Terhi Suokas tuntee seksityöläisten arjen ja näyttää sen pian myös meille muille – ammattilaisilta kerätyt tarinat, valokuvat ja työvälineet esille museoon

Kymmenet seksityöläiset ovat osallistuneet näyttelyn suunnitteluun.

seksi
Striptease-esitys. Striptease- esiintyjä, nainen (strippari) esiintyy ravintolassa. Yleisradion televisio-ohjelma "Naantalin iltaa".
Striptease-esitys ravintolassa. Kuvituskuva.Antero Tenhunen / Yle

– Ota tästä mun käytetyt pikkuhousut ja esittele niitä.

Tällaisia kommentteja seksuaalikasvattaja ja ihmisoikeusaktivisti Terhi Suokas kertoo saaneensa, kun hän kertoi ihmisille ideastaan suomalaisen seksityön museonäyttelystä.

Hän aloitti tarinoiden tallentamisen ja esineistön keräämisen jo vuosia sitten ja on haaveillut omasta näyttelystä vuosikymmenen. Suokas tuntee henkilökohtaisesti paljon seksityön ammattilaisia ja tietää, millaista seksityöläisen arki on.

– Itsekin olen pyörinyt jossain vaiheessa elämääni noissa kuvioissa, hän paljastaa.

Oman näyttelyidean myyminen museolle ei ole kuitenkaan mikään läpihuutojuttu. Museoiden ohjelmistoja suunnitellaan useampia vuosia eteenpäin, eikä kokemattoman ole helppo kisata museoammattilaisten kanssa.

– Lopulta totesin itselleni, että think big! Otin yhteyttä kaikista isompiin museoihin. Ajattelin, että vasta ihan viimeisenä kysyn Riihimäen kirjaston takahuonetta. Halusin saada seksityöläisten vaietut tarinat kaikkien nähtäville.

Seksuaalikasvattaja Terhi Suokas katselee erittäin kulunutta korkokenkää.
Terhi Suokkaalla on kattava kokoelma seksityöläisiltä kerättyjä asuja ja työvälineitä. Kristiina Lehto / Yle

Viime kesänä Suokas lähetti viestin näyttelyideasta Helsingin kaupunginmuseolle ja taidemuseolle. Korkealle tähtääminen kannatti. Taidemuseosta ei koskaan vastattu, mutta kaupunginmuseo näki ehdotuksessa potentiaalia.

"Seksityöstä puhuminen omalla naamallaan ei enää aina tarkoita sosiaalista itsemurhaa."

Terhi Suokas

Miten ensikertalainen saa näyttelynsä museoon?

Helsingin kaupunginmuseo saa runsaasti näyttelyehdotuksia niin talon sisältä kuin myös suoraan kaupunkilaisilta.

Vuosittaisessa ideamyllyssä ehdotusten joukosta valikoidaan toteutuskelpoiset projektit. Tärkeää on, että aiheet erottuvat massasta ja itse näyttelyt ovat helposti lähestyttäviä.

Suokas tapasi museon väkeä ensimmäisen kerran jo viime vuoden elokuussa. Tämän jälkeen ideaa jalostettiin tapaamisissa muutaman kuukauden välein.

Huoltopoliisi tekee ratsian satamassa. Poliisi saattaa laivatyttöä satamalaiturilla.
Poliisi teki ratsian satamaan ja otti kiinni ilotytön Helsingissä 1960-luvulla. Nykyään seksin myyminen ja ostaminen on Suomessa laillista.Kalle Kultala

Vielä toukokuussa Suokas kisasi muiden näyttelyehdokkaiden kanssa raadin edessä – koronan takia tietysti etänä. Kesäkuun alussa hän sai sähköpostia.

– Kädet tärisee, oksettaa, itkettää ja naurattaa ja unohdin, miksi olen ruokakaupassa, Suokas kuvaili tunteitaan Facebook-päivityksessä heti luettuaan myöntävästä päätöksestä.

"Museoiden helmasynti on, että ne tekevät näyttelyitä toisille museoammattilaisille."

Sauli Seppälä – Helsingin kaupunginmuseon lehtori

Aiheen katsottiin sopivan Helsingin kaupunginmuseon ohjelmistoon, jonka polttopisteessä on kaupunkilaisten oma kulttuurihistoria.

– Vaiettu aihe erottuu massasta ja on yhteiskunnallisesti merkittävä. Uniikki näyttely kiinnostaa kaupunkilaisia, arvelee kaupunginmuseon lehtori Sauli Seppälä.

– Museoiden helmasynti on, että ne tekevät näyttelyitä toisille museoammattilaisille. Tässä näyttelyssä kokemusasiantuntijat pääsevät itse ääneen, hän lisää.

Terhi Suokkaalle tämä on museodebyytti, mutta kaupunginmuseo ei pidä kokemuksen puutetta esteenä näyttelyn tuottamiselle.

