Nina Mellqvist oli 15-vuotias, kun hän halvaantui automatkalla uimarannalle: "Minulle sanottiin, etten enää koskaan kävele"

Yli miljoona suomalaista kärsii kroonisesta kivusta. Nina Mellqvistin elämään kipu tuli onnettomuuden myötä.

onnettomuudet
rankki
Nina Mellqvist opetteli onnettomuuden jälkeen kävelemään. Tässä hän on kävelyllä Rankin saaressa. Kiira Ikävalko / Yle

Oli elokuinen ilta vuonna 1994, kun Nina Mellqvist lähti kahden miespuolisen ystävänsä kanssa uimaan. Toinen autollinen ystäviä odotti jo rannalla.

Matkalla uimarannalle heidän autoonsa tuli Loviisan Lapinjärventiellä jokin vika ja kuljettajana ollut 19-vuotias kaveri menetti auton hallinnan. Lopulta auto törmäsi puuhun.

Mellqvist ja kuljettajana ollut kaveri vietiin ambulanssilla Töölön sairaalaan Helsinkiin. Kuljettaja menehtyi kahden päivän kuluttua – hän ei ollut tullut onnettomuuden jälkeen enää tajuihinsa. Kolmas kaveri loukkaantui lievästi.

Lopulta Nina Mellqvist vietti Töölön sairaalassa kolme kuukautta. Hän menetti liikuntakykynsä, eikä pystynyt enää kävelemään.

Mellqvistin oli pitkään vaikeaa uskoa kaverinsa kuolemaa todeksi. Eniten häntä harmitti, ettei päässyt miehen hautajaisiin kovasta tahdostaan huolimatta.

Vasta ensimmäisen kerran hänen haudalla käydessään Mellqvist alkoi käsittää kaverinsa olevan poissa, vaikka tutun nimen näkeminen hautakivessä tuntuikin epätodelliselta.

Keskusteluapua tai terapiaa ei tuohon aikaan Mellqvistille tarjottu. Hän kävi asiaa läpi ihan itsekseen.

– Minulle rakas ihminen menehtyi. Hän ajoi autoa ja itse halvaannuin. Minulta murtui kolme lannenikamaa selästä, solisluu meni kolmesta kohtaa poikki ja myös polvi vaurioitui, Mellqvist kertoo nyt 26 vuotta myöhemmin.

Mellqvist ei pystynyt enää edes kääntymään kyljeltä toiselle ilman, että tarvitsi siihen apua. Sairaalasta hän sai murskatuomion.

– Minulle sanottiin, etten enää koskaan kävele, mutta minä sanoin, että katsotaanko. Asenteeni oli jo silloin, etten tähän jää, kertoo nyt 41-vuotias Nina Mellqvist.

Tästä alkoi rankka kuntoutusjakso.

Toipuminen alkaa

Onnettomuuden aikoihin Nina Mellqvist oli 15-vuotias ja päättänyt juuri peruskoulun. Onnettomuuden myötä kaikki suunnitelmat muuttuivat. Mellqvistin piti aloittaa toisen asteen opiskelut, mutta edessä olikin rankka kuntoutusvuosi.

Mellqvist alkoi sitkeästi muistella, miltä kävely tuntuu. Hän yritti tehdä liikkeitä, vaikka mitään ei heti tapahtunutkaan.

– Yhtäkkiä se lähti siitä, että sain isovarpaan liikkumaan edes muutaman millin. Olen aina ajatellut, että pitää olla positiivinen asenne ja sillä pääsee tosi pitkälle.

Kun oli kulunut puoli vuotta, Mellqvist huomasi pystyvänsä nostamaan tavaran lattialta. Askel askeleelta hän kokosi itsensä.

– Kun varvas liikkui, lääkärit sanoivat, että hienoa, mutta katsotaan nyt. Silloin minulla oli vielä tunnottomia kohtia jalassa.

nainen
Nina Mellqvist kävelee Rankin vanhalla kasarmilla.Kiira Ikävalko / Yle

Kun Mellqvist lähti Töölön sairaalasta pois ja häntä haettiin ambulanssilla kotiin, hän päättikin kävellä ambulanssille.

– Olin jo oppinut askelia. Kävely kesti varmaan yli puoli tuntia. Eihän se mitään kävelyä ollut. Ulos kuitenkin askelsin ja menin ambulanssiin.

