Suomalaispari havahtui sukellusreissullaan merten saastaisuuteen – syntyi urheiluvaatteiden verkkokauppa, joka ei ihan jokaista jättibrändiä listoilleen kelpuuta

Vastuullisuus kiinnostaa yhä useampia, mutta urheiluvaatteiden kohdalla monesti oikaistaan. Katso videolta, miten asiantuntija arvioi toimittajan vaatekaappia ja mitä ongelmia sieltä paljastuu.

urheiluvaatteet
Asiantuntija arvioi urheiluvaatteet: huomioi ainakin nämä 6 asiaa, jos vastuullisuus kiinnostaa
Asiantuntija arvioi urheiluvaatteet: huomioi ainakin nämä 6 asiaa, jos vastuullisuus kiinnostaa

Parisen vuotta sitten Aissa Paronen ja Jukka Saarikorpi ottivat sen kuuluisan irtioton.

Helsingissä asunut pariskunta työskenteli vielä tuolloin urheilukellovalmistajan leivissä.

Mieli teki kuitenkin maailmalle: innokkaina sukeltajina Paronen ja Saarikorpi olivat haaveilleet mahdollisuudesta lähteä reissun päälle pidemmäksi aikaa kuin mitä vuosiloman puitteissa oli ollut mahdollista.

Sukellusmatkallaan Paronen ja Saarikorpi havahtuivat.

He sukelsivat muoviroskan keskellä saastuneissa merissä ja näkivät, kuinka korallit haalistuvat ja kuolevat.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyivät nyt konkreettisesti – täysin silmien edessä.

Urheilun verkkokauppa, joka ei kaunopuheisia mahtibrändejä kaipaa

Paronen ja Saarikorpi vastaavat videopuheluun Mallorcalta. Siellä he ovat asuneet tammikuusta lähtien.

Irtiotto on ohi, mutta paluuta entisen työnantajan leipiin ei ole tapahtunut.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin havahtuneet Paronen ja Saarikorpi huomasivat, miten vaikeaa oli löytää nimenomaan urheiluun sopivia vaatteita, jotka olisivat vastuullisia niin materiaaleiltaan kuin valmistustavoiltaan.

Syntyi ajatus yrityksestä.

Aissa Paronen sukeltaa muoviroskan keskellä. Kuvaa käytetty jutussa, joka käsitteli vastuullisia urheiluvaatteita ja Parosen ja Jukka Saarikorven Weekendbee-verkkokauppaa.
Maailman merissä lilluu arvioilta 150 miljoonaa tonnia muoviroskaa. Kuvassa Aissa Paronen on sukeltamassa roskan keskellä.Jukka Saarikorpen ja Aissa Parosen kotialbumi

Erilaisia sertifikaatteja ja vastuullisuusohjelmia on loputon määrä ja usein jokaisella brändillä omansa. Niiden selvittäminen voi tuntua loputtomalta suolta – etenkin, jos uudelle treenipaidalle on akuutti tarve ja ostoksen haluaisi tehdä nopeasti.

– Tätä halusimme lähteä helpottamaan: teemme tutkimustyön asiakkaan puolesta, Paronen sanoo.

Paronen ja Saarikorpi pyörittävät nyt toista vuotta Weekendbee-nimista verkkokauppaa, joka on keskittynyt ainoastaan vastuullisiin urheiluvaatteisiin.

Vastuullisuus kuulostaa hienolta, mutta mitä sillä tarkalleen ottaen tarkoitetaan?

Ensinnäkin on olennaista, että vaatteen, myös sen materiaalin, valmistuksessa on kuormitettu ympäristöä mahdollisimman vähän.

Nimenomaan materiaalit tekevät urheiluvaatteista usein muita käyttövaatteita hankalampia ympäristömielessä. Esimerkiksi paljon käytetty tekokuitu polyesteri on öljypohjainen ja uusiutumaton rakaa-aine.

