Lähde mukaan Suomen ainoan kauppalaivan kesän ensimmäiselle kierrokselle – Saaren kesäasukas: "Jos tätä ei olisi, joutuisin hakemaan ruoat uimalla"

Saariston kesämökkiläisille, asukkaille ja vierailijoille kauppalaiva on tärkeä yhteisöllisyyden luoja sekä ruoan ja muun tarvittavan tuoja.

kauppa-alukset
Kauppalaiva Christina tuo saarelaisille kyläkaupan reittilaiturille
Kauppalaiva Christina tuo saarelaisille kyläkaupan reittilaiturille

On aikainen aamu Helsingin Karhusaaressa, Suomen ainoa kauppalaiva Christina kelluu kotilaiturissaan.

Satamassa on kuitenkin vilskettä. Kaupan puolella rannassa pakataan ja hinnoitellaan tuoretavaroita, kannetaan niitä alukseen ja lajitellaan oikeille paikoilleen hyllyille.

Hyllyt, pakastin ja kylmä-altaat ovat täynnä elintarvikkeita maitotuotteista kuivamuonaan, mutta mukana on paljon muutakin: maalarinteipeistä pattereihin, grillihiilistä kaasupulloihin.

Laatikoissa tulee herkullinen tuoksu. Niissä on läheisen maanviljelijän mansikoita. Kesäherkkuina löytyy myös uusia perunoita, porkkanoita, sipuleita ja herneitä.

Kelmun alla näkyy savustetun lohen herkullinen pinta. Sipoolainen kalastaja toi ne aikaisin aamulla. Porvoolainen leipomon on tuonut leipää, munkkeja ja pullaa.

Kippari Enska Mäntylä juo aamukahvia verannalla, pian on suunnattava aurinkoiselle ulapalle.

– Stig-serkkuni pyysi minua auttamaan yhdeksi kesäksi vakavasti sairastuttuaan. Lupauduin, nyt on alkamassa 24. vuosi, hän kertoo. Stig-serkku eli Stig Winberg toimi ennen häntä laivan kapteenina.

Miehistö on valmiina, kippari komentosillallaan sekä kauppaa pyörittävät Daniela Sandström ja Mai Mäntylä järjestelemässä myymälätilaa.

– On aika lähteä, kippari huikkaa.

Myymälälaivan miehistö, kippari Enska Mäntylä, Daniela Sandström ja Mai Mäntylä.
Reitin laiturilta toiselle siirryttäessä koko miehistö on komentosillalla, ruorissa kippari Enska Mäntylä, hänen vierellään kassavastaava, loppuvuodesta opettajaksi valmistuva Daniela Sandström sekä myyjänä ja rantautumisessa apulaisena toimiva kipparin tytär Mai Mäntylä. Matti Myller / Yle

Suomen ainoa merellä liikkuva kyläkauppa suuntaa Sipoon ja Porvoon saaristoon sekä Helsingin edustalle. Kauppalaiva on toiminut vuodesta 1963 alkaen. Tänä kesänä on sen 58. kausi.

Poikkeuksellista on se, että laiva lähtee ensimmäiselle reitilleen vasta juhannuksen jälkeen. Tällaista ei ole tapahtunut koskaan aikaseimmin.

Koronakevät on vaikutti suunnitelmiin, eikä laivalla aina mukana ollut yksi omistajista Siv Ahonen, Dockan pääse tänä vuonna lainkaan saaristoon. Hän hoitaa tilauksia ja pakkaamista Karhusaaren myymälässä.

Tööt, tööt, soittaa kippari hyvästiksi ja alus suuntaa auringossa välkehtivälle merelle.

– Tuntuu oudolta, että kaupan omistajarouva Dockan ei ole mukana, sillä hän kuuluu riskiryhmään. Minulla on kuitenkin kaksi nuorempaa daamia avustamassa, hyvin selviämme, kippari sanoo.

