Tutkijat: Luonnon monimuotoisuus jää käytössä olevan sertifikaatin jalkoihin Suomen metsissä – vääntö uudesta sopimuksesta on käynnissä

Tutkijat syyttävät eturyhmäpolitikointia biodiversiteettiä vähättelevästä linjasta.

luonnon monimuotoisuus
Hakkuuaukealle jätettyjä kuolleita puita
Hakkuissa muutaman metrin korkuisiksi jätettävät tekopökkelöt auttavat jonkin verran lahopuusta riippuvaista eliöstöä.Markku Pitkänen / Yle

Suomalaisia metsiä hakataan tällä hetkellä menetelmin, jotka eivät tue riittävästi luonnon monimuotoisuutta.

Valtaosaa suomalaismetsien hakkuista ohjaa niin sanottu PEFC-metsäsertifikaatti. PEFC-merkin voi löytää esimerkiksi paperista, pahvista ja puukalusteista. Tutkimuksen mukaan (siirryt toiseen palveluun) sertifikaatti ei ota riittävästi huomioon luonnon monimuotoisuutta metsien hakkuissa.

– Perusongelma on melko alhaiset kriteerit, sanoo Helsingin yliopiston metsäekologian dosentti Timo Kuuluvainen, joka oli mukana tutkimuksessa.

"Kestävässä metsänhoidossa luontoarvot ja puuntuotanto ovat tasapainossa", sanotaan metsien käsittelyä ohjaavan PEFC-standardin kotisivuilla (siirryt toiseen palveluun).

Ekologian asiantuntijoiden mukaan kestävässä metsänhoidossa näin onkin. PEFC-standardia nämä arvot eivät kuitenkaan heidän mukaansa koske.

PEFC sallii hakkuut monilla luonnonsuojelullisesti arvokkailla ja uhanalaisilla luontotyypeillä. Niiltä hakatun puutavaran käytön se sallii PEFC-sertifioituihin tuotteisiin, kuten paperiin, pahviin ja puukalusteisiin.

Metsiemme uhanalainen eliö- ja lintulajisto tarvitsee lahopuuta asuinpaikakseen. Sitä ei PEFC-sertifioiduista suomalaismetsistä löydy riittävästi. Metsähakkuissa hakkuualat hakataan usein paljaiksi, eikä puita jätetä riittävästi kasvamaan ja turvaamaan lajien selviytymistä.

Useat tutkimukset osoittavat, että PEFC-sertifioinnissa niin sanottuja säästöpuita, eli hakkuissa kasvamaan jätettäviä puita, vaaditaan jättämään liian vähän. Hakattavalle hehtaarille pitää jättää vähintään kymmenen kappaletta läpimitaltaan yli kymmenen senttimetrin paksuista puuta. Määrä on liian alhainen metsien monimuotoisuuden kannalta.

Sertifiointi ei siis täytä sille asetettuja ekologisia tavoitteita, tutkijat sanovat.

– Jos meillä on sairas potilas, hänelle pitää antaa lääkettä. Meidän pitäisi antaa 10 kertaa enemmän lääkettä metsille, jotta monimuotoisuustilanne korjaantuisi. Meillä on 10 kertaa liian vähän lahopuuta tulossa metsiin, Kuuluvainen sanoo.

Timo Kuuluvainen
Metsäekologian dosentti Timo Kuuluvaisen mukaan kaikkien tahojen olisi syytä olla huolissaan luonnon monimuotoisuuden hupenemisesta.Markku Pitkänen / Yle

Eri maiden säästöpuuohjeiden vertailussa Suomen PEFC-sertifioinnin edellyttämä säästöpuiden määrä oli kaikkein alhaisin.

PEFC-sertifiointi on tärkeä ohjaava mekanismi maamme metsien käsittelylle. Standardi on käytössä 92 prosentissa Suomen metsistä.

Politikointi vai ekologia edellä?

PEFC-sertifiointia uudistetaan viiden vuoden välein. Parhaillaan käydään taas neuvotteluja muutoksista sertifikaattiin. Vuoden loppuun mennessä kasassa pitäisi olla uudet minimistandardit, joiden mukaisesti Suomen metsiä käsitellään seuraavat viisi vuotta.

Ekologian ja monimuotoisuuden kannalta sertifiointia on viety tutkijoiden mukaan huonoon suuntaan politikoinnin takia. Tieteen ääntä ei ole heidän mielestään kuunneltu riittävästi.

– Eri eturyhmät ovat laajalti päässeet lausumaan tavoitteensa. Syystä tai toisesta ekologiset näkökulmat eivät ole painaneet kovinkaan paljon, Kuuluvainen sanoo.

PEFC-yhdistys kertoo verkkosivuillaan, että kriteeristöä päivitetään tutkimustiedon perusteella.

– Kehitys ei ole kyllä ollut sellaista, että uudet tutkimustulokset olisi otettu huomioon, sanoo Suomen ympäristökeskuksen tutkija Pekka Punttila.

