Vauva putkahti kotona ammeeseen, synnytys oli käynnissä tanssiesityksessä – he jakavat synnytystarinansa somessa ja ovat esimerkki muutoksesta

Korona laittoi synnytysvalmennukset tauolle. Sen vuoksi vertaistukea on etsitty somen synnytyskertomuksista.

Synnytyskertomukset
Ammesynnytys.
Koronatilanteen aiheuttama epävarmuus sai Peppiina Korhosen valitsemaan kotisynnytyksen. Hänelle oli tärkeää, että hänen miehensä Juha Korhonen pääsee osallistumaan synnytykseen.Tiinamari Rissanen

– Söin aamiaiseksi taateleita, kun kuulin, että se auttaa synnytyksen käynnistymisessä, Karoliina Kuvaja, 32, muistelee aamua, kun synnytys alkoi reilu vuosi sitten.

Kuvaja oli suunnitellut menevänsä katsomaan tuona päivänä kolmelta alkavaa nykytanssiesitystä yhdessä miehensä kanssa. Ennen esitystä hän päätti nukkua kotonaan päiväunet.

– Heräsin ja tuntui siltä, että housuihin on tullut tosi paljon valkovuotoa. Nousin ylös, otin pari askelta ja vedet valahtivat lattialle kuin elokuvissa, Kuvaja kertoo nauraen.

Lapsivesilätäkön keskeltä Kuvaja soitti synnytyssairaalaan. Kainuun keskussairaalasta kehotettiin käymään osastolla.

Sisätutkimuksissa selvisi, että Kuvaja oli avautunut vasta minimaalisesti, eikä sairaalaan jäämiselle ollut syytä. Sen sijaan Kuvaja lähti suunnitelman mukaisesti katsomaan miehensä kanssa tanssiesitystä.

Karoliina Kuvaja miehensä kanssa nykytanssiesityksessä juuri ennen synnytystä.
"Meillä oli oma salaisuus, jota kukaan ei tiennyt". Näin Karoliina Kuvaja muistelee päivää, jolloin oli miehensä Paavo Kemppaisen kanssa seuraamassa tanssiesitystä, vaikka hänen synnytyksensä oli jo käynnissä.Karoliina Kuvajan kotialbumi

Kotiin palattuaan hän istui jumppapallolla ja suihkutteli itseään lämpimällä vedellä. Tässä vaiheessa hänelle tuli supistuksia melko tiheään, mutta ne eivät olleet vielä kivuliaita.

– Istuin nakkena pallon päällä, söin pizzaa ja katsoin Frendejä, Kuvaja muistelee huvittuneena.

Kuvaja oli sopinut kätilön kanssa tulevansa vielä käymään sairaalassa tarkastuksessa ennen nukkumaanmenoa. Kuvaja oli avautunut vasta millin enemmän edelliskerrasta. Suunnitelmana oli, että Kuvaja tulee sairaalaan uudelleen vasta seuraavana aamuna.

Puoli kahdentoista aikaan yöllä Kuvajan supistukset alkoivat olla jo sen verran kivuliaita, että hänen miehensä soitti sairaalaan ja ilmoitti heidän olevan tulossa.

Sairaalassa kätilö teki sisätutkimuksen. Kuvaja oli avautunut jo kolme senttiä. Pian supistukset kävivät niin kivuliaiksi, että kätilö alkoi puhua kivunlievityksistä. Alkuperäisestä toiveestaan poiketen Kuvaja päätyi synnytyksen aikana epiduraalipuudutukseen.

Karoliina Kuvaja leikkii lapsensa kanssa.
Karoliina Kuvajan puolitoista vuotiaan lapsen suosikkilelu on punainen lapio ja se kulkee mukana kaikkialla. Timo Sihvonen / Yle

Kolmen maissa aamuyöstä Kuvajan ponnistusvaihe alkoi. Noin tunnin ponnistamisen jälkeen synnytyslääkäri tuli katsomaan tilannetta ja selvisi, että lapsi on avotarjonnassa. Vähän ajan päästä lääkäri kysyi Kuvajalta, haluaisiko tämä avustusta imukupilla. Kuvaja halusi.

– Ensin tuli pää, sitten soljahti keho. Vauvasta kuului pieniä inahduksia, Kuvaja kertoo.

Napanuora oli kietoutunut pari kertaa vauvan kaulan ympärille. Lastenlääkäri nappasi lapsen syliin, ja hänet vietiin hetkeksi vastasyntyneiden teho-osastolle.

Jonkin ajan kuluttua Kuvaja kuuli käytävästä askelia. Huoneeseen tuli hänen miehensä tummansinisessä sairaalatakissa pieni käärö sylissään.

– Mies toi vauvan rinnalleni, ja siinä me oltiin koko perheenä. Huoneessa oli läsnä käsittämätön onnellisuus.

Voit katsoa pidemmän version Karoliina Kuvajan synnytystarinasta alla olevalta videolta.

Karoliina Kuvaja sai raskausaikanaan paljon vertaistukea somesta löytyneistä synnytyskertomuksista. Hän haluaa myös itse omalla tarinallaan jakaa tukea muille synnytykseen valmistautuville.

