Poliittiset virkanimitykset jylläävät maan ykkösviroissa, vaikkei kunnissa keittäjältä enää jäsenkirjaa penätäkään

Taistelut kansliapäälliköiden viroista osoittavat, etteivät puolueet pääse irti poliittisista virkanimityksistä.

Poliittiset nimitykset
Virkamiehiä poistuu Säätytalolta.
Kovimmat taistot poliittisesta vallasta käydään käydään maan ykkösviroista. Valtiovaraiministeriön kansliapäällikön valinta on hiertänyt hallituspuolueitten välejä alkuvuoden. Henrietta Hassinen / Yle

Poliittiset virkanimitykset ovat pahimmillaan vallan väärinkäyttöä ja suhmurointi karsii päteviä hakijoita viroista.

Poliittisin perustein tehtyjä virkanimityksiä on kunnissa onnistuttu nykyään karsimaan. Maan korkeimmissa viroissa, kuten ministeriöiden kansliapäälliköiden nimityksissä, poliittiset kytkyt määräävät kuitenkin virantäyttöä yhä.

Yle haastatteli sekä tutkijaa että politiikan konkaria siitä, onko virkakunta Suomessa yhä läpeensä "poliittinen rälssi".

Pallokentänhoitajallakin oli puoluekirja povarissa

Poliittisilla virkanimityksillä on juuret syvällä koko itsenäisen Suomen historiassa.

Itä-Suomen yliopiston julkisoikeuden tutkijatohtorin Matti Muukkosen näkökulma poliittiseen suhmurointiin on paitsi tutkijan myös entisen kunnanjohtajan vinkkeli.

Muukkonen on työskennellyt vuonna 2008 Suomen nuorimpana kunnanjohtajana Kyyjärvellä ja sen jälkeen hän luotsasi Suomenniemen kuntaa.

– Poliittisen perustein tehdyt virkanimitykset ovat olleet oikeusvaltion häpeäpilkku. Kun nimitysperusteet julkisiin virkoihin vuoden 1789 yhdistys- ja vakuuskirjassa olivat "taito, ansio, kokemus ja koeteltu kansalaiskunto", on rimssu myöhemmin syystäkin väännetty muotoon "taito, kyky ja koeteltu poliittinen kunto".

Irvileuat ovat myös vääntäneet kuntien poliittisia virkanimityksiä kuvaavaa luetteloa muotoon: "Pätevämpi, sopivampi, kepulainen". Keskustallahan on ollut kuntavaaleissa hallussaan lähes kolmannes Suomen valtuustopaikoista.

Matti Muukkonen
Julkisoikeuden tutkijatohtori Matti Muukkonen sanoo, että kunnissa puolueitten hallitsemasta nimityspolitiikasta on päästy melko hyvin eroon. Aiemmin jopa siivoojan tai talonmiehen paikat jaettiin puoluekirjan perusteella. Varpu Heiskanen, Itä-Suomen yliopisto

Toki yksikään puolue ei myönnä tekevänsä poliittisia virkanimityksiä. Niitä tekevät aina vallan muut.

Monen kauden kansanedustaja ja entinen europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari (sd.) puhuu kokemuksen syvällä rintaäänellä. Hän sanoo, että toki poliitikko tarttuu vallan kahvasta kiinni, kun se on mahdollista.

Sekä Jaakonsaari että Muukkonen kertovat myös, että tavat ovat nykyään siistiytyneet – ainakin kunnallisissa vallan kammareissa.

Aiemmin esimerkiksi siivoojat, talonmiehet ja keittäjät olivat poliittisilla mandaattipaikoilla.

tutkijatohtori Matti Muukkonen

Muukkonen sanoo, ettei ole kauan siitäkään ajasta, kun pallokentän hoitajiksi kunnissa pääsi vain valtapuolueen jäsenkirjalla.

– Aiemmin esimerkiksi siivoojat, talonmiehet ja keittäjät olivat poliittisilla mandaattipaikoilla. Nykypäivänä tällainen kuulostaa todella epäterveeltä kulttuurilta.

Jaakonsaaren mukaan valtapuolueiden niin sanottu poliittinen läänitysoikeus on kuitenkin säilynyt kunnan ylimmissä pesteissä.

Kunnanjohtajien valinnoissa näkyy yhä joko avoin tai peitelty poliittisuus, Jaakonsaari sanoo.

– Toki esimerkiksi kaupunginjohtajien ja pormestareiden virkanimitykset ovat yhä poliittisia. Mutta niissäkin otetaan aiempaa enemmän huomioon pätevyys. Enää ei ihan ketä tahansa voi valita mihin tahansa.

Suomi on pieni maa. Poliittisesti aktiivisille ihmisille ei voi tietenkään asettaa virkakieltoa

Pitkäaikainen kansanedustaja ja entinen europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari

Myös Matti Muukkosen mukaan avoin poliittisuus näkyy kunnan korkeimpiin virkoihin valittaessa.