Tutkijat osoittavat syyttävän sormensa eturyhmäpolitikoinnin suuntaan.

– Prosessit on menty edunvalvonta edellä, sanoo metsäekologian lehtori Petri Keto-Tokoi Tampereen ammattikorkeakoulusta.

Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK on yksi PEFC Suomen jäsenorganisaatioista (siirryt toiseen palveluun). Se on myös merkittävä vaikuttaja, kun päätetään mihin suuntaan sertifiointia viedään ja miten Suomen metsiä käsitellään. Tutkijoiden mukaan MTK on myös suurin vastaanharaaja PEFC-sertifioinnin ekologisten kriteerien parantamisessa.

MTK:n mukaan kokonaisuus on kompromissi.

– Siellä on sosiaalisen, taloudellisen ja ekologisen kestävyyden osa-alueet. Pitää tehdä kustannushyötyanalyysi siitä, onko tehdyillä toimenpiteillä oikeasti vaikutus monimuotoisuuteen ja mikä sen hinta on, sanoo MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen.

Isojen elävien säästöpuiden jättäminen maksaa MTK:n mukaan metsänomistajille.

– Tottakai sillä on kustannusvaikutus.

Hakkarainen kuitenkin sanoo, että esimerkiksi viiden viime vuoden aikana kertynyt uusi tieto siitä, millaisia rakennepiirteitä metsässä täytyy monimuotoisuuden kannalta olla, pitää ottaa huomioon.

Suomen ympäristökeskuksen Punttilan mukaan tutkimustietoa ei ole ainakaan aiemmin otettu huomioon.

– Meiltä Sykestä on pyydetty lausuntoa, ja olemme kaikesta kertoneet. Mutta ei se mihinkään ole vaikuttanut. Lausuntomme perustuvat tutkimuksiin, Punttila sanoo.

MTK:n mukaan monimuotoisuustoimia voidaan tehdä kustannustehokkaasti, jopa ilman kustannuksia. Siksi MTK kannattaa Hakkaraisen mukaan ainakin lahopuun lisäämistä ja jättämistä metsiin, koska sen kustannukset metsänomistajille ovat pienet.

– Lahopuuta pitää lisätä metsissä. Se on meidän tavoitteemme, Hakkarainen sanoo.

Keto-Tokoin mukaan monet metsänomistajat eivät edusta MTK:laista näkemystä, vaan haluaisivat tehdä vielä parempaa luonnonhoitoa.

Neuvotteluissa on nyt ehdotettu, että säästöpuiden minimiläpimittaa kasvatettaisiin 10:stä 15 senttimetriin. Myös kuolleelle puulle on ehdotettu omaa kategoriaansa: sitä pitäisi jättää tietty määrä hakattavalle alueelle.

Punttilan mukaan parannuksia luonnon kannalta on esitetty aiemminkin.

– Viime metreillä parannukset on jätetty tekemättä, Punttila sanoo.

PEFC-sertifiointityössä on mukana noin 160 eri tahoa. Suomen ympäristökeskus on mukana nyt ensimmäistä kertaa, ympäristöjärjestöt eivät. Ympäristöjärjestöt kannattavat laajasti tiukempaa sertifiointia eli FSC:tä, joka on käytössä vain muutamassa prosentissa Suomen metsistä.

Hakkuuaukea, jossa jätetty puita kasvamaan sekä joitakin kuolleita puita
Sipoolaiseen metsään on jätetty hakkuissa poikkeuksellisen paljon puita kasvamaan. Se on metsän ekologian kannalta hyvä asia.Markku Pitkänen / Yle

Huononnusta huononnuksen perään, arvioivat tutkijat

PEFC-sertifioinnin ekologisia kriteereitä on tutkimuksen mukaan (siirryt toiseen palveluun) huononnettu vuosikymmenestä toiseen 1990-luvulta lähtien.

Puiden järeysvaatimusta on vähennetty ja elävät säästöpuut on voinut korvata kuolleella puulla. Kuollut puu taas ei voi enää järeytyä eikä tuottaa uutta kuollutta puuta talousmetsiin, mikä on ollut sen toinen päätarkoitus.

– Kriteerejä on heikennetty, ja se on heikentänyt merkittävästi ekologista vaikuttavuutta, Kuuluvainen sanoo.

Elävän säästöpuun taso on laskenut 15 prosenttiin alkuperäisestä. Vaikka parannusta on hieman tapahtunut, taso on vain kolmannes alkuperäisen standardin tasosta. Kulotuksen määrä on vähentynyt lähelle nollaa, vaikka monet lajit tarvitsevat kulotusta elääkseen.

Arvokkaiden luontokohteiden pinta-ala putosi heti standardin ensimmäisessä päivityksessä viiteen prosenttiin siitä, mitä se oli ensimmäisessä versiossa. Siis 95 prosenttia kohteista poistettiin sertifioinnin piiristä.