Pahimmassa tapauksessa muiden tarinoista saa pelkotiloja

Moni synnyttäjä on joutunut turvautumaan netistä löytyneisiin synnytyskertomuksiin, sillä koronaviruksen vuoksi useat synnytysvalmennukset ja tukiryhmät ovat olleet kokonaan tauolla. Valmennukset ovat raskaana oleville tärkeitä, sillä niissäannetaan tukea ja ohjeistusta synnytykseen, siihen valmistautumiseen sekä synnytyksen jälkeiseen aikaan.

Terveystieteiden tohtori ja kätilö Sari Haapion mukaan synnytyskertomuksia pitäisi osata lukea viisaasti, sillä kukaan ei ole täysin immuuni muiden kertomuksille. Pahimmassa tapauksessa muiden tarinoista saa itselleen pelkotiloja.

Karoliina Kuvaja henkilökuvassa.
Karoliina Kuvajan mukaan synnytyskertomuksista saa ajatusta siitä, miten oma synnytys voisi mahdollisesti mennä ja luoda sitä kautta omaa positiivista synnytyskuplaa. Timo Sihvonen / Yle

Vertaisten kokemusten ohella on tärkeää kuulla myös ammattilaisen näkökulmia, sillä he osaavat tuoda yksittäisiin synnytyskertomuksiin laajempaa perspektiiviä.

– Poikkeusolojen aikana sairaaloiden ja neuvoloiden tulisi ehdottomasti reagoida tilanteeseen uusin tavoin, eikä keskeyttää synnytysvalmennuksia ja tukiryhmiä kokonaan, Haapio pohtii.

Kuvaja näki odotusaikanaan, miten suuri merkitys vertaistuella ja synnytystiimillä on. Tällä hetkellä hän opiskelee sertifioiduksi doulaksi, sillä hän haluaa olla tukena tuleville synnyttäjille.

Vaikka Kuvaja pitää synnytykseen liittyvää avointa keskustelua tärkeänä, hän muistuttaa, että se sisältää myös rankkoja aiheita, kuten synnytysväkivaltaa, -traumoja sekä kohtukuolemia. Hänen mukaansa näihin aiheisiin kannattaa tutustua vertaistuellisessa mielessä silloin, jos vanhempi tai odottaja on kohdannut jotain edellä mainituista.

– Jokainen synnyttäjä voi kieltäytyä kuulemasta rankkoja tarinoita synnytykseen valmistautuessa, Kuvaja sanoo.

Osa sairaaloista on toteuttanut valmennuksia ja tukiryhmiä poikkeusolojen aikana etäyhteyksien avulla.

Esimerkiksi Seinäjoen keskussairaalassa ja Helsingin yliopistollisessa sairaalassa synnytysvalmennukset on järjestetty etävastaanottoina. Tampereen yliopistollisessa sairaalassa sekä Lapin keskussairaalassa synnytysvalmennukset ovat olleet tauolla, mutta synnytyspelkopoliklinikoita on pidetty etänä. Oulun yliopistollisen sairaalan nettisivuilla on virtuaalinen synnytysvalmennus, ja työntekijät ovat vastailleet raskaana olevien kysymyksiin somessa.

– On tärkeää, että raskaana olevat saavat jakaa tunteitaan ja ajatuksiaan. Se lievittää paljon tilanteen aiheuttamaa hätää ja luottamuksen puutetta, Haapio kertoo.

Sairaalat joutuivat tekemään korona-aallon myötä rajoituksia myös synnytyssairaaloiden väkimääriin. Kun Peppiina Korhonen, 27, oli viimeisillään raskaana huhtikuussa, mies olisi saanut osallistua vain synnytykseen.

Ilmassa oli epävarmuus siitä, tulevatko rajoitukset vielä tiukentumaan. Tästä syystä hän päätyi valitsemaan miehensä kanssa kotisynnytyksen.

“Kertaakaan ei tuntunut siltä, ettenkö pystyisi siihen”

– Jälkikäteen ajateltuna olen oikeastaan tosi kiitollinen rajoituksista. Niiden ansiosta uskalsin toteuttaa kotisynnytyksen, Peppiina Korhonen kertoo.

Korhonen oli varautunut kotisynnytykseen hyvissä ajoin ja valinnut itselleen kätilöt, jotka tulisivat paikalle, kun synnytys alkaa.

Peppiina Korhosen synnytys alkoi viittä päivää ennen laskettua aikaa. Korhonen meni tavalliseen tapaan nukkumaan arvaamatta lainkaan, että yön aikana hänen synnytyksensä käynnistyy.

– Tunsin unen läpi kuukautiskipuja muistuttavia tuntemuksia ja tiesin niiden olevan supistuksia.

Peppiina Korhonen vastasyntyneen vauvansa kanssa.
Synnytyksen lähestyessä Peppiina Korhonen varjeli omaa synnytyskuplaansa, ja vältteli lukemasta ja kuulemasta rankkoja synnytystarinoita. Peppiina Korhosen kotialbumi

Supistukset jatkuivat lievinä aamulla. Puolen päivän aikoihin Korhosen supistukset muuttuivat intensiivisiksi, mutta olivat edelleen siedettäviä. Kätilöille he olivat ilmoittaneet alkaneesta synnytyksestä jo aamuyöllä.

