Henri Tienvieri oli lähdössä Afganistaniin, kun hän kuuli tulevansa isäksi – viimeisimmältä komennukselta piti anoa lomaa omia häitä varten

Vuoden rauhanturvaaja on perheenisä, seikkailija ja tunnollinen joukkuepelaaja.

rauhanturvaaminen
Etualalla mies nojaa kiipeilytelineeseen ja katsoo kameraan. Telineessä istuu vierekkäin kolme vaaleatukkaista 3-7-vuotiasta poikaa. Aurinko paistaa.
Henri Tienvieri kotiutui viimeisimmältä komennukseltaan helmikuun lopussa. Kotona odottivat vaimo Minna Tienvieren lisäksi pojat Eemi (vas.), Linus ja Jooa.Antti Eintola / Yle

Vasta Mazar-i-Sharifissa Pohjois-Afganistanissa rauhanturvaaja Henri Tienvieri ymmärsi, miten erilaisista lähtökohdista elämä voi alkaa.

Vuoristoisella seudulla kesät olivat paahtavan kuumia ja talvet kylmiä. Kun aavikolla nukkui yön, tarvitsi vuodenajasta riippumatta makuupussin.

Paikalliset asuivat savesta ja lannasta rakennetuissa taloissa, joiden ainoa lämmityskeino saattoi olla pieni kamiina. Kaikilla lapsilla ei ollut kenkiä.

Naiset olivat silmiä myöten hunnun peittämiä ja saivat liikkua vapaasti vain kotia ympäröivien aitojen sisäpuolella.

– Siellä tajusin, miten erilainen arpa meille syntymässä osuu. Päällimmäisenä mieleen jäi, kuinka alisteisessa asemassa naiset olivat. Sitä katsoi vierestä, eikä asialle voinut mitään.

Vuonna 2012 Tienvieri oli kolmannella komennuksellaan. Hän johti yhdeksänhenkistä jääkäriryhmää.

Rauhanturvaajien tehtävänä oli turvata paikallisten ihmisten vapaus liikkua maassa, jossa köyhyyden lisäksi arkipäivää olivat pommi-iskut.

Kotona Suomessa kasvoi pieni ihmisen alku, jonka arpaonni oli paljon parempi.

Maastopukuinen rauhanturvaaja istuu panssariajoneuvon takana paljain päin, katsoo kameraan ja hymyilee.
Henri Tienvieri oli rauhanturvaajana Naton johtamassa ISAF-operaatiossa Afganistanissa vuonna 2012. Jääkäriryhmän muut jäsenet olivat ensimmäisellä komennuksellaan.Henri Tienvieren kotialbumi

Aliupseerikoulu ei innostanut

Keväällä seitsemän vuotta aiemmin varusmiespalvelustaan suoritti Pirkkalassa kiukkuinen jääkiekkoilija.

Alokas Tienvieri oli juuri kuullut lähtevänsä aliupseerikouluun Tikkakoskelle. Kooveen keskushyökkääjälle se oli huonoin mahdollinen uutinen.

Asepalveluksen piti olla puolen vuoden pakollinen paha, mutta nyt armeijassa menisi kokonainen vuosi.

– Kävin ihan kuumana. Sanoin komppanianpäällikölle, että en minä voi Tikkakoskelle lähteä, kun kausi alkaa syksyllä Tampereella.

Tikkakoskelle Tienvieri kuitenkin lähti.

Aliupseerikoulu oli rankka kokemus, mutta armeija-ajasta jäi lämmin muisto. Sillä oli tulevien vuosien kannalta merkitystä.

Sattumalta rauhanturvaajaksi

Viisitoista vuotta myöhemmin reservin vääpeli Tienvieri, 35, tarjoaa takapihan terassilla kahvia ja selityksen siihen, miksi hänestä tuli rauhanturvaaja.

– Jo alle kouluikäisenä olin kiinnostunut ulkomaista ja vieraista kulttuureista, istuin lattialla ja selasin karttakirjaa. Jotenkin oivalsin, miten paljon nähtävää maailmassa on.

Hän viihtyi myös ryhmässä ja ryhmän johtajana, oli laji mikä tahansa.

– Olin käytännössä aina kapteeni tai varakapteeni. Olen kokenut joukkueurheilun aina omakseni.