Kauppalaiva Christinan yksi omistajista on Siv Ahonen naputtelee tuotteiden hintoja kassakoneeseen. Taustalla on kippari Enska Myllylä.
Kauppalaiva Christinan yksi omistajista on Siv Ahonen. Hän on ollut aiemmin joka kesä vesillä, mutta jää tänä vuonna koronaohjeistusten vuoksi Karhusaaren myymälään huolehtimaan tilauksista ja pakaamaan tuotteita laivan kyytiin.Matti Myller / Yle

Trööt, trööt – täältä tullaan ostajat

Lopullinen päätös kauppalaivan reitille lähtemisestä tehtiin vasta toukokuussa.

Leppeä kesätuuli puhaltaa komentosillan kattoikkunasta ja ovista sisään. Kauden avaukselle on loistava sää.

– Keli on mainioin, kevyttä tuulta ja pelkkää aurinkoa. En oikeastaan voisi kuvitella parempaa kesän viettämistapaa, tai lomaahan tämä minulle oikeastaan on, kippari kertoo. Veneen kipparointi on hänen kesäajan työtään, muun ajan hän toimii yrittäjänä.

Maanantain ja torstain reitillä ensimmäisenä on Norra Mölandet yhdeksän maissa aamulla. Laivalta kuuluu kaksi töräystä laiturin lähestyessä. Vastassa on laiturilla ja pienvenessä yhteensä seitsemän aikuista ja neljä lasta.

Alus rantautuu, myyjät hyppäävät laiturille ja sitovat sen kiinni.

– Hyvää kesää ja tervetuloa ostoksille, kuuluu komentosillalta.

Peruselintarvikkeet tekevät kauppansa ja lapset saavat jäätelöitä. Matka jatkuu, kun kaikkien kaupat on tehty.

Ihmisiä ostoksilla myymälälaivassa.
Kauppalaivassa myydään kyläkauppojen tapaan laajavalikoima tuotteita elintarvikkeista pehmopapereihin ja maalarinteipeistä huussikuivikkeisiin.Matti Myller / Yle

Vain lyhyen ajon jälkeen seuraavana on Girsholmen, Helsingin venekerhon omistama saari. Saaren yhteissaunan terassilla ja alasjohtavilla portailla on yli 20 eri-ikäistä ostajaa odottamassa laivan tuttua äänimerkkiä.

Ostajat jonottavat maltillisesti koronavälit muistaen. Kippari keskustelee vuosien takaa tuttujen ostajien kanssa, uusi kesä on tullut.

– Kuika talvi on mennyt?
– Hyvin. Vai mikä talvi, ei sellaista tainnut paljon ollakaan.
– On se vähän niinkin.
– Pienempi vene ei ollut edes ylhäällä maissa.

Kajuutassa korit täyttyvät. Tuoretuotteet ja jäätelö tekevät kauppansa.

Kauppalaivan saapuminen on yhteisöllinen tapahtuma. Paikalle tullaan hyvissä ajoin, samalla nähdään oman saaren ja naapurisaaren asukkaita. Kipparin mukaan väki jää usien vielä paikalle, kun alus jatkaa matkaa.

– Tämä työ merkitsee uusia tuttavuuksia, mielenkiintoisia keskusteluita. Tässähän on vähän niin kuin postimiehenä, terveisten ja tapahtumien kertojana, kuulijana ja edelleen jatkajana.

Saaristoa komentosillalta katsottuna, laivan kannella on kaasupulloja ja huussikuivikesäkkejä.
Christan reitillä on kapeita kohtia. Matalan veden aikana ja huonolla säällä alus ohjataan tarvittaessa eri reittiä pitkin.Matti Myller / Yle

Suvun historia on läsnä saarireitillä

Seuraavaan etappiin on pidempi matka. Sipoonselän ylittämiseen Pirttisaareen, Pörtöhön menee noin 40 minuuttia.