– Kävelin ympäri olohuonetta, olin välillä kontallaan, katselin maisemia ja puristin kiveä, piparminttuöljyä ja tens-laitetta kädessäni, Korhonen kuvailee.

Korhonen siirtyi ammeeseen ja noin kuuden aikaan illalla kätilöt saapuivat paikalle. Siellä Korhonen rentoutui täysin: hän ei enää pitänyt supistusten tullessa ääntä, vaan hengitti rauhallisesti. Ammeessa ollessaan Korhonen tunsi, kuinka vauva alkaa laskeutumaan ja synnytys lähenemään loppuaan. Yhtäkkiä Korhosen kehon valtasi jättimäinen ponnistamisen tarve.

– En edes päättänyt ponnistaa, mutta minun koko kehoni vain ponnisti. En voinut mitenkään vaikuttaa siihen.

Ponnistusvaihe kesti noin puolitoista tuntia. Lopulta Korhonen tunsi, kuinka vauva syntyy.

– Otin vauvasta kiinni ja katsoin sitä. Sieltä se veden alta tuijotteli meitä kaikkia, Korhonen muistelee hymyillen.

Korhonen nosti pienen vauvansa syliin. Näin jälkikäteen hän muistelee yhteensä kahdeksan tuntia kestänyttä synnytystään suurella lämmöllä.

– Kertaakaan ei tullut olo, ettenkö pystyisi siihen.

“Tarinat saivat uskomaan, että synnytys voi olla luonnollinen kokemus”

Sosiaalinen media on muuttanut synnytyskeskustelua paljon julkisemmaksi, kertoo terveystieteiden tohtori ja kätilö Sari Haapio. Aiemmin synnytyksistä keskusteltiin ystävien kesken, mutta nyt niitä jaetaan erilaisissa somen vertaistukiryhmissä. Näissä ryhmissä kokemuksista kerrotaan hyvin yksityiskohtaisesti.

Sekä Peppiina Korhonen että Karoliina Kuvaja etsivät raskausaikana omatoimisesti tietoa synnytyksestä somen kautta. Siellä olevat palstat olivat heille suuri vertaistuen lähde, sillä niissä sai jakaa ajatuksia samassa tilanteessa olevien kanssa.

Korhoselle on tärkeää, että ihmiset jakavat synnytyskertomuksiaan avoimesti, sillä hän sai muiden synnytysvideoista apua omaan synnytyspelkoonsa.

– Pelko on kääntynyt siihen, että olen nykyään melkein synnytysfanaatikko. Videot ja tarinat saivat minut uskomaan, että synnytys voi olla luonnollinen ja positiivinen kokemus. Aiemmin näin vain kauhukuvat, Korhonen kertoo.

Peppiina Korhosen vastasyntynyt tyttövauva
Peppiina Korhonen sai lapsen poikkeusolosuhteiden aikana kaksi kuukautta sitten.Pihla Pitkänen

Karoliina Kuvajalle suuri tuki raskausaikana oli ulkomaalaisten synnytysaiheisten podcastien kuuntelu.

Synnytyksen jälkeen hän halusi alkaa myös itse tehdä podcastia, jossa naiset jakavat synnytystarinoitaan.

Kuvajan luotsaama podcast on ollut merkittävässä roolissa Kainuun keskussairaalassa, jossa synnytysvalmennukset ovat olleet koronaviruksen vuoksi tauolla. Yhdessä jaksossa on myös vieraana Kainuun Keskussairaalan kätilö Merja Joutsenkoski-Tolonen, joka kertoo synnytykseen valmistautumisesta, synnytyksen vaiheista sekä sairaalan käytännöistä. Raskaana olevia on kehotettu sairaalan toimesta kuuntelemaan podcastia.

Synnytykseen ja lapsivuodeaikaan valmistautumista käsittelevien jaksojen lisäksi Kuvaja on kerännyt podcastiin tähän mennessä yli kahdenkymmenen naisen synnytyskertomukset. Ensimmäisessä jaksossa hän jakaa myös oman kokemuksensa synnytyksestä.

– Jos minun kokemukseni voi olla tueksi synnytykseen valmistautuvalle, olen todella kiitollinen siitä mahdollisuudesta.

Oletko lukenut muiden synnytyskokemuksia tai jakanut omaa tarinaasi? Keskustelu on auki 25. kesäkuuta kello 23:een saakka!

Aiheesta lisää:

Raivoava synnyttäjä, kauhuissaan istuskeleva iskä ja 4 muuta myyttiä – Suomen kokenein doula haluaa nujertaa harhaluuloja synnytyksestä

"Isä voi tulla impotentiksi jos osallistuu synnytykseen" – Sairaalasynnytysten historia on taistelua naisten oikeuksien ja tasa-arvon puolesta

Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista – #metoo-tyylinen kampanja leviää kuin kulovalkea, sairaaloissa pelätään vaikutuksia