Poika potkaisee lasten sinistä kevyttä jalkapalloa etualalla, molemmat jalat ilmassa. Maalivahtina mies valmistautuu ottamaan ilmassa liitävän pallon kiinni.
Tienvieren urheilutaustalta löytyy muun muassa jääkiekkoa ja pesäpalloa. Nykyään pallopeleissä on mukana kolme omaa poikaa. Kuvassa Jooa, 7.Antti Eintola / Yle

Vieressä istuva Minna Tienvieri toteaa puolisonsa olevan äärimmäisen sosiaalinen.

– Henkka tuntee valtavan määrän ihmisiä, ja kaikki pitävät hänestä.

Sattumallakin oli sormensa pelissä.

Tienvieri valmistui paperiteollisuuden prosessinhoitajaksi ja päätyi töihin tehtaalle. Arkittajan työhön opasti kollega, joka oli ollut YK:n rauhanturvaajana.

Tämän tarinoita kuunnellessa ajatus kypsyi: tuota olisi hauska kokeilla.

Ensimmäisellä komennuksellaan Tienvieri oli Kosovossa vuonna 2007.

Seuraavaksi hän hakeutui EU:n nopean toiminnan joukkoihin. Kansainvälinen jääkärikomppania oli valmis lähtemään viiden päivän varoitusajalla sinne minne käsketään.

Käskyä ei koskaan tullut.

Komennuksen päättyessä kysyttiin halua sitoutua toimintavalmiuteen. Tienvieri laittoi rastin ruutuun ja palasi siviilielämään.

“Silmät ja koko naama olivat aivan kuopalla”

Puhelu tuli keväällä 2012 outoon aikaan. Tienvieri oli talvella hakenut kavereiden yllyttämänä Selviytyjät-ohjelmaan ja tullut valituksi. Ohjelma kuvattaisiin Malesiassa.

Lähtöön oli vain muutama päivä, kun Tienviereltä kysyttiin, lähtisikö hän ryhmänjohtajaksi Afganistaniin. Hän vastasi myöntävästi, mutta lähti silti ohjelman kuvauksiin.

Selviytyjät on suosittu televisioformaatti, jossa osallistujat kilpailevat asumattomalla seudulla toisiaan ja nälkää vastaan. Voittaja kuittaa itselleen rahapalkinnon.

Päivät kuluivat ja Tienvieri pärjäsi hyvin. Kun kilpailijat äänestivät heimoneuvostossa toisiaan ulos, kukaan ei nimennyt häntä.

Kuudentoista päivän jälkeen Tienvieri päätti keskeyttää, jotta ehtisi palautua rasituksesta. Kotiin palasi 12 kiloa kevyempi, nälkiintyneen näköinen mies.

– Hän oli aivan sairaan näköinen, silmät ja koko naama olivat aivan kuopalla, Minna Tienvieri kertoo.

Matkasta toivuttuaan Tienvieri lähti Säkylään, jossa Afganistaniin lähtevä jääkärikomppania valmistautui puolen vuoden komennukselle.

Meni muutama päivä, ja puhelin soi. Asia oli tärkein mahdollinen.

– Minna soitti, ja kertoi että raskaustestin tulos oli positiivinen.

Henkisesti raskas komennus Afganistanissa

Elämää muuttaneesta uutisesta huolimatta Henri Tienvieri istui syksyllä armeijan kuljetuskoneessa matkalla Afganistaniin.

– Se oli jännittävää, isojen muutosten aikaa. En kuitenkaan kokenut, että en olisi uskaltanut lähteä. Tiesin, että jos tulisi tarve, pääsisin kotiin käytännössä vuorokaudessa.

Afganistanissa oli aivan erilaista kuin Kosovossa. Tehtävä oli sinänsä sama: turvata paikallisväestön liikkuminen olemalla läsnä ja valvomalla järjestystä.

– Kosovossa saattoi välillä ottaa rennommin ja jutella tulkin välityksellä paikallisten kanssa niitä näitä, mutta Afganistanissa piti olla koko ajan valppaana. Se oli henkisesti raskas komennus.

Suomalainen rauhanturvaaja Henri Tienvieri taisteluvarustuksessa aavikolla. Päässä kypärä ja aurinkolasit.
Tienvieri arvostaa rauhanturvaajan työstä saamaansa kokemusta ja ystävyyssuhteita. Asetta ei tarvinnut koskaan käyttää harjoitusten ulkopuolella.Henri Tienvieren kotialbumi

Vuonna 2012 islamistikapinallisten tekemät tienvarsipommit ja itsemurhaiskut olivat jatkuvasti otsikoissa.

