Kaupungin johdosta piikiksi päättäjien lihassa – Ahti Vielma halveksii sarjavalittajia, mutta tehtailee itse valituksia periaatteen vuoksi

Jyväskylän entinen apulaiskaupunginjohtaja on jarruttanut kiisteltyä parkkihallihanketta jo yli vuosikymmenen. Moni kaupunkilainen kannustaa häntä jatkamaan taistelua.

Ahti Vielma on varma, että suurin osa jyväskyläläisistä ei halua parkkihallia kirkkopuiston alle. Kuva: Jaana Polamo / Yle

Elettiin kesäkuun loppua vuonna 1981. Jyväskylän kaupunginvaltuusto oli kokoontunut valitsemaan uutta apulaiskaupunginjohtajaa. Paikkaa hakenut Ahti Vielma odotti ratkaisua kaupungintalon ulkopuolella ja mittaili lähikatuja. Jalat kuljettivat ympäri Kirkkopuistoa ja Harjulle, Neron portaita ylös ja alas ja taas takaisin vehreään puistoon.

Kävelylenkin aikana ratkesi kaksi asiaa. Vielman valinta Jyväskylän kakkosmieheksi ja hänen mielipiteensä Kirkkopuistosta.

– Tämä on Jyväskylän keuhkot ja sydän. Se on ainoa lähes alkuperäisenä säilynyt alue kaupungissa. Moni sen aikainen johtaja pyysi minua varjelemaan Kirkkopuistoa muutoksilta ja minä lupasin tehdä niin, Vielma kertoo.

Sitä nelikymppinen Vielma ei tiennyt, että hän kävisi taistelua Kirkkopuiston puolesta vielä eläkevuosinaankin, 2020-luvulla. Nyt aseina ovat valitukset ja kantelut, joita Vielma tehtailee vuosikymmenien virkamieskokemuksella.

Valituskierre voi kestää yli vuosikymmenen

Valtaosa kaavoitus- ja rakennushankkeista menee läpi ilman valituksia. Osa kuitenkin kerää taakseen intohimoisen vastustajan, tai vastustajien ryhmän, joka heittää kapuloita rattaisiin.

Käytännössä tämä tarkoittaa valittamista hallinto-oikeuteen. Kaavoituksessa siihen on oikeus kaikilla kuntalaisilla.

Koska suurissa rakennushankkeissa erilaisia vaiheita on useita, hankkeita on mahdollista jarruttaa valittamalla jopa vuosikymmeniä. Sen takaavat hallinto-oikeuksien pitkät käsittelyajat, jotka vaihtelevat puolesta vuodesta jopa pariin vuoteen.

Eikä siinä vielä kaikki. Jos jompikumpi osapuoli on päätökseen tyytymätön, valituslupaa voi pyytää edelleen korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Jos lupa heltiää, edessä on uusi kierros.

Suunnittelun sudenkuopat tunteva valittaja on vaikea vastus

79-vuotias Vielma vastaa puhelimeen kalareissulta kotiseudultaan Kittilästä. Hän on herännyt aamuviideltä narraamaan hopeakylkiä. Vielma viettää aktiivista eläkeläisen elämää muun muassa kirjoittaen runoja ja romaaneja. Teoksia on julkaistu vuosien varrella toistakymmentä. Muun harrastamisen ohessa Vielma on onnistunut jarruttamaan Jyväskylän Kirkkopuiston parkkihallihanketta kohta vuosikymmenen verran.

Valituskierre alkaa vuodesta 2009, jolloin alueelle suunniteltiin uutta asemakaavaa. Kaavaan kuului myös Kirkkopuiston alle rakennettava parkkihalli, P-Paraati.

Vielma itse kertoo nähneensä suunnitelmia hallista jo 1980-luvulla, jolloin hän oli teknisestä puolesta vastaava apulaiskaupunginjohtaja.

– Sanoin esittelijöille hymyillen, että tällaisia suunnitelmia on turha tehdä niin kauan kuin minä olen tämän pöydän takana. Ne eivät etene, Vielma muistelee.

Ensimmäiset suunnitelmat P-Paratista esiteltiin virkamiehille jo 1980-luvulla. Viimeisimmät havainnekuvat näyttävät tältä. Kuva: Linja arkkitehdit

Mutta pöydän taakse tuli uusia päättäjiä. Vielma siirtyi Kokoomuksen kansanedustajaksi vuonna 2003 ja jäi eläkkeelle pudottuaan täpärästi eduskunnasta vuonna 2007.