Esimerkiksi Helsinki siirtyi vuoden 2017 kuntavaalien jälkeen pormestarimalliin, jossa kaupunkia johtaa kuluvan valtuustokauden ajan kokoomuslainen pormestari ja neljä apulaispormestaria eri puolueista. Valta jaettiin kuntavaalien tulosten perusteella.

– Joensuu on ollut perinteisesti demareiden hallussa, Turku kokoomuksen. Oulu taas on keskustan mandaatti. On myös kaupunkeja, jossa käytäntö on peitellympää, mutta kaikki poliittiset ryhmät tietävät, että johtopaikoista on kirjoittamaton sopimus, sanoo Jaakonsaari.

Lisäksi on pikkuruisia maaseutupaikkakuntia, joissa joillakin puolueilla – eli useimmiten keskustalla – on merkittävä valta.

– Jos joku puolue on ollut vallassa pitkään, on aina vaara, että valtaa käytetään väärin. Suomi on kuitenkin pieni maa. Poliittisesti aktiivisille ihmisille ei voi tietenkään asettaa virkakieltoa, pohtii Jaakonsaari.

"Hupskeikkaa, valittiin oman puolueen suosikki!"

Mutta vaikka kuntien poliittisten päättäjien tavat ovatkin siistiytyneet, koko maan huippupesteissä poliittinen suhmurointi voi paksusti.

Poliittisille virkanimityksille on rummutettu loppua jo ainakin Anneli Jäätteenmäen (kesk.)hallituksesta saakka. Viimeksi lupauksen teki Juha Sipilä (kesk.) ennen eduskuntavaaleja.

Matti Vanhasen (kesk.) hallitus perusti poliittisen valtiosihteerijärjestelmän, jotta poliittisille virkanimityksille saataisiin loppu. Kansliapäälliköiden viroista tehtiin määräaikaisia.

Tutkija Matti Muukkonen hymähtää silloisille tomerille puheille.

– Idea oli, että intohimo poliittisiin virkanimityksiin vähenisi. Mutta kansliapäälliköiden viran määräaikaistamiset ovat johtaneet siihen, että nämä virat ovat nousseet puolueille arvoon arvaamattomaan. Esittelevä ministeri saa esittää virkaan valittavaa ja – hupskeikkaa – valittava on oman puolueen suosikki.

Liisa Jaakonsaari
Liisa Jaakonsaari (sd.) arvioi Juha Sipilän (kesk.) olleen poliitikkona untuvikko, kun tämä luuli hallituksensa pysäyttävän poliittiset virkanimitykset. Jorne Van Damme

Jaakonsaari arvioi, että Juha Sipilä ajoi poliittisten virkanimitysten poistoa kokemattomuuttaan.

– Sipilä oli aluksi itse poliitikkona niin untuvikko, että ajatteli, että tämäpä on hieno julistus. Mutta asiat kääntyivät myös silloin toisinpäin.

Taistelu kukkulan kuninkuudesta esiin kansliapäällikkövalinnoissa

Hallituksen virkanimityksissä esittelevä ministeri poimii kärkiehdokkaista omaa puoluetta lähellä olevan ehdokkaan.

Vaan nyt on valtiovarainministeriön kansliapäällikön virantäyttö kiertynyt poliittiseen umpisolmuun.

SDP on vetänyt keskustan virkaan esittämän Päivi Nergin nimityksen jo kahdesti pöydälle. Taustalla sanotaan olevan demareiden ja keskustan poliittinen nokittelu sekä myös Nergiin liittyvä eduskunnan tiedonsaantikiista.

Poliittinen pattitilanne on väliaikaisesti ratkaistu niin, että valtiovarainministeriön kansliapäällikkönä jatkaa syksyyn saakka vanhassa pestissään Martti Hetemäki.

Mielestäni kansliapäälliköiden valinnassa on ollut turhaa kompurointia.

pitkäaikainen kansanedustaja ja entinen europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari

Nergin nimityskiistan vastavetona keskusta puolestaan jarrutti demareille läänitetyn työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikön nimitystä.

Tästä huolimatta TEMin kansliapäälliköksi valittiin kesäkuussa työministeri Tuula Haataisen (sd.) esittämänä Raimo Luoma. Luoma työskenteli aiemmin SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen valtiosihteerinä.

Demarikonkari Liisa Jaakonsaari sanoo, että nimitystilanteet tuntuvat viime aikoina kärjistyneen.

– Mielestäni kansliapäälliköiden valinnassa on ollut turhaa kompurointia. Sannan Marinin (sd.) hallituksen historiaan jäävät kansliapäälliköiden nimitykset. Ne ovat olleet selvästi poliittisia.

Sisäministeriön kansliapäälliköksi valittiin vuoden alkupuolella sisäministeri Maria Ohisalon (vihr.) esityksestä yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä.

Pimiä on aiemmin työskennellyt vihreän ministerin erityisavustajana ja lainsäädäntösihteerinä puolueen eduskuntaryhmässä.