Lisäksi vastuullisen vaatteen tuotannossa, eli esimerkiksi tekstiilitehtailla, on otettu huomioon ihmisoikeudet.

Yleisesti voisi myös sanoa, että vastuullinen urheiluvaate on aikaa kestävä, kierrätyskelpoinen ja sitä on mahdollista huoltaa sekä korjata.

Weekendbee-yrittäjät Aissa Paronen ja Jukka Saarikorpi.
Aissa Paronen ja Jukka Saarikorpi kertovat, etteivät he myy esimerkiksi niin sanotusti perinteisesti tuotetusta puuvillasta valmistettuja vaatteita. Saarikorven mukaan kesävaatteissa esimerkiksi hamppu on korvaamassa puuvillaa, jonka viljely vie valtavasti vettä. Lisäksi kriteereihin kuuluu, että polyesterikankaista vähintään puolet täytyy olla kierrätettyä polyesteria.Jukka Saarikorpen ja Aissa Parosen kotialbumi

Vastuullisuudesta on tullut viime vuosinamegatrendi, johon yritys kuin yritys on halunnut ottaa osaa.

Moniin muihin urheilun verkkokauppoihin verrattuna Paronen ja Saarikorpi pitävät tiukempaa linjaa siitä, minkä valmistajan tuotteita ottavat myyntiin.

Ei riitä, että merkiltä löytyy yksittäinen tai joitakin vastuullisuuden tunnusmerkit täyttäviä mallistoja – mitä monet isot brändit harrastavat.

– Monet haluavat olla trendissä mukana, mutta ei panosteta siihen täysin. En esimerkiksi ymmärrä, että jos sanotaan, että tavoitteena on neljän vuoden kuluttua valmistaa kaikki kierrätyspolyesterista, niin miksei sitä voi tehdä saman tien, Saarikorpi toteaa.

Vaikka koronavirus iski muodin myyntiin, ja urheilukaupoillakin oli vaikeaa, verkkokaupan kasvua se vauhditti.

Myös Parosen ja Saarikorven verkkokaupan myynti lähti nousuun.

– Viime kuussa meiltä lähti yli 1 000 toimitusta, kun vuosi takaperin se oli 100, Saarikorpi kertoo.

Toki nähtävissä on sekin, että vaateteollisuuden vastuullisuuskysymykset kiinnostavat ihmisiä entistä enemmän, Saarikorpi ja Paronen sanovat. Aihe nousee esille tuon tuosta myös mediassa.

Esimerkiksi aiemmin keväällä kohistiin Lidlin 15 euron lenkkareista, jotka myytiin Suomessakin hetkessä loppuun. Vaatesuunnittelija ja vastuullisuusvaikuttaja Outi Pyy kommentoi tuolloin, että näin halvalla myytävistä kengistä on vastuullisuus kaukana.

Made in Europe -merkintä ei takaa vielä mitään

– Jos kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, niin yleensä se myös on.

Eettisen kaupan puolesta -yhdistyksessä vastuullisuusasiantuntijana työskentelevä Maija Lumme tarkastelee pyöräilyshortseja, jotka pesulapun mukaan on valmistettu Euroopassa.

Lumme on lupautunut arvioimaan toimittajan urheiluvaatteiden vastuullisuutta.

  • Mitä havaintoja vastuullisuusasiantuntija teki urheiluketjun edullisesta treenitopista tai fleece-paidasta ja mitä mieltä hän on kirppistelystä? Näistä lisää jutun alusta löytyvällä videolla.

Pikaisella hakemisella selviää, että pyöräilyshortsit valmistaneen yrityksen sivuilla ei ole sanaakaan vastuullisuudesta – ei edes mainospuheeseen verhottuna.

– Jos vastuullisuuteen satsataan, siitä myös yleensä kerrotaan, Lumme kiteyttää.

Eikä "made in Europe" -merkintä muutenkaan ole oikotie onneen.

– Myös Euroopassa valmistettu voi tarkoittaa nälkäpalkkoja ja työntekijöiden uhkailua, Lumme sanoo.