Sen jälkeen hänen vaikutusmahdollisuutensa kaupungin kehittämiseen ovat olleet samat kuin kenellä tahansa kuntalaisella.

Tai ehkä eivät kuitenkaan aivan. Vielman etu on, että hän tuntee päätöksenteon kiemurat ja sudenkuopat yhtä perusteellisesti kuin kotiseutunsa kala-apajat. Hän jallittaa hankkeita valmistelevia virkamiehiä kuin Immeljärven rautuja.

– Tyhmiä päätöksiä saa tehdä, mutta niidenkin pitää olla juridisesti ja muodollisesti päteviä, Vielma sanoo.

Juuri tämä on hänen paras täkynsä. Vielman haukan katse löytää virkamiesten valmistelutyöstä muotovirheitä, laittomuuksia ja yleis- ja asemakaavojen ristiriitaisuuksia, jotka antavat perusteen valittaa epämieluisasta hankkeesta yhä uudelleen.

Tavallinen kansalainen tarvitsee usein lakimiehen apua muotoillessaan valituksesta oikeuden edessä pitävää. Helsingin Sanomien selvitys vuonna 2018 (siirryt toiseen palveluun) paljasti, että pääkaupunkiseudulla valituksia tekevät lähinnä hyväosaisilla alueilla asuvat ihmiset.

Vielma kokee olevansa pienen ihmisen asialla ja tehneensä vuosien varrella lähes sadan tuhannen euron arvosta ilmaista asiantuntijatyötä kaupunkilaisten mielipiteen puolustamiseksi.

Hän moittii kaavoitukseen liittyvän päätöksenteon siirtyneen liikaa harvojen käsiin ja uskoo, että enemmistö jyväskyläläisistä ei halua parkkihallia kaupungin paraatipaikalle.

Kaupungin virkamiehet ja kaupunginvaltuusto ovat toista mieltä.

Muun muassa kaupungin elinkeinojohtaja Anne Sandelin syyttää Vielmaa oman mielipiteensä asettamisesta demokraattisen päätöksenteon yläpuolelle.

Valitusoikeus on päätöksenteon perälauta

Valitusoikeus on suomalaisten perustuslaillinen keino toimia vallanpitäjien vahtina ja puuttua laittomuuksiin. Se on kiistattoman tärkeä osa demokratiaa ja oikeusvaltiota.

Mutta keiden kaikkien pitää saada valittaa maankäytöstä ja kaupunkisuunnittelusta?

Rakennusteollisuus RT:n, RAKLIn ja Elinkeinoelämän keskusliiton tilaaman tutkimuksen mukaan (siirryt toiseen palveluun)valtaosa suurten kaupunkien kaavoittajista oli sitä mieltä, että valitusten aiheuttamat viiveet haittaavat kaavaprosessia huomattavasti.

Elinkeinoelämästä tuleekin painetta sujuvoittaa kaavoitusprosessia, kun maankäyttö- ja rakennuslakia uudistetaan.

Jyväskylän kaupungintalon edessä olevat vanhat lehmukset pitäisi kaataa rakennustöiden tieltä, jos parkkihallia ryhdytään rakentamaan. Kuva: Jaana Polamo / Yle

Lain valmistelu on parasta aikaa käynnissä (siirryt toiseen palveluun) ja hallituksen esityksen pitäisi valmistua vuoden 2021 loppuun mennessä. Uudistuksen suunnittelussa tarkastellaan myös kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia kaavoituksessa.

Yksi esillä ollut vaihtoehto on, että asemakaavoituksen valitusoikeutta rajattaisiin. Kaikkien kuntalaisten sijaan valitusoikeus jäisi vain asianosaisille, käytännössä hankkeen naapureille.

Hän tutki ympäristöministeriön tilauksesta yksityisten tekemiä valituksia asemakaavoista ja haastatteli hallinto-oikeuksien tuomareita.

Vuosilta 2016–2017 olevasta aineistosta ilmeni, ettei valitusoikeutta juurikaan käytetä kiusantekomielessä. Aineistosta löytyi kyllä yksittäistapauksia, joissa sama henkilö oli valittanut useammasta aiheesta ja ilman valitusoikeutta, mutta ilmiö on Mäkisen mukaan marginaalinen.

