11-vuotias Miika Kesti tuulettaa montussa, kun maineikas hyppyrimäki on taas kunnossa – maaseudulla paiskitaan helteessä töitä mäkihypyn vuoksi

Kukonnokan hyppytornit Janakkalassa muovitetaan junioreiden ympärivuotiseen käyttöön. Pieniä harjoittelumäkiä on maaseudulla enää harvassa.

mäkihyppy
Ikivanha Kukonnokan hyppyrimäki saa muovikuoret - pienet mäet ovat hyppääjälle tärkeitä
Ikivanha Kukonnokan hyppyrimäki saa muovikuoret - pienet mäet ovat hyppääjälle tärkeitä

Hyppääjäksi tullaan hyppäämällä, ja jokainen mäkihyppääjä on tehnyt ensimmäisen hyppynsä pienessä mäessä.

Siksi Kukonnokan hyppyrimäen remontti on iso juttu.

Hyppyrimäen laskeutumisalustalla levittäytyy suo, sekä käärmeenpesä. Viikonloppuisin mäkeen kokoontuvat talkoolaiset ja kiukkuiset paarmat. Viisi pientä mäkihyppääjää, joiden harrastuksen eteen on tehty jo pitkälle yli tuhat talkootuntia töitä.

Rakkaudesta lajiin.

– Tällä hetkellä harrastajia on viisi, mutta kyllä heitä tulee lisää, kunhan mäet on syksyyn mennessä saatu kuntoon, uskoo hankkeen puuhamies Markku Jantunen.

Markku Jantunen ja Anssi Kemppi talkoissa Janakkalan Leppäkosken mäkihyppymontussa.
Markku Jantunen ja Anssi Kemppi ovat tehneet talkootyötä mäkimontussa.

Kukonnokan hyppyrimäet sijaitsevät Kanta-Hämeessä, Janakkalassa. Mäkimontusta on matkaa Lahteen tai Helsinkiin noin sata kilometriä.

Mäkipiireissä Kukonnokka kyllä tiedetään, sillä siellä on hypätty vuosikymmeniä, aktiivisesti myös 2000-luvulla.

– Toki on ollut aaltoliikettä. Välillä harrastus on kiinnostanut enemmän ja välillä vähemmän, kertoo Jantunen.

Jantunen toimii urheiluseura Janakkalan Janan mäkihyppyjaoston puheenjohtajana. Seitsemän vuotta sitten hän hyppäsi mäkeä itsekin.

79 metrin ennätyshyppynsä Jantunen hyppäsi 19-vuotiaana.

Kukonnokalla lennetään ympäri vuoden

Huonot talvet ovat tehneet Kukonnokan muutenkin lyhyestä kaudesta suorastaan minimaalisen, ja niinpä junioreille haluttiin kunnostaa K15- ja K25-mäet ympärivuotiseen käyttöön.

Ympärivuotisen käytön mahdollistamiseksi laskeutumisalueella sijainnut pieni suo piti kattaa. Olosuhteet on rakennettu uudestaan liki alusta lähtien. Parin vuoden ajan talkoolaisina on ollut urheiluseuran väkeä ja harrastajien vanhempia.

– Maaseudun kehittämisrahalla ja yritysten lahjoituksilla on päästy eteenpäin. Talkoolaisille on ollut kova puristus löytää aikaa tämän tekemiseen omien töiden ohella, kuvaa Markku Jantunen.

Miehiä levittämässä pehmustetta mäkihyppyrimäen alastuloon Janakkalan Leppäkosken hyppyrimäellä.
Ilman talkootyötä mäkiremontti ei olisi onnistunut.Ville Välimäki / Yle

Riihimäkeläinen Anssi Kemppi sanoo parhaan palkinnon olevan se, kun jälkikasvu kipuaa mäen harjalle innoissaan. Kemppi itse ei ole hypännyt mäkeä, mutta on toiminut mäkihyppytuomarina. Kempin mielestä juuri mäkihypyssä on jotain mystistä ja ikuisesti ihmistä viehättävää.

– Ihminen on aina haaveillut lentämisestä. Oman pojan mäkihyppyinnostus on ehkä sekoitus isän hienovaraista ohjausta ja lapsen omaa innostusta mäkihyppyyn, kuvaa Kemppi.

Janne Ahonen muistaa Kukonnokan

Yksi Suomen menestyneimmistä mäkihyppääjistä Janne Ahonen muistaa Kukonnokan hyppyrimäet hyvin. Hän harjoitteli niissä kymmenvuotiaana juniorina. Ahonen muistaa myös poikansa Micon harjoitelleen Kukonnokalla.

Pikkumäkien merkitys harrastamiselle ja sen kehittymiselle on hyvin tärkeää. Ahosen mukaan pienessä harjoitusmäessä voi harjoitella kuusivuotiaasta jopa 14-vuotiaaksi asti.

Janakkalan Janan mäkihyppääjä junioreita Kukonnokan hyppyrimäellä.
Toivo Kemppi, Daniel Koppinen ja Miika Kesti odottavat hartaasti, että mäkiremontti valmistuu.Ville Välimäki / Yle

– Hyppymäärät vähintään tuplaantuvat, ja harrastusta on helpompi kokeilla ja siitä innostua, jos mäkeen ei tarvitse matkustaa kovin pitkään, kuvaa Ahonen.

Menestyksen avaimiksi Ahonen listaa intohimon hyppäämiseen ja loputtomat toistot. Menestyksekkäällä urallaan Ahonen on muun muassa voittanut Keski-Euroopan mäkiviikon viisi kertaa vuosina 1998–2008.

Pienten mäkien merkitys on tärkeä

Etelä-Suomessa Kukonnokkaa vastaavia harjoitusmäkiä on enää harvassa. Harjoituksiin on lähdettävä Helsinkiin tai Lahteen. Se tietää kaikille pitkää päivää. Silloin innostus hyppäämiseen voi laskea.

Janakkalan Janan nuoret mäkiharrastajat Miika Kesti, Daniel Koppinen ja Toivo Kemppi käyvät toistaiseksi hyppyharjoituksissa Lahdessa. Kukonnokan valmistuttua he toivovat pääsevänsä hyppäämään ainakin kolme kertaa viikossa.

Vanha mustavalkokuva Janakkalan Leppäkosken Kukonnokan mäkihyppyrinteestä,
Kukonnokalla on hypätty mäkeä pitkään. Mäkikulttuurista halutaan pitää kiinni.

– Jos se vaan onnistuu ja saadaan kyyti järjestymään, toteavat pojat.

Lentämisestä mäkihypyssä on kyse, sukupolvesta toiseen. 11-vuotias Miika Kesti kertoo mäkihypyssä olevan parasta lentämisen, ja onnistuneen alastulon.

– Silloin tuuletan mäkimontussa, mutta sillä tavalla, että kukaan ei näe, kertoo Kesti.