Lisäksi voi olla, että vain vaatteen viimeistely on tehty eurooppalaisessa maassa.

Entä voiko Aasiassa olla vastuullista tuotantoa? Iso osa esimerkiksi ulkoiluvaatteista valmistetaan Kiinassa.

Verkkokauppaa pitävien Parosen ja Saarikorven mukaan kyllä.

He perustelevat asiaa sillä, että monissa Aasian maissa on jo valmiiksi sekä tilat että tietotaito vaatteiden valmistukseen. Näitä on mahdollista hyödyntää myös vastuullisessa tuotannossa.

– Esimerkiksi isolla brändillä on valtaa halpatuotannon maassa siirtää jo olemassa olevaa tuotantoa vastuullisempaan suuntaan. Vaikka onhan se kaksiteräinen miekka, Paronen sanoo.

Vastuullisuusasiantuntija Maija Lumme
Vastuullisuusasiantuntija Maija Lumpeen mukaan yksittäistä ostosta tai brändiä suurempi kysymys on se, miten koko vaateteollisuus saadaan kutistumaan radikaalisti. Alan päästöt ovat valtavat. "Tällä hetkellä jokaista suomalaista kohti noin 13 kiloa vaatteita päätyy vuosittain poltettavaksi."Kristiina Lehto / Yle

Lumpeen mukaan on totta, että missä tahansa voi tuottaa vaatteita vastuullisesti tai vastuuttomasti. Valmistusmaasta voi päätellä kuitenkin sen, millaisiin asioihin juuri tietyn vaatteen valmistuksessa olisi syytä kiinnittää huomiota.

Esimerkiksi Kiinassa ongelmana ovat yleensä tehtaiden matalat palkat ja kohtuuttomat työajat, kun taas Virossa valmistetun vaatteen kohdalla herää kysymys kankaiden alkuperästä ja tuotannosta – ne kun tuskin tulevat Virosta, Lumme sanoo.

Yksi sitkeä mielikuva liittyy suomalaisuuteen. Helposti ajatellaan, että kotimaiset brändit olisivat vastuullisuudessa erityisen valveutuneita.

Tämän todisti vääräksi vuoden takainen selvitys.

Hyvinvointi trendaa somessa, mutta vastuullisuuteen sitoutuvia vaikuttajia ei tahdo löytyä

Kuten kaikki vaatteita, myös urheiluvaatteita myydään pitkälti mielikuvilla.

Nykypäivänä näitä mielikuvia synnyttävät muun muassa kaupallisilla yhteistöillä itsensä elättävät somevaikuttajat.

Moni urheilijakin on tällainen. Silti: montako urheilijaa tiedät, joka käyttäisi pelkästään vastuullisia urheiluvaatteita?

Ei juuri tule nimiä mieleen.

– Tämä on aika haastava kenttä meille. Olemme kovasti yrittäneet löytää vaikuttajia, jotka olisivat yhtä sitoutuneita vastuullisuuteen kuin me, sanoo verkkokauppayrittäjä Saarikorpi.

– Monilla on sopimuksia myös muiden brändien kanssa eikä sovi meidän ajatukseen, että seuraavana päivänä sama henkilö esittelisi vaatetta, joka ei olisikaan vastuullinen, Paronen jatkaa.

Urheiluvaatteita palkintopallilla.
Maija Lumme muistuttaa, että jos vastuullisuudessa tarttuu vain yhteen näkökulmaan, voi se helposti johtaa harhaan. Hän ottaa esimerkiksi fleecen, josta irtoaa pesussa mikromuovia: "Suomessa auton renkaistakin lähtee enemmän muovia kuin fleecestä. Jos kerran satsaa hyvään paitaan, pesee sitä harvoin ja käyttään pitkään, niin hankintaa voi pitää kohtuullisena."Kristiina Lehto / Yle

Paljon on kiinni rahasta. Vastuulliset vaatevalmistajat ovat useimmiten melko pieniä toimijoita, eikä niillä ole samanlaisia resursseja sponsoroida urheilijoita kuin isoilla brändeillä, joita olemme tottuneet urheilun areenoilla näkemään.

