Vuosi metsässä

Metsä on nyt muotia. Niin muotia, että jotkut meistä muuttavat sinne kokonaan. Tältä elämä metsässä näyttää.

Kuuletko, kysyy Markus "Make" Blomerus yllättäen. Lintujen laulu on tauonnut.

Linnut ovat kertoneet Blomerukselle, 34, viime kuukausina monta asiaa. Milloin paistaa aurinko, milloin alkaa sataa, milloin lähistöllä liitelee haukka.

Tai milloin metsän siimestä lähestyy arvaamaton tunkeilija, kuten nyt.

Ollaan Lohjalla, läntisellä Uudellamaalla. Tarkemmin Blomerus ei halua sijaintia paljastaa, koska muuten sen saisi tietää koko kaupunki. Ja Blomerus viihtyy omissa oloissaan.

Tämä paikka on hänen kotinsa. On ollut joulun välipäivistä asti.

Vuoden lopulla Blomerus sai nimittäin idean: mitä jos muuttaisi vuodeksi metsään?

Blomerus oli haaveillut ennenkin, että lähtisi pidemmäksi aikaa vaeltamaan, mutta töiltään ei ollut koskaan päässyt.

Nyt elämäntilanne oli otollinen. Parisuhde oli päättynyt eroon, ja Blomerus asui pienessä kerrostaloyksiössä, jossa ei viihtynyt.

Hän huomasi ajattelevansa yhä useammin: miksi ei?

Niinpä eräänä joulukuisena päivänä Blomerus käveli teltta ja kamiina mukanaan aiemmin maanomistajan kanssa katsomalleen paikalle, keskelle-ei-mitään.

Lähdin soitellen sotaan. Järkevämpi olisi odottanut kesää. Mutta jos johonkin ryhdyn, sen pitää tapahtua heti.

Make Blomerus

Lähin naapuri on kilometrin päässä. Maanomistajan kanssa Blomeruksella on sopimus: hän ei maksa vuokraa, mutta käy välillä huoltamassa työkoneita. Blomerus on ammatiltaan autonasentaja ja tekee sitä edelleen päivätyökseen.

Leiri on kasvanut pikkuhiljaa. Teltta on vaihtunut toiseen, puut ovat saaneet pressun päälleen. On kasvimaa ja tynnyri pesuvedelle. Viimeisimpänä on tullut aurinkopaneeli.

Vessan virkaa toimittaa pieni riuku.

Tärkeintä Blomerukselle on, että mitään jälkiä ei saa jäädä, kun hän paikalta joskus lähtee. Minkä on metsään kantanut, on kannettava sieltä myös pois.

Luontoa pitää kunnioittaa. Kun menee metsään, menee metsän eläinten maille eikä toisinpäin. Se pitää käsittää.

Make Blomerus

Metsä on nyt muotia. Kauppojen mukaan retkeilytarvikkeita myydään selvästi aiempaa enemmän, ja kesästä povataan kaikkien aikojen kotimaanmatkailukesää.

Jo viime kesänä Trendi-lehti julisti, että metsäretkistä on tullut täydellisen ja ihanan elämän kuva.

Blomerusta sellainen ei kiinnosta. Hän on liikkunut luonnossa koko ikänsä. Nuoruusvuosina luontosuhde katkesi, mutta aikuisiällä kipinä syttyi uudelleen.

Sen jälkeen hän on vaeltanut muutamia viikkoja kerrallaan ympäri Suomea, enimmäkseen Lapissa.

Talvi kuitenkin yllätti kokeneenkin ulkoilijan. Ei tullutkaan pakkasta eikä lunta, vaan satoi vettä liki jatkuvalla syötöllä.

Kosteus vetää luihin. Se söi halua olla täällä.

Make Blomerus

Nyt Blomerus varautuu talveen kaatamalla maanomistajan luvalla puita, jotka häiritsevät tukkipuun kasvua. Niistä kertyy lämmikettä kylmiksi päiviksi.

Blomerus kuvailee arkeaan näin:

Herään yleensä viiden aikoihin. Juon aamukahvin, syön ja lähden töihin. Tulen sieltä puoli neljän tai neljän maissa. Loppupäivä menee usein esimerkiksi puiden tekemiseen.

Make Blomerus

Välillä saatan vain käydä kävelemässä ja ottaa rennosti. Haluan unohtaa kaupunkielämän: sen, että koko ajan pitää olla tekemistä ja koko ajan pitää olla menossa. Saatan istua pari kolme tuntia hiljaa kannon päällä ja kuunnella luonnon ääniä.

Make Blomerus

Blomerus on tehnyt erikoisia tempauksia ennenkin. Hän on pyöräillyt hetken mielijohteesta Kuusamosta Lohjalle. Kerran hän yritti reissata kävellen Suomen halki, mutta matka tyssäsi, kun hän loukkasi polvensa Jyväskylässä.

Blomerus sanoo, ettei ole varma, tyytyykö olemaan metsässä vain vuotta. Ehkä hän on ensi kesään asti.

Alkeellinen elämäntapa viehättää, eikä Blomerus tiedä, osaisiko enää nukkua sisätiloissa. Siellä alkaa helposti ahdistaa.

Metsällä sen sijaan on todettu olevan useita terveysvaikutuksia. Se esimerkiksi laskee sydämen sykettä, vähentää lihasjännitystä ja nopeuttaa stressistä palautumista.

Blomerus allekirjoittaa tämän.

Metsään tuli joulukuussa kireä työnarkomaani, hän kertoo. Todella väsynyt ukko. Sellainen, joka ärsyyntyi pienimmästäkin vastoinkäymisestä.

Entä nyt – millainen ihminen täällä asuu?

Muutos näkyi kuukaudessa.

En tee enää pitkää päivää töissä. Stressitaso on laskenut nollaan. Jokainen asia ei enää ota päähän.

Make Blomerus

Parasta metsässä on rauhallisuus. Hiljaisuus.

Nytkin voi kuulla, kuinka linnut ovat taas alkaneet laulaa kesäistä lauluaan.

Muuta äänimaisemaa ei ole eikä tarvita.

Tekijät

Toimittaja

Esa Koivuranta

Kuvaaja

Antti Kolppo

Julkaistu 20.6.