Suurimmalla osalla valituksen tehneistä asemakaava olisi vaikuttanut suoraan omaan lähiympäristöön.

Hallinto-oikeuden tuomarit vastustivat valitusoikeuden rajaamista myös sillä perusteella, että asianosaisuuden määrittäminen olisi asemakaavoissa vaikeaa, ja se viivästyttäisi tapauksia entisestään. Mäkisen mukaan parempi ratkaisu olisi lisätä hallinto-oikeuden resursseja kaavavalitusten käsittelemiseen ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksia kaavoituksen aikana.

Luottamuspula ja vaikutusmahdollisuuksien vähyys ajavat valittamaan

Myös Kuntaliiton toive maankäyttö- ja rakennuslain uudistukselle on kaavoituksen ketteröittäminen.

– Se voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että suurissa hankkeissa yleiskaavaa ja asemakaavaa voitaisiin valmistella yhtä aikaa ja samoilla päätöksillä tehdä kaikki tarvittavat kaavamuutokset, kertoo Kuntaliiton maankäyttö- ja kaavoitusasioista vastaava kehittämispäällikkö Anne Jarva.

Kansalaisen näkökulmasta valituksille olisi vähemmän tilaisuuksia, joten kaavoitusprosesseja pitäisi seurata entistä tarkemmin oikean valitusajankohdan havaitsemiseksi.

Harva kuitenkaan syynää kuntien kaavoitushankkeita niin tiiviillä seulalla, että ehtisi älähtää jo epämieluisan hankkeen suunnitteluvaiheessa. Pallo oikea-aikaisten ja riittävien vaikutusmahdollisuuksien luomisesta onkin kunnilla.

– Jos odotetaan pitkään ennen kuin aloitetaan keskustelu kuntalaisten kanssa, niin aitoa vuorovaikutusta ei synny, Jarva sanoo.

Emeritaprofessori Mäkisen mielestä kysymys on myös luottamuksesta. Valittajien joukossa on usein hyvin koulutettuja ja osaavia ihmisiä, esimerkiksi luonto- tai kulttuuriharrastajia. He tuntevat alansa hyvin ja kyseenalaistavat kuntien päätöksenteon itselleen tärkeässä aiheessa.

Näin voi ajatella olevan myös Jyväskylän ja Ahti Vielman tapauksessa. Vahvasti päätöksenteossa mukana olleen miehen hyppääminen valittajien leiriin on kuitenkin Mäkisenkin mielestä poikkeuksellista.

Yksityisten tekemät valitukset menestyvät vain harvoin. Oikeudessa kaatuakseen ei riitä että kaava on jonkun mielestä huono, sen on oltava laittoman huono. Esimerkiksi niin, että se ei huomioi laissa määriteltyjä ympäristö- tai kulttuuriarvoja tarpeeksi tai sen valmistelussa ei ole noudatettu lakia, Mäkinen selittää.

– Vaikka kaava olisi kouluarvosanalla viisi miinus, niin se pitää hyväksyä. Oikeus ei arvostele kaavaa, vaan määrittelee riman, onko joku lainvastaista, Mäkinen sanoo.

Ammattivalittajat ovat monen kunnan riesa

Vaikka kaavoituksesta valittaminen ei olisikaan Suomessa yleinen kiusanteon väline, monissa kunnissa osataan silti nimetä paikkakunnan oma “ammattivalittaja”. Jyväskylässä tätä viittaa on viime vuosina aseteltu Ahti Vielman harteille, miehen itsensä mukaan erityisesti sanomalehdistön toimesta.

Ahti Vielma kuvailee itseään insinööriksi, joka käyttää mielummin kukkaprässiä kuin kaivinkonetta. Kuva: Jaana Polamo / Yle

Vielma sanoo valittaneensa virkauransa jälkeen vain kahdesta aiheesta: Keljonlahden voimalan rakentamisesta ja Kirkkopuiston ympärillä tehtävistä muutoksista.

