Janne “Rysky” Riiheläisen kolumni: Presidentti Sauli Niinistön turvallisuuspolitiikan pilarit horjuvat

Presidentti Niinistön kuvaamat turvallisuuspolitiikan perusteet tai pilarit horjuvat ja muu valtiojohto on pääsääntöisesti hiljaa, kirjoittaa Rysky Riiheläinen.

turvallisuuspolitiikka
Rysky Riiheläinen
Laura Railamaa / Yle

Krimin valtaus kuusi vuotta sitten laittoi uusiksi tapoja, joilla Suomi rakentaa turvallisuuttaan. Valtauksella oli syynsä ja seurauksensa, jotka hallitsevat edelleen tilannetta. Yhdeksän kuukautta valtauksesta tasavallan presidentti Sauli Niinistö kertoi maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan perustuvan aktiiviseen vakauspolitiikkaan.

Siinä turvallisuuden neljä pilaria, läntinen yhteistyö, oma puolustus, Venäjä-suhteet ja kansainvälinen yhteistyö säätyvät olosuhteiden mukaan tavoitellen vakautta. Nyt maailman tapahtumat heikentävät jokaista pilaria yhtäaikaa.

Pilareista ensimmäinen tarkoittaa yhteistyötä erityisesti Ruotsin, Yhdysvaltain ja Naton kanssa. Poliittisena perustana tälle on Suomen EU-jäsenyys. Donald Trumpin eristäytymispolitiikka ja EU:n koronajohdannainen sisäinen kriisi luovat merkittävää epävarmuutta.

Sisäisesti Suomessa perussuomalaisten oppositio Euroopan unionia vastaan tekee heistä käytännössä samalla opposition ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Huonoimpien oppositioperinteiden mukaisesti he kertovat värikkäästi, mikä on pielessä, mutta eivät tässä asiassa tarjoa mitään tilalle.

Oma puolustuskyky on ainoa pilari, johon Suomi voi vaikuttaa suhteellisen itsenäisesti. Koronakriisin synnyttämä halu harkita uudestaan hävittäkoneiden hankintaa osuu tähän pilariin. Moderni puolustuskyky rakentuu pitkälti kalliiden aseiden ja niiden vaatimien järjestelmien nivomisesta yhteen. Hävittäjähankkeen koon leikkaaminen edellyttäisi Suomen puolustuksen kokonaisuuden muotoilemista uudelleen.

Venäjä-pilari vaikuttaa pinnallisesti vakaalta. Yllättävää oli sisäpiirin venäläisillä lähteillään kehuneen Moskova puhuu-tutkimusraportin johtopäätös, (siirryt toiseen palveluun) jonka mukaan Suomi ei ole enää Venäjän valtion strategisessa viestinnässä tärkeä kohde. Huomio on ristiriidassa Suomessa vallitsevan ajatuksen kanssa, että presidenttimme asema idän ja lännen yhteydenpitäjänä olisi merkittävä.

Sisäisesti epävakaa Venäjä on epävakaa myös ulkoisesti.

Eniten idänsuhteita uhkaa kuitenkin Venäjän sisäinen kehitys. Tästä vuodesta piti tulla presidentti Vladimir Putinin vallan riemujuhlavuosi kansanäänestyksineen ja voitonparaateineen. Sen sijaan öljynhinta romahti ja huonosti hoidettu korona-epidemia koettelee hänen suosiotaan. Sisäisesti epävakaa Venäjä on epävakaa myös ulkoisesti.

Kansainvälinen yhteistyö luo edellytykset sääntöpohjaiselle maailmanjärjestykselle. Tätä pilaria moukaroivat muun muassa Putinin Venäjä ja Trumpin Yhdysvallat. Kansainväliset järjestöt, monenkeskiset sopimukset ja erilaiset aserajoitussopimukset valvontajärjestelmineen ovat olleet heikoilla viime aikoina.

Turvallisuuspoliittiset pilarimme siis horjuvat. Samaan aikaan näyttää päällepäin siltä, että presidentti on yksin säätämässä niitä. Poliitikot välttelevät mielellään ulkopolitiikasta puhumista fraasien ulkopuolella.

Toinen, perustuslaillinen ongelma on, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tehdään näissä olosuhteissa yhä enemmän EU-politiikkana. EU-asiat kuuluvat valtioneuvostolle ja tämä hallitus on osoittanut osaavansa vetää rajan presidentin ja hallituksen vallan välille.

Ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr) osaamisalue on alunperinkin ollut muualla kuin kovassa turvallisuuspolitiikassa

Pääministeri Sanna Marinin kannat perinteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puolella ovat hävittäjähankkeen tukemista (siirryt toiseen palveluun) lukuunottamatta jääneet piiloon. Monet linjanvedot kulkenevat nyt Eurooppa-ministeri Tytti Tuppuraisen (sd) kautta. Määrätietoinen ja osaava Tuppurainen toimii pääministerin kyljessä Valtioneuvoston kansliassa ja ottaa varmasti haltuunsa ulottuvilleen tulleen vallan.

Ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr) osaamisalue on alunperinkin ollut muualla kuin kovassa turvallisuuspolitiikassa. Nyt hänen poliittista asemaansa rampauttaa poliisitutkinta (siirryt toiseen palveluun) ulkoministeriön tapahtumista. Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana on kokematon ja arvostelukykynsä heikkoutta kiiinalaisten kanssa osoittanut Mika Niikko (ps).

Suomalainen kokonaisturvallisuuden malli on toiminut hyvin koronakriisissä. Kokonaisturvallisuus edellyttää kuitenkin yhdensuuntaista tilannekuvaa, jonka pohjalta tehtyjä ratkaisuja voi perustella yleisesti hyväksytyllä tavalla.

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta on yhdessä presidentin kanssa säännöllisesti keskustellut työn alla olevasta ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta. Perinteisesti selonteko on haluttu hyväksyä mahdollisimman yksimielisesti eduskunnassa. Sen pitäisi tiivistää tilannekuva sekä siitä vedetyt johtopäätökset ja poliittiset linjaukset. Niinistön pilarimallin toimivuus on mietittävä nyt perusteellisesti.

Valmistelussa olevan selonteon on määrä johtaa meidät aikaan, jolloin presidentti on joku muu kuin Sauli Niinistö. Siksi sen on tavallaan täytettävä Niinistön paikka. Se vaatii paljon selonteon tekijöiltä, poliitikoilta ja myös meiltä kansalaisilta. Vaatii näet aikuisuutta luottaa ajatuksiin ja analyysiin, ei vain heittäytyä maan isän viisauden varaan.

Janne "Rysky" Riiheläinen

Kirjoittaja on joensuulainen bloggari, joka on aktiivinen turvallisuuspolitiikan keskustelija. Riiheläinen on vapaa toimija, joka ei ole sidottu mihinkään asemaan, organisaatioon tai ajatussuuntaan.

Aiheesta voi keskustella 24.6.. klo 23.00 asti.