– Jokaisessa saarella ja laiturilla on oma luonteensa. Osa on mökkisaaria, osa telttailua varten, osassa on paljon ruotsinkielisiä, osassa pääosin suomenkielisiä. On täällä välillä myös ulkomaalaisia, silloin puhutaan englantia, kippari sanoo.

Kauppalaiva ohittaa Suomenlahden kalastajien koteja.

– Vesi on nyt niin korkealla, että voimme mennä tästä kapeasta salmesta, muutoin joutuisin kiertämään toista reittiä.

Kapeikon jälkeen kippari osoittaa oikealle.

– Omat esivanhempani äidin puolelta ovat asuneet tuolla punaisessa mökissä ennen kuin muuttivat toiselle saarelle. Isoisäni oli kompassien tekijä. Merikapteenit sanoivat ennen, että pitää ostaa Winbergin kompassi, jos haluaa löytää perille.

Winbergin suvussa on myös kalastajia.

Ihmiset jonottavat kauppalaiva Christinaan Pirttisaaren laivalaiturilla.
Kauppalaiva Christinan kaikilla laitureilla oli runsaasti asiakkaita ensimmäisenä reittipäivänä 22. kesäkuuta. Kesäkausi alkoi tavallista myöhemmin vasta juhannuksen jälkeen, mitä ei ole tapahtunut koskaan aiemmin aluksen historiassa.Matti Myller / Yle

Palvelun toivotaan jatkuvan

Pirttisaaressa on vastassa pienten saarten idylli: paluu vuosikymmeniä taaksepäin vanhojen puutalojen ja pienveneiden keskelle, kallioisia rantoja, pihoilla kukkivia pensaita ja verannoilla kukkia. Reitin lähes ainoita saaria, joissa asutaan ympäri vuoden.

Pirttisaaressa on kaksi pysähdystä, koululaituri ja laivalaituri. Molemmilla on paljon väkeä odottamassa.

Alkupään reitillä ostoksille on tultu kävellen ja pienveneillä.

– Osa tulee myös polkupyörillä, autolla, jopa uiden ja vesitasolla. Helikopteria sen sijaan en ole vielä nähnyt, kippari Mäntylä sanoo.

Melker Olenius lipuu omalla veneellään ja kiinnittyy meren puolella kauppalaivaan. Hän kertoo käyneensä ostoksilla pikkupojasta asti.

– Eniten tämä on sosiaalinen tapahtuma, näkee muita saarelaisia. Samalla voi tehdä ostoksia.

Merker Olenius tekee ostoksia omasta veneestään kauppalaivaan kiinnittyneenä.
Merker Olenius on käynyt ostoksilla vuosien ajan. Nykyisin tavallisin tapa on tulla omalla veneellä ja kiinnittää sen suoraan Christina-alukseen.Matti Myller

Toisella laiturilla on ensimmäisenä jonossa Pontus Dammert, joka on ollut saaren kesäasukas jo vuosikymmeniä.

– Ensimmäisen kerran sain kunnian olla ensimmäisenä jonossa 50 vuoteen, Dammert kertoo, mutta paljastaa tulleensa puoli tuntia etuajassa.

Hän pitää kauppalaivan toimintaa tärkeänä, suorastaan instituutiona, josta saarelaiset eivät halua luopua.

– Toivottavasti eivät omistajatkaan luovu. Jos tätä kauppalaivaa ei olisi, joutuisin hakemaan ruoat uimalla jostain muualta.

Dammert pitää laivan reittiaikatauluja hyvänä ja valikoimaa laajana.

– Merkillistä, miten paljon tällaiseen veneeseen mahtuu. Miehistö on mukava ja lupsakka, kippari tuntee jokaisen kiven ja ajaa niiden ohi.