Edellisenä vuonna sattui tapahtumaketju, joka alkoi Yhdysvalloissa pastorin polttamasta Koraanista ja johti Mazar-i-Sharifissa hyökkäykseen YK:n toimistoon. Seitsemän työntekijää sai surmansa.

Henri Tienvieren mukaan suomalaiset eivät joutuneet hänen komennusaikanaan hengenvaarallisiin tilanteisiin.

– Maan turvallisuustilanne oli jo edistynyt ja paikallisarmeija oli mukana operaatiossa. Partiointiretkillä Nato-joukot eivät enää kulkeneet kärjessä.

Puolen vuoden jälkeen Tienvieri palasi kotiin.

Kuukauden päästä syntyi Jooa.

Päätös lähteä vielä kerran oli yhteinen

Terassin pöydällä keksipurkin vetovoima on vastustamaton. Jooa, 7, Eemi, 5, ja Linus, 3, käyvät vuorotellen hakemassa suut makeaksi.

Afganistanin jälkeen meni monta vuotta, ettei Tienvieri edes harkinnut rauhanturvatehtäviin lähtemistä. Arjen täyttivät perhe-elämä ja siviilityö retkeilyvälineliikkeessä.

– Välillä kyllä katsoit, millaisia paikkoja on auki, Minna Tienvieri huomauttaa.

– Niin, ehkä jollain tavalla testasin itseäni, että tuleeko sellaista kaihoa palata, Henri Tienvieri sanoo.

Täydessä taisteluvarustuksessa partiointi sisälsi riskin, jota Tienvieri ei halunnut enää perheenisänä ottaa.

Lopulta silmiin osui erilainen ilmoitus: suomalaisia rauhanturvaajia haettiin kouluttajiksi Lähi-itään.

Perhekuva. Mies, nainen ja kolme 3-7-vuotiasta poikaa istuvat ulkona polyrottinkisohvalla ja katsovat hymyillen kameraan.
Helmikuun lopulta lähtien Minna, Henri, Linus (vas.), Eemi ja Jooa Tienvieri ovat saaneet viettää arjen jälleen yhdessä Tampereella.Antti Eintola / Yle

Pariskunta istui alas ja listasi plussat ja miinukset paperille. Plussia oli lopulta enemmän, molempien mielestä.

– Minusta tuntui, että pärjään täällä lasten kanssa. Tiedän, että Henkka on hyvä työssään ja nauttii siitä. Halusin tarjota hänelle mahdollisuuden toteuttaa itseään, Minna Tienvieri toteaa.

– Oli itsestään selvää, etten lähtisi ilman Minnan tukea. Olen nähnyt komennusten myös rikkovan perheitä. On parisuhteelle lopun alkua, jos tekee tällaisia päätöksiä kuuntelematta toista, Henri Tienvieri sanoo.

Kun periaate oli selvä, piti järjestää käytännön asiat.

Sairaanhoitajana vuorotyötä tekevä Minna tarvitsi lastenhoitoapua.

Toukokuulle sovitut häät piti siirtää syyskuuhun.

Sitten piti vielä keskustella siitä, mitä kaikkea Minnan pitää tehdä siinä tapauksessa, että Henri kuolee.

Keväällä 2019 Tienvieri lähti vielä yhdelle komennukselle.

Suomalaisilla on hyvä maine maailmalla

Henri Tienvieri kertoo huomanneensa, että suomalaisia rauhanturvaajia arvostetaan. Tähän on monta syytä.

Monissa maissa rauhanturvajoukot koostuvat pelkistä ammattisotilaista. Suomalaisten tilanne on erilainen: rauhanturvaajista noin kaksi kolmasosaa on reserviläisiä, jotka tekevät siviilityönään jotain aivan muuta. Asehullut karsitaan pois valintatilaisuuksissa.

Tienvieri sanoo, että suomalaisille tyypillinen kohtelias ja maanläheinen lähestymistapa toimii rauhanturvatehtävissä. Käskyttämisen sijaan pitää osata kuunnella.