Mitä tulee ylipäätään Adidaksen tai Niken kaltaisiin kansainvälisiin urheilujätteihin, vastuullisuusasiantuntija Lumme ihmettelee yritysten kykyä sulkea silmät omilta ongelmilta.

– Isot brändit ottavat kyllä kantaa tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta, mutta olisi hienoa, että nämä samat arvot ajateltaisiin kuuluvaksi myös niille, jotka tekevät näiden merkkien vaatteita tai viljelevät niihin raaka-aineita, Lumme toteaa.

Täydellistä ei ole olemassa?

Lumme kertoo olevansa siitä "kiva tyyppi", että hän omien sanojensa mukaan keksii kaikesta aina jotain kritisoitavaa. Esimerkiksi viime vuosina yhä suositummaksi tullut käytettyjen vaatteiden myynti netissä ja kirppiksellä ei saa sekään saa Lumpeelta puhtaita papereita.

– Jos tuotteen pystyy hankkimaan käytettynä, niin sehän on aina ihan ookoo. Mutta jos vain shoppaillaan tolkuttomasti ja vaatteet laitetaan samantien myyntiin, niin eihän siinä ole järkeä.

Entä mitä Lumme sanoo Weekendbee-verkkokaupasta?

Lumpeen mukaan verkkokauppa ja siellä myytävät brändit tekevät yleisilmeeltään "ihan hyvää vastuullisuustyötä". Parannettavaakin löytyy.

Lumme teki pistokokeen ja valitsi kaupasta sattumanvaraisesti yhden vaatteen.

Hän havaitsi, että vaatteen valmistanut yritys käyttää amfori BSCI -nimistä vastuullisuusjärjestelmää. Kyseinen järjestelmä on myös esimerkiksi Lidlin käytössä, ja sitä on kritisoitu siitä, ettei se huomioi tarpeeksi tehtaiden työntekijöiden palkan riittävyyttä.

Toisaalta tuote on luomupuuvillasta ja kierrätyspolyesterista valmistettu, ja yrityksen vastuullisuutta on mitattu myös muilla mittareilla.

– Kriteeristömme nojaa vahvasti hyvään yhteistyöhön ja läpinäkyvyyteen brändien kanssa, ja yritämme tuoda näitä asioita myös esille sivustollamme, Weekendbeen Saarikorpi vastaa.

Lumpeen mukaan ongelma onkin kenties ennemmin viestinnässä. Jos jonkun tuotteen kerrotaan olevan eettisesti ja ekologisesti valmistettu, kaiken olettaisi olevan mahdollisimman hyvin hoidettu.

– Olen ajatellut, että nyt kun vastuullisuus on niin iso trendi, niin ne, jotka kertovat ongelmista, ovatkin niitä vastuullisimpia, Lumme toteaa.

Lue myös:

Tiedätkö, miksi kotimainen mekko maksaa 120 euroa enemmän kuin pikamuotivaate? Kriisi on saanut meidät tukemaan paikallista, mutta muotiala on silti pulassa

Tilasto yllättää: Ostamme vaatteita enemmän kuin vuosiin, mutta halvemmalla – "Osta harvoin ja laatua -kampanjointi on jäänyt pienten piirien ryhtiliikkeeksi"

Muotioikeusjuristi Heidi Härkönen: Muoti on muutakin kuin bling blingiä – se on myös raakaa riistoa

Pikamuoti on kasvattanut vaatejätteen määrää: "Siinä vastuullisuus lentää romukoppaan" – testaa, tiedätkö pikamuodin vaikutukset

Suomalaisinnovaatio yrittää ratkaista sen, mihin muut eivät ole vielä pystyneet: puhdistaa meret mikromuovista