Roope Lipastin kolumni: Lempeät silmälasit auttaa ymmärtämään maailmaa paremmin

Meidän pitäisi pyrkiä löytämään ihmisten näkemyksistä hyvä ja käyttökelpoinen, kirjoittaa Roope Lipasti.

julkinen keskustelu
Kirjailija Roope Lipasti poseeraa kameralle.
Kalle Mäkelä

Aikoinaan filosofian historian luennolla professori muistutti meitä, että tulisi katsella menneiden vuosisatojen ajattelijoita lempeiden silmälasien läpi. Pitäisi muistaa, että he olivat aikansa epäilemättä terävimpiä mieliä ja että he ponnistelivat kaikkensa löytääkseni totuuden niissä asioissa, mitä ikinä pohtivatkaan.

Jos sitten myöhempi aika on osoittanut vaikka heidän fysiikkaa koskevat näkemyksensä vääriksi, se ei poista heidän järkeilyjensä arvoa. Niistä voi silti edelleen oppia ja tehdä tulkintoja, jotka toimivat nykypäivässä.

Se oli aika hieno ja kaunis muistutus: Pyrkiä löytämään ihmisten näkemyksistä hyvä ja käyttökelpoinen! Tulkita niitä kauniisti eikä jälkiviisauden antamalla arvovallalla.

Itse kunkin sopii miettiä, mitä olisi saanut aikaiseksi tilanteessa, jossa ei olisi mitään aiempaa käsitystä vaikka maailman rakenteesta, eikä muita välineitä tehdä havaintoja kuin omat aistit. Luulen, että useimpien teoriat olisivat melko surkeita. Itse en luultavasti olisi keksinyt kavuta edes puusta alas moisia pohtimaan.

Professorin oppi muistui mieleen kun luin keväällä Olli Jalosen mainion kirjan Merenpeitto. Se kertoo Edmond Halleyn (1656-1742) tarinan – tai ehkä pikemmin hänen fiktiivisen apulaisensa tarinan. Yhtä kaikki samalla piirtyy kuva tiedemiehestä, jota kiinnosti vähän kaikki. Hänet muistetaan parhaiten Halleyn komeetasta, jonka uudelleenesiintymisen hän ennusti oikein, mutta herra oli kiinnostunut tähtitieteen ohella muun muassa sukelluksesta ja kehitteli oman aikansa sukellusveneen. Lisäksi hän julkaisi maapallon ensimmäisen tuulikartan sekä auttoi Newtonia julkaisemaan Principiansa.

Tieteen historia on täynnä tuollaisia henkeäsalpaavia tyyppejä. Heitä yhdistää totuuteen pyrkiminen, innostus, avoin mieli ja ennakkoluulottomuus. Kun nuo ominaisuudet kohtaavat, syntyy suuria.

Ja kun ne eivät kohtaa, syntyy nettikeskustelua, mistä päästäänkin kätevästi nykyaikaan.

Omassa Facebook-feedissäni on useita ihmisiä, jotka uskovat ufoihin ja salaliittoihin, vastustavat rokotuksia, tai ovat täydellisen sokeita omasta poliittisesta agendastaan, oli se sitten oikealla tai vasemmalla. Siis niin, että vasemmistoihmisen mielestä yksikään oikeistohallituksen teko ei voi olla hyvä, ei vaikka pääministeri pelastaisi pörröisen pupuvauvan suden suusta. Ja sama pätee toisin päin.

Minusta he ovat yleensä ottaen väärässä, mutta samaan aikaan he rikastavat elämääni suuresti. En missään nimessä halua blokata heitä pois, jolloin uutisvirrassani näkyisivät vain turvalliset ja tutut mielipiteet.

Päinvastoin, on hyvä saada päivittäin muistutus siitä, että ihmiset ovat kovasti monta mieltä asioista. Maailma ei olekaan sellainen jossa on vain mainioita ja oikeita mielipiteitä, eli minun mielipiteitäni.

Tämä outojen näkemysten kirjo muistuttaa siitä, että koska maailmaa katsotaan niin eri perspektiiveistä ja elämäntilanteista, on pystyttävä perustelemaan itselleen yhä uudelleen, miksi juuri minä muka olisin oikeassa ja tuo, joka epäilee koronaviruksen olevan Maailman terveysjärjestönWHO:n kehittämä bakteeri tai syyttää Suomen valtiovelasta EU-jäsenyyttä, on väärässä.

Nämä ihmiset ovat eräänlainen reality check – he pakottavat miettimään miten asioita voisi selittää paremmin ja voiko. Siinä selittämisessä auttaa Edmond Halleyn ja kumppaneiden esimerkki. Siis tiede tai edes alkeellinen tieteellisen päättelyn ymmärtäminen.

Uskon, että jos onnistuu yhdistämään totuudennälän avarakatseisuuteen ja hyvänsuopuuteen, eli siihen että jossain määrin edes yrittää ymmärtää muita, saattaa lopulta päätyä ihan kelvolliseen maailmankuvaan. Sellaiseen joka vastaa suurin piirtein sitä mikä ikkunasta tai mikroskoopista näkyy. Siihen suuntaan kannattaa ainakin pyrkiä.

Itse asiassa parhaimmat meistä onnistuvat tuolla kombinaatiolla jopa ennustamaan, milloin joku komeetta pärähtää taivaalle! Älämölöttäjät eivät pysty siihen ikinä.

Roope Lipasti

Kirjoittaja on lietolainen kirjailija, joka nauttii aikatauluista.

Kolumnista voi keskustella 1.9. klo 23:00 saakka.