Laivaa kiinnitetään köysillä laituriin.
Pirttisaaren laivalaiturilla laivan tulo on odotettu tapahtuma. Eri-ikäiset saarelaiset istuvat odottamassa ostoksille pääsemistä. Christina-alus kuljettaa tyhjiä kaasupulloja täytettäväksi ja myy vaihdossa täysiä.Matti Myller / Yle

Mika Skogstöm on tullut hakemaan tyttärilleen munkit ja jäätelöt. Hän asuu perheineen saaressa niin paljon kuin voi. Kauppalaiva tuo ruoat, muutoin ne olisi haettava veneellä. Hän on tilannut kauppalaivan mukana myös puutavaraa terassia varten, sementtisäkkejä, jopa työkaluja.

– Kun soittaa pari päivää aikaisemmin, niin kauppalaiva tuo vaikka mitä. Eihän heillä välttämättä aina ole valmiina kaikkea, mutta pyrkivät hankkimaan jostakin toisesta liikkeestä.

Kauppalaivassa painavilla tuotteilla on kuljetuslisä. Skogström pitää hintatasoa sopivana.

– Minulle on yksi ja sama, jos maksaa vähän enemmän. Tämä on sellainen palvelu, josta kannattaa maksaa.

Kaunissaaressa pitkä jono

Kaunissaaressa on kymmeniä ihmisiä odottamassa kauppalaivaa. Jono jatkuu pitkällä laiturilta rantaan saakka.

– Malttakaa odottaa koronaetäisyys huomioiden, kelin saa kaupan päälle, kippari huikkaa tervehdysten jälkeen.

Kaikki asiakkaat palvellaan ennen kuin matka jatkuu.

– Aikataulu on ohjeellinen. Toivon mukaan olisin aina vähän myöhässä, silloin meillä on riittävästi asiakkaita. Asiakkaat takaavat toiminnan jatkumisen, kippari sanoo ja suuntaa kohti seuraavaa etappia.

Kaunissaaren ystävät -yhdistyksen puheenjohtaja Timo Ilomäki kertoo laiturilla, ettei saaressa ollut tänä juhannuksena yhtä paljon väkeä kuin aiemmin. Ilomäki on käynyt Kaunissaaressa ja kauppalaivalla pikkupojasta lähtien ja perheensä kanssa 10 vuotta.

– Tällä kertaa tilasin muun muassa patteriradion.

Radio toimitetaan hänelle seuraavalla kerralla, parin yön päästä.

Kapteeni ohjaa myymälälaivaa rantaan.
Kippari Enska Mäntylä töräyttää laivan tervehdyksen Mustan hevosen laiturille odottaville asiakkaille. Ovesta näkyy laivan keulalla olevia pusseja, joihin on reitiltä kerätty palautuspulloja ja -tölkkejä.Matti Myller / Yle

Kohtaamisia uudella laiturilla

Mustan hevosen laituri on uusittu. Jykevällä laiturilla odotetaan malttamattomasti ostoksille pääsyä.

Mikaela Linden on ollut saarella joka kesä 46 vuoden ajan. Hänestä parasta on yhteisöllisyys.

– Tulemme aina kauppalaivalle, se on päivän kohokohta, tuo iloa ja piristystä päivään. Samalla näkee naapureita ja tuttuja, pääsee kertomaan kalajuttuja, havaintoja linnuista, hyönteisistä ja kaikesta muusta mukavasta. ** **

Myös Tiina Airola–Siponmaa on ollut kesät saarella lapsuudesta saakka.

– Tämä on tosi tärkeä tapahtuma. Tulen aina kauppalaivalle heti ensimmäisenä päivänä, kun se aloittaa kierroksensa, hän sanoo.

Lapset pelastusliiveissä laiturilla.
Kerttu ja Veikko Rannikko Mustan hevosen laiturilla. He tulivat kauppalaivalle vanhempiensa kanssa ostamaan laivan suosikkituotetta, jäätelöä.Matti Myller / Yle

Kauppalaivan paras tuote tälläkin saarella on arvattavissa.

– Jäätelö, sanovat lähes yhdestä suusta Kerttu ja Veikko Rannikko.