– Jos omaa auktoriteettia pitää korostaa, ei se homma toimi. Mieluummin istutaan maahan, vaihdetaan kuulumiset ja sen jälkeen keskustellaan, mitä tehtäisiin yhdessä.

“Saat olla, mutta häitä ei enää siirretä”

Viimeisin komennus oli Henri Tienvieren mukaan eri tavalla rankka kuin aiemmat. Tiukimmat hetket hän koki lomien päättyessä.

– Kun joudut lähtemään pois hieman ennen joulua, tiedät kuinka tärkeä se on lapsille etkä pysty itsekään olemaan itkemättä. Kyllä siinä miettii, että mistä jää paitsi ja mitä uhraa.

Ylhäältä otettu valokuva keinuvasta pojasta, liike pysähtyy lähelle kameraa. Takana isä hymyilee.
Vanhemmuus on laittanut Tienvieren arvomaailman uusiksi. “Nykyään seikkailut ovat sellaisia, että ne tehdään lasten kanssa”. Keinussa Eemi, 5.Antti Eintola / Yle

Minna Tienvieri sanoo, että komennusaika sujui silti kaiken kaikkiaan hyvin.

– Vaikka eron hetket ovat surullisia, lapset sopeutuvat nopeasti. Meillähän oli arki päällä täällä koko ajan. Ja iskä oli joka päivä videopuheluilla mukana siinä arjessa.

Puolen vuoden komennus Lähi-idässä venähti lopulta vuoden mittaiseksi. Siitä piti toki keskustella. Minna Tienviereä naurattaa.

– Sanoin, että saat olla, mutta häitä ei enää siirretä.

Henri ja Minna Tienvieri saivat toisensa Tampereen Tuomiokirkossa viime syksynä. Vihkijänä oli tuttu pappi ja häät olivat pienet ja intiimit, juuri sellaiset kuin he olivat halunneet.

Lyhyen häämatkan jälkeen Henri Tienvieri palasi Lähi-itään.

Helmikuun lopussa komennus lopulta päättyi. Tällä kertaa tuntuu siltä, että se jää viimeiseksi.

– Asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen. Jooallakin alkaa koulu syksyllä.

Joukkuepelaajan ansiot tunnustettiin

Kotiinpaluun jälkeen Tienvieri valittiin vuoden rauhanturvaajaksi. Suomen Rauhanturvaajaliitto totesi perusteluissaan näin:

Vääpeli Tienvieri on sekä asenteeltaan että kokemukseltaan suomalaisen rauhanturvaajan esikuva. Tienvieressä yhdistyvät aito halu ja into ratkaista ilmi tulevat uudet haasteet, palvelustovereiden pyyteetön auttaminen sekä rautainen, suomalaisen asepalveluksen ja kriisinhallintakoulutuksen kautta saatu ammattitaito.

Tienvieri yllättyi tunnustuksesta.

– Olen valinnasta ja perusteluista todella otettu ja ylpeä. Aiemmin valittujen joukossa on kaikkien tuntemia, ansioituneita tyyppejä. Heidän joukkoonsa on mahtava päästä.

Mies seisoo keinujen takana ja hieroo niskaansa. Molemmin puolin keinuvat pojat kovaa vauhtia.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää myös kotioloissa. Keinumassa Jooa (vas.) ja Eemi Tienvieri.Antti Eintola / Yle

Rauhanturvatehtävistä mieleen palaavat hetket ovat poikkeuksetta hyviä. Niihin liittyy yleensä luonto, rauha ja yhteenkuuluvuuden tunne.

Nykyään kun Henri Tienvieri on menossa nukkumaan ja haluaa rentoutua, hän palaa mielessään Afganistanin aavikolle.

Päivän partiointiretki on suoritettu onnistuneesti, oma ryhmä on kunnossa ja hyvällä mielellä.

On aika käydä makuulle kenttäsänkyyn, puhaltaa keuhkot tyhjäksi ja hengittää muutaman kerran syvään viileää ilmaa.

Yläpuolella on pelkkä hyttysverkko, sen takana kirkas ja ääretön tähtitaivas.

Kaikki on kunnossa.

Juttua muokattu 27.6. klo 20.07: Korjattu, että kyseessä on jääkärikomppania eikä jääkärijoukkue.

Lue lisää:

Rauhanturvaajille luvassa tuntuva palkankorotus, koska lähtijöitä on vaikea löytää – entisaikojen autoetu jäi historiaan