Laura Hallamaan kolumni: Menestyksen mittari hajosi

Menestystarinat kukoistavat, vaikka kukaan ei tarkkaan tiedä, mitä menestyminen edes tarkoittaa, kirjoittaa toimittaja Laura Hallamaa.

Menestys
Laura Haallamaa / kolumnisti / Pasila 20.02.2019
Jouni Immonen / Yle

Näin menestyt.

Herää (siirryt toiseen palveluun) aamulla ennen viittä. Brändää (siirryt toiseen palveluun) itsesi. Tee työtä intohimosta (siirryt toiseen palveluun), älä rahasta.

Elä hyvä lapsuus (siirryt toiseen palveluun). Voita geenilotossa (siirryt toiseen palveluun).

Muun muassa tällaisilla ohjeilla meille myydään tietä menestykseen. Menestys on sana, jota henkilöhaastattelujen otsikot ja self help -oppaat jaksavat toistaa.

Miksi eivät toistaisi? Menestyksen avaimiahan tavoittelevat kaikki.

Sinä olet menestynyt.

Näin ystävä huikkasi taannoin piknikillä. Siitä tuli outo olo. Ei tuntunut yhtään menestyneeltä. Tuntui ihan tavalliselta.

Tavoittelemme jotain, mitä hyvin harva osaa kunnolla määritellä. 

Eikö menestyminen ole sitä, että saa jonkun päheän tittelin ja tienaa ihan hulluna rahaa. Menestynyt voi ostaa kartanon ja ajella kalliilla autolla kokouksesta toiseen.

Minähän vain keitän aamuisin pari kuppia kahvia ja istun kirjoittamaan. Toki saan kirjoittaa. Minulla on yhteiskunnassa ääni. Sen voi lukea menestymisen merkiksi.

Jos menestyminen tarkoittaa pärjäämistä omalla alallaan, olen menestynyt.

Jos menestyminen taas tarkoittaa virkanimikettä, omistusasuntoa ja omaa autoa, en ole menestynyt.

En ole myöskään juossut yhtään maratonia, kasvattanut lasta tai saanut kutsua Linnan juhliin. Mutta minulla on katto pääni päällä, ruokaa kaapissa ja rakkautta ympärilläni.

Menestyksen mitta ei olekaan yleispätevä. En voi panna menestystä vaakakuppiin ja katsoa lukemasta, miten paljon sitä on kertynyt.

Tavoittelemme siis jotain, mitä hyvin harva osaa kunnolla määritellä.

Tai oikeastaan vielä pahempaa: tavoittelemme jotain, minkä tunnistamme muiden elämässä, mutta emme välttämättä omassamme.

Tapasin viime vuonna menestystä tutkivan Satu Uusiauttin. Tein hänestä haastattelun (siirryt toiseen palveluun).

Uusiautti kertoi, että menestyksen käsite on laajempi kuin yleensä ajatellaan. Menestyä voi monenlaisilla elämän osa-alueilla, ei pelkästään työssä. Kun tekee asioita, joissa pääsee käyttämään omia vahvuuksiaan, menestys tulee ikään kuin siivellä.

Olen tehnyt kymmenen vuotta töitä media-alalla. Siinä siivellä on tullut kyllä kaikenlaista.

Vuodet julkisessa ammatissa ovat opettaneet, että joillekin nimenomaan julkisuus tarkoittaa menestystä. Heidän silmissään olen toimittajana sekä automaattisesti menestynyt että osa menestyksentekijäkoneistoa.

Niille ihmisille tekisi mieli sanoa, että rauhoittukaa. Pärstä lehdessä ei ole mikään Nobel-palkinto. Ei se kauaa lämmitä.

En tosin tiedä, lämmittääkö Nobelkaan. En ole sellaista saanut.

Samalla koetan muistaa, että tämä on heidän käsityksensä termistä, jota en itsekään osaa määritellä yhtään sen paremmin. Esiintulo mediassa on sentään näkyvä menestyksen merkki. Ehkä sillä on siksi niin suuri painoarvo.

Ajattelin joskus, että menestyminen on subjektiivinen kokemus. Sen tuntisi kyllä, kun menestyy.

Mitä sitten, kun ei tunnekaan? Saavutetun tavoitteen tai huippuhetken jälkeen jääkin vain tyhjä olo. Arki rullaa samalla tavalla kuin ennenkin.

Eikä aina edes kovan työn jälkeen saa tavoittelemaansa. Ei, vaikka tottelisi kaikkia guruja.

On helpompi ajatella menestystä niin, että se ei oikeastaan ole omissa käsissä. Stipendit, diplomit, ja palkinnot ovat esimerkkejä siitä, miten menestymisen määrittelevät usein ulkopuoliset. Ne, jotka katsovat elämääsi eri tavalla.

He eivät näe tylsiä ja junnaavia päiviä, joina et saa mitään aikaiseksi. He ihailevat tai kadehtivat niitä päiviä, joina saat.

Vaikka ei tuntisi menestystä, voi silti tuntea ylpeyttä ja iloa tekemästään työstä. Menestyksen tavoittelun sijaan voikin keskittyä elämiseen ja koettaa löytää onnen hetkiä.

Esimerkiksi tällaisia:

Eräänä aamuna petasin sänkyä. Olin todellakin nukkunut pommiin menestyjien kello viiden klubista. Koira makoili matolla, puoliso touhusi keittiössä.

Tuli lämmin olo.

Ajattelin, että menestyksestä viis. Tällaista minä elämältä haluan.

Laura Hallamaa

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, jonka elämän rakkain palkinto on hopeamitali alakoulun korkeushyppykisoista vuodelta 2000.

Kolumnista voi keskustella 17.7. klo 23.00 asti.