Kipparin mukaan kaikki lapset kutsuvatkin kauppalaivaa jätskilaivaksi.

Kipparilla vaativa työ

Nykyinen 14 metriä pitkä ja neljä metriä leveä alus valmistui 1972. Se teetettiin kauppalaivaksi, joka kätkee sisäänsä laajemmat tilat kuin kauppa-autoissa on.

– Paljon tämän isompi laiva ei voisi olla, sillä muuten sillä ei mahtuisi kapeista kohdista menemään, kippari Mäntylä toteaa.

Ison laivan ohjaaminen on vaativaa työtä, sillä liikkeelle lähdetään kaikilla säillä. Myrskyllä laivaa on ohjattava niin, ettei se keiku sivuttain liikaa. Myös rantautuminen laiturille vaatii taitoa ja kokemusta, sillä vanhassa aluksessa ei ole uusinta tekniikkaa helpottamassa sivuttaista liikkumista.

Myyntikierrosta ei ole koskaan kokonaan peruttu nykyisen kipparin aikana.

– Joitakin laitureita on jouduttu peruuttamaan tai rantautumaan toisella puolella saarta, mutta ei koskaan koko kauppareittiä ole peruttu.

– Jokaisessa kauppareitin saaressa on yhteyshenkilö, jolle voin ilmoittaa muutoksista, esimerkiksi eri puolelle rantautumisesta, kippari kertoo.

Ennen nykyistä kipparia on yhden kerran jouduttu myrskyn takia perumaan puolet kauppareitistä eli alus palasi kesken päivän takaisin.

Kauppalaiva Christina on perheyritys. Sen omistavat Siv Ahosen lisäksi tämän veli Kalle Winberg, sisar Christina Haglund sekä kuolleen Stig-veljen poika Kim Winberg. Kippari Mäntylä puolestaan on Ahosen serkku.

Nettitilauksia laiturille

Uutena palveluna asiakkaille tarjotaan tilaamista ja maksamista etukäteen netin kautta. Valmiin tilauskassin saa sitten nopeasti laiturilta.

– Korona-aikana tämä on hyvä ratkaisu, ei tarvitse olla tungoksessa. Vaikka olemme tällaisia vanhoja kalkkiksia, niin meidän täytyy katsoa tulevaisuuteen. Tämä voi olla yleistyvä tapa enemmän ja enemmän, kippari Enska Mäntylä sanoo.

– Hienointa tässä työssä ovat ihmiset. Asiakkaat ovat usein lomalla, he ovat hyväntuulisia ja tykkäävät, kun saavat palvelua. Se väkisin tarttuu itseenkin. Vaikka itsellä ei olisi jostain syystä ykköspäivä, niin iloisuus ja myönteisyys tarttuvat.

Kippari Mäntylä tunnustaa, että tämä on yksi tärkeä syy, miksi hän järjestää omat asiansa niin, että pääsee kesäksi ruoriin ja merelle.

Mustan hevosen -laiturilta alus kaartaa kohti Skrakholmenia, jäljellä ovat vielä Hanska, Kuiva hevonen, kolme Viillingin laituria, Satamasaari sekä Iiluoto. Kotisatama on tämän reitin osalta horisontissa puoli kuuden maissa.

Tiistaina ja perjantaina on eri reittinsä, samoin lauantaina.

Christina ajaa tänä kesänä hieman eri reittejä kuin aiemmin (siirryt toiseen palveluun) ja vain viitenä päivänä viikossa kuuden sijaan.

Myymälailaiva merellä.
Miehistän horisontti ja maisemat vaihtelevat Sipoonselästä kapeisiin saaristoväyliin. Väylällä kuljetaan säällä kuin säällä. Jos merenkäynti on kovaa, hyllyille laitetaan esille vain minimimäärä tuotteita ja kaikki sidotaan huolella kiinni. Matti Myller / Yle