"Joko ollaan perillä?" Juhannusreissun menomatka tuntuu pidemmältä kuin paluu, ja siihen on kolme syytä

Ihminen osaa arvioida ajankulua tarkasti vain parin sekunnin ajan.

aikakäsitys
Lapsia auton takapenkillä
Aika tuntuu usein matelevan, kun ollaan matkalla hartaasti odotettuun lomapaikkaan. Kuvituskuva. Danil Roudenko / AOP

Auton takaistuimelta tai viereiseltä junan penkiltä jatkuvasti kuuluvat kysymykset siitä, milloin ollaan perillä ja vieläkö on pitkä matka, koettelevat tänäkin juhannuksena monen kuskin ja kanssamatkustajan hermoja.

Menomatka mummolaan, mökille tai vaikkapa kylpylään tuntuu usein pitkältä. Täsmälleen sama paluumatka kotiin sen sijaan hurahtaa paljon nopeammin.

Ihmisten kyky arvioida aikaa on varsin puutteellinen.

– Virheet alkavat lisääntyä jo silloin kun arvioitava aika ylittää kolme sekuntia. Ajan arvioimiseen vaikuttavat monet kognitiiviset eli ihmisen tiedonkäsittelyyn liittyvät asiat, selittää erikoistutkija Valtteri Arstila Turun yliopistosta.

Menomatkan kokemista paluuta pidemmäksi kutsutaan paluumatkailmiöksi. Se liittyy ihmisen sisäiseen aikakäsitykseen, johon vaikuttavat sekä fyysinen keho ja sen toiminnot että psykologiset seikat.

Menomatkalla syntyy vahvempia muistoja

Paluumatkailmiölle on tutkimuksissa löydetty kolme selittävää tekijää. Niistä yleisin ja pisimpään tiedossa ollut on ajatus siitä, että menomatkalla reitti ja maisemat ovat uusia ja kiinnostavia, jolloin matka piirtyy paremmin mieleen.

– Uudet havainnot ympäristöstä synnyttävät vahvoja muistoja ja silloin tuntuu myös, että aikaa on kulunut paljon, Arstila sanoo.

Sen sijaan paluumatkalla maisemat ovat jo tuttuja, ja ne vilisevät silmissä sen enempää kiinnostusta herättämättä. Muistijälkiä syntyy, mutta ne eivät ole yhtä voimakkaita kuin menomatkalla. Siten koti tuntuu tupsahtavan eteen paljon odotettua nopeammin.

Tätä teoriaa on kuitenkin myös arvosteltu puutteelliseksi. Joidenkin tutkimusten mukaan paluumatkailmiö näkyy nimittäin myös tutuilla ja toistuvilla matkoilla, kuten kodin ja työpaikan väliä liikuttaessa.

Matkaan kuluva aika aliarvioidaan usein

Erikoistutkija Valtteri Arstila nostaakin esiin toisen, japanilaisten tutkijoiden (siirryt toiseen palveluun) teorian ja tutkimuksen. Sen mukaan ajan arviointiin vaikuttaa varsinkin odotuksemme matkan vaatimasta ajasta.

Meillä on tapana aliarvioida matkaan tarvittava aika. Kun juhannusreissuun lähdetään liian optimistisella aikataululla, ei ole ihme, että matka tuntuu kestävän ikuisuuden.

– Menomatkalla on jokin syy olla tietoinen ajankulusta. Silloin tulee helposti tunne, että "kylläpä tämä kestää".

Takaisin tullessa matkaan kuluva aika osataan arvioidaan realistisemmin, eikä se siten yllätä.

– Paluumatkalla ei yleensä myöskään ole aikataulupainetta. Perille päästyä syntyy usein tunne, että "eihän tässä mennytkään niin kauan", Arstila kuvailee.

Hinku päästä perille pidentää matkaa

Uusin paluumatkailmiötä selittävä tutkimus keskittyy odotuksiimme ei niinkään matkaan kuluvasta ajasta vaan matkan päämäärästä ja innostuksesta sinne.

Miamin yliopiston psykologi Zoey Chen työryhmineen esittää tuoreessa tieteellisessä artikkelissa (siirryt toiseen palveluun), että mitä kiihkeämmin odotamme päämäärään pääsyä, sitä pidemmäksi arvioimme kuluneen matka-ajan.

Juhannuksena hinku päästä mökille tai mummolaan voi olla kova. Kun mieli on jo laiturilta aukeavassa maisemassa, voi jokainen kilometri ja varttitunti tuntua liian pitkältä.

Kellon vilkuilu ei silloin auta yhtään, päinvastoin.

– Mitä enemmän aikaan kiinnittää huomiota, sitä kauemmin se tuntuu kestävän, Valtteri Arstila sanoo.

Arstilan arvion mukaan Chenin ja työryhmän tutkimuksen heikko kohta on, että kiihkeä tunne päästä jonnekin kestää usein vain hetken. Siten tuloksia ei suoraan voi yleistää koskemaan pidempiä ajanjaksoja.

Pitkäkin matka päättyy joskus

Mutta miten juhannuksen menomatkasta sitten saisi hieman lyhyemmältä tuntuvan tai ainakin henkisesti kevyemmän? Voi olla suuri kiusaus tiuskaista takapenkkiläisten kysymyksiin: ”matka on pitkä, eikä se yhtään lyhene sillä, että koko ajan kysyt”.

Hedelmällisempää on kuitenkin selittää, miksi matka tuntuu pitkältä ja herkutella ajatuksella, miten ihanalta lopulta tuntuu päästä perille.

Satojen kilometrien matkan voi myös pilkkoa osiin: lounastaukoon, jäätelöhetkeen tai pikapysähdykseen kauniissa järvimaisemassa.

Ja aina voi tietysti myös laskea vaikka vastaan tulevia punaisia autoja tai kilpailla, kuka näkee ensimmäisenä lehmiä tien vieren laitumella.

Miten sinä kulutat aikaa matkalla? Voit keskustella aiheesta 19.6. kello 23:een asti.

Lue myös:

Näitä karttoja kelpaa katsella – juhannusviikonlopusta tulossa aurinkoinen ja helteinen