Näppejään jäi nuolemaan kokoomuskytkyinen suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttari.

Miten voidaan ajatella, että kunnat noudattavat nimitysperusteita, kun valtioneuvosto itse laiminlyö niiden käytön?

tutkijatohtori Matti Muukkonen

Julkisoikeuden asiantuntijan Matti Muukkosen mukaan nimitysharkintaa ei ollut tehty tarpeeksi avoimesti, kuten perustuslaki edellyttää.

– Ministeriöt eivät ykkösvirkoja täyttäessään edes mainitse perustuslaista ja hallintolaista tulevia nimitysperusteita (siirryt toiseen palveluun). Hakijoiden ansiovertailu voidaan tehdä vain avoimien nimitysperusteiden pohjalta. Miten voidaan ajatella, että kunnat noudattavat nimitysperusteita, kun valtioneuvosto itse laiminlyö niiden käytön?

Suomeksi sanottuna nimitysperusteet edellyttävät hakijoiden vertailua, jota ei voi tehdä salaisena.

Muukkonen kävi läpi Ylen haastattelua varten myös tuoreimman kansliapäällikkönimityksen eli työ- ja elinkeinoministeriön Raimo Luoman nimitysmuistion.

– Näen sekä sisäministeriön että TEMin nimityksissä samoja ongelmia: hakijoiden ansiovertailua ei ole tehty hyödyntämällä perustuslaissa säädettyjä nimitysperusteita. Kritisoin tätä voimakkaasti. Lisäksi silmään pistää, että jo ennen hakua ennakkosuosikkina pidetty, ministerin kanssa samaa puoluetta edustava henkilö on se, joka tulee nimitetyksi.

Ideaali: Kaikki voivat hakea kaikkialle

Jaakonsaari muistuttaa myös siitä, että elämme pienessä maassa. On huolehdittava myös siitä, ettemme turhan päiten demonisoi poliittisesti aktiivisia ihmisiä.

– Silloin vasta on kyse vallan väärinkäytöstä, jos virkaan valitaan sen vuoksi, että ihminen kuuluu omaan puolueeseen eikä sen vuoksi, että hän on pätevä.

Jaakonsaari pitää liioitteluna sitä, että nimityskahinoissa on kaivettu esiin myös hakijoiden suvun politiikkakytköksiä.

– Työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikön valinnassa on myös politisoitu ihmisiä, jotka eivät ole puoluepoliittisia: jonkun isoisä on ollut keskustalainen tai isä kokoomuslainen. Pitäisi luottaa myös siihen, että jos ihminen ei ole sitoutunut johonkin puolueeseen, niin hän ei sitä ole.

Matti Mäkelän hakemus Joroisten kunnanjohtajaksi. Joulukortti, johon on raapustettu: "Annan suostumukseni kunnanjohtajan virkaan".
Matti Mäkelä -nimisen henkilön hakemus Joroisten kunnanjohtajaksi joulukortilla vuonna 2013. Tekstistä on peitetty osoitetiedot. Joroisten kunta

Jaakonsaari iloitsee siitä, että poliittisten virkanimitysten väheneminen antaa paremmat mahdollisuudet päteville ihmisille.

– Aikaisemmin ihmiset eivät edes hakeneet paikkoja, joiden tiedettiin olevan jo varattu poliittisesti päteville. Nyt päteviä hakijoita on tarjolla entistä enemmän.

Myös Muukkonen penää virkavalintoihin oikeudenmukaisuutta sekä niin sanottua mahdollisuuksien tasa-arvoa filosofi John Rawlsin ajatusten mukaisesti.

– Tämän mukaan demokraattisessa yhteiskunnassa ei voi etukäteen karsia jokaisen mahdollisuutta päästä virkoihin. Vaikka toki on olemassa kelpoisuus- ja kielitaitovaatimuksia, jotka pudottavat vihreämmän oksan tavoittelijoita pienemmäksi porukaksi.

Ja onhan viranhakijoina vielä monasti myös niitä, joilla pestin hoitoon ei ole mitään edellytyksiä. Motiivi voi olla kiusanteko, niin sanottu trollaus, protesti tai jopa huumorimielinen tempaus.

Esimerkiksi Joroisten kunnanjohtajaksi on haettu joulukortilla.

Juttua korjattu 14.7. klo 20:05

Jutusta poistettu virheelliinen väite, että kirjailija Matti Mäkelä olisi hakenut kunnnanjohtajan paikkoja mm. Joroisiin. Kyse ei kuitenkaan ole kirjailija Mäkelästä vaan samannimisestä henkilöstä.

Lisää aiheesta:

Analyysi: Ihmisoikeusjuristi ohittamassa poliisin – poliittinen virkanimitys heijastaisi Ohisalon linjaa ja tekisi vihreistä tavallisen puolueen

Päivi Nergin nimitys kansliapäälliköksi jäi jälleen tekemättä – Päätös pöydälle SDP:n Ville Skinnarin pyynnöstä, Nerg ihmettelee