Tämä on totta, mutta päätöksenteon rattaissa valitusvaiheita kertyy silti riittämiin: pelkästään kirkkopuiston seutuun liittyen Jyväskylän kaupungin arkistoista löytyy Vielman tekemänä kaksi valitusta hallinto-oikeuteen, kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle, kolme oikaisuvaatimusta viranhaltijapäätöksistä ja kaksi valitusta kaupunkirakennelautakunnan päätöksistä.

Vielma vakuuttaa, että leimaaminen ammattivalittajaksi ei häntä hetkauta, vaikka kirjoittelu erityisesti yleisönosastolla on välillä mennyt henkilökohtaisuuksiin, ja osa jutuista on tuntunut painostamiselta valittamisen lopettamiseksi.

Jossain menee kuitenkin raja. Kun Jyväskylän elinkeinojohtaja Anne Sandelin arvosteli Vielman aiheuttaneen valituksillaan kiinteistöjen omistajille ja yrityksille miljoonien eurojen tappiot, kuppi meni nurin. Erityisen loukkaavaksi mies koki sen, että Sandelin arvioi Vielman pään sisällä vallitsevan jonkinlaisen pelkotilan Kirkkopuiston muutoksia kohtaan (Keskisuomalainen, vain tilaajille). (siirryt toiseen palveluun)

– Itsetuntoni kestää kyllä arvostelun, mutta ei minusta ihan mitä tahansa sanota. Suunnittelen tekeväni elinkeinojohtajasta kantelun oikeusasiamiehelle, Vielma sanoo.

Kannustajat kehottavat Vielmaa jatkamaan valituksia

Vuosikymmenien ajan virkamiehenä toimineella Vielmalla on omatkin kokemuksensa valittajista. Hän oli Jämsän tekninen johtaja 1970-luvulla, jolloin kaupungissa vaikutti useampikin henkilö, jotka jarruttivat valituksillaan kehitysprojekteja kerta toisensa jälkeen.

– En hyväksy sellaista lainkaan, se on aivan järkyttävää, Vielma sanoo painokkaasti.

Itseään hän ei kuitenkaan laske samaan kastiin halveksimiensa sarjavalittajien kanssa. Eikä laske moni muukaan jyväskyläläinen.

Sen huomaa, kun seisoo Vielman kanssa tunnin verran Jyväskylän kirkkopuistossa. Miehen käsi nousee vähän väliä tervehdykseksi tuttaville. Useampi ihminen pysäyttää hänet jutellakseen Kirkkopuiston tilanteesta. Kasvotusten kukaan ei arvostele Vielmaa valituksista, vaan kannustaa jatkamaan.

– Aivan tuntemattomatkin ihmiset ovat tulleet taputtamaan selkään ja sanovat, että pidä pintasi, olet oikealla asialla.

Se on vahvistanut hänen näkemystään siitä, että parkkihallin vastustaminen on kaupungin enemmistön mielipide.

Havainnekuva P-Paraatin sisäänajostaluiskasta Gummerruksenkadun puolelta. Kuva: Arkkitehtitoimisto Risto Oikarinen Oy

Vielma on kuitenkin päättänyt, ettei tämän tapauksen jälkeen aloita enää uusia taisteluja. Ei, vaikka Kirkkopuiston ympärille suunnitellaan laajoja uudistuksia myös Jyväskylän Sydän -nimellä tunnetussa kulttuurikeskushankkeessa.

Jyväskylän kaupungin päätöksenteossa parkkihallia edistetään määrätietoisesti. P-Paraatille myönnettiin viime viikolla rakennuslupa. Siitä Vielmalla ei ole oikeutta valittaa, mutta hän on tehnyt oikaisuvaatimuksen maanvuokraussopimuksesta, jolla Jyväs-Parkki Oy vuokraisi parkkihallin alueen kaupungilta.

Vielma sanoo olevansa valmis kääntämään viimeisenkin kiven taistelussaan parkkihallia vastaan. Tähän mennessä konsteja on löytynyt yli kymmenen vuoden asemasotaan.

Siksi onkin melko yllättävää, ettei Vielma myönnä Kirkkopuiston puolustamista kovinkaan henkilökohtaiseksi hankkeeksi.

– Enhän minä käy keskustassa kuin ehkä kerran kuukaudessa. Jos parkkihalli tehdään minun ja tuhansien muiden ihmisten mielipiteestä huolimatta, ei se maailmaani romahduta. Asia koskee minua vain periaatteellisesti, Vielma sanoo.