– Ainahan se on uhkarohkea hyppy syvään päätyyn, kun tehdään näyttelyä kokemattomien kanssa. Mutta Suokas on kerännyt suomalaisesta seksityöstä kattavan aineiston, josta on hyvä lähteä kokoamaan näyttelyä, Seppälä vakuuttaa.

Mitä seksityöstä kertovassa näyttelyssä nähdään?

Näyttely tulee sisältämään ainakin valokuvia, työvälineitä, asuja, tekstimuotoisia tarinoita, installaatioita ja osallistavia teoksia.

Suokas aikoo myös tehdä Helsingin seksityöskenestä lyhytelokuvan, joka saisi ensi-illan näyttelyssä. Enempää hän ei vielä halua paljastaa.

Näyttelyn sisällön suunnitteluun on jo tässä vaiheessa osallistunut kymmeniä seksityöntekijöitä. Kaikki materiaali on joko Suokkaan itse tuottamaa tai kerätty seksityöläisiltä.

Kesän jälkeen museo nimittää projektille työryhmän, joka auttaa näkökulman terävöittämisessä ja näyttelyn kokoamisessa. Avajaisia kaavaillaan kesälle 2022.

Lääkäri-instrumentteja metallitarjottimella ja lääkärin takki sivussa.
Näyttelyssä nähdään ainakin seksityöhön liittyviä lääkärin työvälineitä. Paljoa enempää Suokas ei halua vielä näyttelystä paljastaa. Kristiina Lehto / Yle

Seuraavaksi Terhi Suokas alkaa käydä läpi jo olemassa olevaa aineistoa, haastatella seksityöläisiä ja kirjoittaa ylös heidän tarinoitaan. Nyt kun näyttelyllä on Helsingin kaupunginmuseon tuki, Suokas uskoo rahoituksen löytämisen olevan helpompaa.

Kaupunginmuseon lehtori Sauli Seppälä odottaa tulevaa jännityksellä. Hän ei itsekään vielä tiedä, mitä näyttelyesineitä museoon tuodaan.

– Tiedän, että esineistöön kuuluu jokin lääkärin työväline ja muita seksityöhön liittyviä tavaroita, mutta ei tästä mitään pornokaupan näyteikkunaa tule. Tarinat ja selitykset antavat esineille kontekstin, hän kuvailee.

Asenteet seksityötä kohtaan muuttuvat

Suomalainen seksityö -näyttelyn on tarkoitus tehdä alan moninaisuus näkyväksi esittelemällä sen arkea iloineen ja suruineen. Seksuaaliterapeuttina työskentelevän Suokkaan mukaan seksistä ja seksuaalisuudesta keskustellaan aiempaa vapautuneemmin, ja siten aika on kypsä tälle näyttelylle.

– Seksityöstä puhuminen omalla naamallaan ei enää aina tarkoita sosiaalista itsemurhaa.

– Seksityöläiset ovat aivan tavallisia ihmisiä: äitejä, tyttäriä ja naapureita. Ja toki myös miehiä ja muunsukupuolisia, joita ei näyttelyssä unohdeta.

"Jos joku haluaa myydä seksipalveluja, kukaan muu ei voi määritellä, että se ei ole hänelle hyväksi."

Terhi Suokas
Nainen riisuuntuu ravintolan kabinetissa, mahdollisesti yksityinen striptease-esitys (strippari).
"Mikä on seksityötä? Lasketaanko esimerkiksi sokerideittailu", Terhi Suokas kysyy. Kuvassa on striptease-esitys helsinkiläisessä ravintolassa 1960-luvulla. Kalle Kultala

Suokas haluaa näyttelyllään lisätä keskustelua vaietun aiheen ympärillä. Hän on kerännyt tarinoita painottaen arkista seksityötä, mutta kaupunginmuseosta toivottiin, että alan nurja puoli tuodaan myös esiin.

– Museosta toivottiin, että näyttelyssä käsitellään ihmiskaupan julmia realiteetteja. Ja kyllä niitäkin käsitellään. Mutta ihmiskauppa ja paritus eivät ole seksityötä, vaan ihmisten rikollista hyväksikäyttöä, Suokas täsmentää.

Seksityön ympärillä käytävään moraalikeskusteluun Suokkaalla on selvä mielipide.

– Jos joku haluaa myydä seksipalveluja, kukaan muu ei voi määritellä, että se ei ole hänelle hyväksi. Ei ole ulkopuolisten tehtävä vängätä, että sinä olet nyt uhri tässä.

Lue myös:

"Tietysti voimme harrastaa seksiä tässä tilanteessa", sanovat Tanskan terveysviranomaiset – kontaktien välttely vei seksityöntekijöiltä asiakkaat

Ina Mikkolan kolumni: Asiat jotka jokaisen tulisi ymmärtää seksityöstä – muutos alkakoon huorittelusta

Tiia Forsström myy seksipalveluja ja on unelmatyössään: ”Tunnen kylmiä väreitä, kun asiakas uskaltautuu olemaan oma itsensä”