiaikaisen löydön pelastamiseksi, ennen kuin hautalaivana maahan kaivettu alus ehtii tuhoutua. Edellisistä laivahaudan kaivauksista on kulunut yli sata vuotta.

Aiemmin tuntemattoman laivahaudan löytyminen Gjellestadin tilan pellolta Haldenista toissa vuonna oli iso uutinen, josta Ylekin kertoi. Gjellestadskipet, Gjellestadin laiva, arvioidaan historiallisesti yhtä merkittäväksi kuin Norjan kolme kuuluisaa viikinkialusta, jotka ovat esillä Oslon Bygdøyn viikinkilaivamuseossa (siirryt toiseen palveluun).

Alkuperäisen suunnitelman mukaan hautaa ei aiottu kaivaa auki ainakaan vielä, vaan maatutkalla tehtävien digitaalisten kaivausten ja pienten koekaivausten kaavailtiin riittävän toistaiseksi. Home muutti Norjan kulttuuriperinnön tutkimusinstituutin NIKUn (siirryt toiseen palveluun) suunnitelmat.

Alus on vain noin puolen metrin syvyydessä, ja lähistöllä on pellon kuivatusoja, joka pitää mullan kosteana.

Aluksesta kairattujen näytteiden perusteella home on jo hyökännyt toden teolla aluksen runkoon, varoitti Oslon yliopiston arkeologi Jan Bill alkuvuonna. Koekaivauksissa maahan päässyt ilma lienee pahentanut homehtumista.

Jos alus halutaan pelastaa, se on nostettava aikailematta maasta, tutkijat totesivat. Viime kuussa Norjan hallitus (siirryt toiseen palveluun) ilmoitti kaivausten rahoittamisesta. Töihin toivotaan päästävän jo tässä kuussa.

Norjalainen pariskunta teki kesän korvalla oman viikinkihautalöydön. Vanhan talon remontti Bodøssä Pohjois-Norjassa paljasti lattian alta lasihelmen, kirveenterän ja muita rautaesineitä. Arkeologit tulivat siihen tulokseen, että talo oli oletettavasti rakennettu viikinkiaikaisen kalmiston päälle.

Gjellestadskipetin laudat ovat peräisin tammista, joiden kaataminen on voitu ajoittaa vuoteen 732. Tutkijat arvelevat, että hauta on peräisin 700-luvun lopun ja 900-luvun alun väliseltä ajalta eli viikinkiajan alkupuolikkaalta.

Ympäristöstä kartoitettiin toissa syksynä myös useita hautakumpuja sekä pitkäaikaisen asutuksen jälkiä. Erityisen paljon väkeä siellä näyttää olleen kansainvaellusten aikaan, 400- ja 500-luvuilla. Jotkin taloista olivat poikkeuksellisen suuria.

Gjellestadskipetissä haudatusta vainajasta ei koekaivauksissa löytynyt merkkejä, mutta hänen on täytynyt olla merkittävässä asemassa yhteisössään – tai kenties heidän, kuten Osebergista löydetyssä laivassa, jossa oli haudattu kaksi naista.

Kunniapaikka museossa taattu

Norjan viikinkilaivoista Tuneskipet on paljon huonommassa kunnossa kuin Osebergskipet ja Gokstadskipet, ja myös Gjellestadskipet arvioidaan melko huonokuntoiseksi. Aluksen tieteellinen merkitys on silti suuri, ja paikka kolmen muun aluksen rinnalla vuonna 2025 avattavassa Bygdøyn uudessa viikinkiajan museossa (siirryt toiseen palveluun) on taattu.

Tuneskipetistä ilmestyi tänä keväänä tutkimus, jossa korjattiin digitaalisesti sitä kovakouraisuutta, jolla sadan vuoden takainen arkeologia kohteli Norjan ensimmäistä hautalaivalöytöä.

Ylen huhtikuisessa uutisessa kerrotaan, millä keinoilla NIKUn digitaalisen arkeologian osastoa johtava Knut Paasche tuli siihen tulokseen, että Tuneskipet oli ollut erittäin merikelpoinen ja nopealiikkeinen miehistönkuljetusalus.

Gjellestadskipetillä tutkimukset ovat vasta edessä, mutta niiltäkin odotetaan uutta tietoa viikinkien merenkäynnistä ja yhteiskunnasta.

Mahtisukujen nokittelu tuotti uhkeita hautoja

Gjellestadskipetin koekaivauksia johtaneen Oslon yliopiston arkeologin Christian Løchsen Rødsrudin mukaan on hyvin todennäköistä, että kaikkien neljän aluksen vainajien suvut tunsivat toisensa.

Ne elivät eri puolilla Oslonvuonoa mutta kaikki olivat mahtisukuja, Rødsrud sanoo Norjan kulttuurihistoriallisen museon (siirryt toiseen palveluun) sivulla.

Kuka Glellestadskipetissä haudattiinkin, hän oli elänyt kuohuvana aikana. Monien pienten kuningaskuntien kesken oli jatkuvaa kiistaa siitä, kenelle kuului suurin valta. Näyttävät hautakummut ja laivahautaukset olivat osa tuota nokittelua.

Pellolta otetun ilmakuvan päälle on pantu maatutkakuva, jossa on ympäröitynä yli kymmenen arkeologista kohdetta. Pellon alakulmassa on vanhastaan tunnettu Jellhaugen, yksi Pohjoismaiden suurimmista hautakummuista.
Hauta on osa rautakautista asuinpaikkaa ja kumpukalmistoa. Lars Gustavsen / NIKU / LBi / ArchPro

Osebergskipetin ja Gokstadskipetin löytyminen Oslonvuonon länsipuolelta on saanut tutkijat olettamaan, että viikinkiajan valtakeskus vakiintui sinne. Gjellestadskipetin, muiden hautakumpujen ja isojen talojen löytyminen vuonon itäpuolelta ja niiden pitkäaikaisuus panevat miettimään asiaa uudelleen.

Kun Gjellestadskipetin vainaja saateltiin matkalle Valhallaan, viikinkien tuonpuoleiseen, asutusta ei enää ollut, mutta alueen merkityksen on täytynyt olla yhä suuri, päättelee Rødsrud. Se oli edelleen pyhä paikka, jonne hautaaminen osoitti vainajan mahtiasemaa.

Laivahautaus oli yhteisölle myös iso fyysinen ponnistus. Pelkästään kummussa oli paljon työtä, sillä sen oli oltava kyllin korkea peittääkseen koko maston ja laaja mahduttaakseen ison aluksen. Gjellestadskipet on noin 20 metrin pituinen.

Täältä (siirryt toiseen palveluun) on katsottavissa Gjellestadskipetin löytymisestä kertova NIKUn pariminuuttinen video, ja täältä (siirryt toiseen palveluun) pääset katsomaan näyttävän animaation Gjellestadin muutoksista, alkaen aina 1800-luvulta eaa.

Lue myös:

Tutkimus: Kuuluisa riimukivi kertoo viikinkien ilmastoahdistuksesta – Onko raflaavan moderni väite selitys 800-luvun arvoitukselliseen tekstiin?