PEFC-metsäsertifiointistandardi -grafiikka
Lasse Isokangas / Yle

Vuosituhannen vaihteessa standardin taso oli tutkijoiden mukaan uhanalaisten lajien kannalta paljon parempi.

– Vaikka silloinkin taso oli jo matala verrattuna siihen, mitä ekologisen tutkimuksen perusteella vaadittaisiin, Punttila sanoo.

Puut hupenevat kaukolämpöä tuottavien voimalaitosten kattiloihin

Metsistä hakattavat järeät puut päätyvät usein lämpö- ja voimalaitosten kattiloihin.

Luken raaka-ainetilastojen mukaan jopa puoli miljoonaa kuutiometriä lämpö- ja voimalaitosten käyttämästä metsähakkeesta on haketettu järeästä runkopuusta, josta suuri osa on kuollutta puuta.

Näin tapahtuu siitä huolimatta, että PEFC-standardin energiapuukriteerissä velvoitetaan olemaan vahingoittamatta järeitä lahopuita.

Lisäksi sulan maan aikaisissa hakkuissa tuhoutuu enemmän lahopuuta kuin talvihakkuissa. Jos lauhat talvet yleistyvät, kuten ilmastonmuutoksen myötä näyttää käyvän ainakin eteläisessä Suomessa, hakkuut lisäävät entisestään lahopuiden tuhoutumista, mikä köyhdyttää monimuotoisuutta, tutkijat epäilevät.

Mitä tehdä, että lajit säilyisivät?

Tutkimus on osoittanut, että lahopuun määrässä on tiettyjä kynnysarvoja, jolloin vaateliaampaa lajistoa alkaa esiintyä. Kuuluvaisen mukaan lahopuuta tarvittaisiin 20–30 kuutiota hehtaarilla.

Tutkimustulosten perusteella tutkijat suosittavat, että säästöpuuston minimimäärä olisi 5–10 prosenttia puuston kokonaistilavuudesta. Näin joitain uhanalaisia lajeja saataisiin ylläpidettyä.

Viime vuosina säästöpuita on jätetty vähän yli yksi prosentti metsien tilavuudesta.

Elävien säästöpuiden minimiläpimitta pitäisi palauttaa takaisin 20 senttimetriin nyt ehdotetun 15 sentin sijaan. Tällä hetkellä alarajana on 10 kappaletta vähintään 10 senttimetriä läpimitaltaan olevaa säästöpuuta. Aiemmin sertifikaatti painotti jättämään järeitä, yli 20 senttisiä puita.

– 20 senttiä pitäisi ehdottomasti palauttaa alarajaksi. Se tuottaisi metsiin ihan eri määrän lahopuuta ja säästöpuuta, ja alettaisiin olemaan oikeassa mittaluokassa, Kuuluvainen sanoo.

Säästöpuita jätetään kompensoimaan metsätalouden haitallisia vaikutuksia uhanalaiselle lajistolle. Tämänhetkinen säästöpuiden määrä ei tutkijoiden mukaan juurikaan hyödytä uhanalaista lajistoa.

– Meidän pitäisi päästä sellaisiin ratkaisuihin, joissa säästöpuusto olisi riittävän suuri, jotta uhanalaisetkin lajit hyötyisivät siitä. Silloin se olisi aitoa kompensaatiota metsätalouden haitallisille ekologisille vaikutuksille, Kuuluvainen sanoo.

Koska talousmetsiä on 97 prosenttia Etelä-Suomen metsistä, ratkaisevaa on, miten niissä toimitaan. Suojelualueet eivät yksin riitä turvaamaan lajeja.

– Koska meillä on kaksi prosenttia suojelualueita etelässä, niin monimuotoisuuskysymys ratkaistaan puhtaasti talousmetsissä, Kuuluvainen sanoo.

Sammaloitunut puu
Monen metsälajin elämä on riippuvainen isoista vanhoista puista. Niistä aikanaan syntyvä lahopuu taas on elintärkeää toisille metsän lajeille.Riina Kasurinen /Yle

Lue myös:

Selvitys: Suomi on yksi huonoimpia metsien monimuotoisuuden säilyttäjiä – tutkijan mukaan ikuinen kiista avohakkuista ei ole ratkaisevaa

Tutkimus: Talouskasvu syö luonnon monimuotoisuutta Suomessa – Nyt biodiversiteetin köyhtyminen voidaan pysäyttää

Tutkimus: Metsien linnut vähenivät, kun hakkuut lisääntyivät

Uusi arviointi: Joka yhdeksäs Suomen eliölajeista on uhanalainen – varsinkin monille lintulajeille voidaan sanoa pian heippa

Ilmastopaneelin puheenjohtaja ehdottaa puun poltolle veroa – Isot kaupungit rynnivät kivihiilestä ja turpeesta metsäenergiaan