Kotona

Kolmen kuukauden sairaalassaolon jälkeen Mellqvist oli kotona kuntoutumassa. Hän muistaa, ettei kokenut nälän tunnetta. Mellqvist kertoo tunteneensa itsensä aliravituksi. Äiti piti huolta, että nuori tyttö söi. Lisäksi kolme kertaa viikossa fysioterapeutti auttoi Mellqvistiä kuntoutumaan.

Kului vuosi, kunnes Mellqvist päätti, että hän lähtee opiskelemaan kuvankäsittelijäksi ja valokuvaajaksi. Ihmiset ihmettelivät, miten hän pystyisi siihen keskeneräisestä kuntoutuksesta huolimatta.

– Aloin opiskella ja siinä välissä oli selkäleikkaus, mutta kyllä minä sieltä valmistuin.

rankki
Nina Mellqvist nauttii Rankin saaressa asumisesta, koska siellä on niin paljon nähtävää ja koettavaa. Nina Mellqvistin kotialbumi

Valmistuttuaan Mellqvist asui Helsingissä ja teki töitä eri firmoissa. Hän muutti myöhemmin Kotkaan seurusteltuaan kotkalaislähtöisen miehen kanssa.

Nykyisin Mellqvist liikkuu kävellen. Se on hänelle keino pitää kunnosta huolta. Kuntoutuminen kuitenkin jatkuu yhä, vaikka onnettomuudesta on kulunut jo yli neljännesvuosisata.

Vaikka Nina Mellqvistin liikkuminen on jo päivä päivältä helpompaa, on onnettomuudesta lopun elämää jäljellä valtava kipu, joka ei poistu ikinä.

Elämää kroonisen kivun kanssa

Yli miljoona suomalaista kärsii kroonisesta kivusta. Kipu luokitellaan krooniseksi, jos se jatkuu yli kolme kuukautta. Joillakin kipu haittaa kausittain, joillakin päivittäin.

Nina Mellqvist on joutunut elämään valtavien kipujen kanssa onnettomuusvuodesta 1994 lähtien. Päivittäinen hermosärky on sähköiskumaista. Se tuntuu Mellqvistin mukaan siltä, kuin saisi sähköiskuja jalkoihin.

– Moni sanoo, että jos on hammassärkyä, se on aika samanlaista kipua, mutta hyvin paljon laajemmin. Kyllä tämä aika raastavaa on. Kun on huonoja päiviä, kipu vie keskittymiskyvyn.

Vuosi sitten Mellqvistille asennettiin kipustimulaattori, joka vie pahimman hermosäryn pois.

– Piuha tulee kylkiluiden takaa ja laite on vatsanahkan alla. Se on reilu tulitikkuaskin kokoinen, vatsan puolella oleva laite. Ohjaan sitä kaukosäätimellä.

Asuu nyt vuoden Rankin saaressa

Nina Mellqvistillä on neljä poikaa. Lapset ovat jo aikuisia ja muuttaneet omilleen. Kotkaan Mellqvist on juurtunut.

– En voi kuvitellakaan, että lähtisin täältä enää pois.

Toukokuussa Nina Mellqvist päätti kuitenkin muuttaa ainakin vuodeksi Kotkan edustalle Rankin saareen. Miesystävä jäi mantereelle Kotkaan, mutta ei pistänyt pahakseen Mellqvistin "tempauksia", koska he pääsevät kuitenkin tapaamaan mantereella, kun Mellqvist kulkee veneellä saaresta Kotkaan.

Mutta mikä sai onnettomuuden kokeneen Mellqvistin muuttaman saareen juuri nyt? Mellqvistillä on meneillään pitkä sairausloma. Hänelle on tehty yhteensä yhdeksän selkäleikkausta, joista kaksi isoa viime vuonna. Nämä kaikki liittyvät aikaisempaan onnettomuuteen.

– Kaikkien isojen leikkausten jälkeen minulla ei ole työvelvoitetta nyt vuoteen.

Nina Mellqvistin elämä muuttui rajusti vuonna 1994, kun hän oli 15-vuotias. Hän joutui onnettomuuteen ja loukkaantui pahasti. Mellqvist päätti, että hänhän kävelee. Vaikka vuosiin on sisältynyt valtava määrä leikkauksia ja kovaa kipua, hän on äärimmäisen positiivinen ihminen. Nyt hän asuu Kotkan edustalla Rankin saaressa.

Rankin saari tuli Mellqvistille tutuksi vuonna 2015, kun hän teki saaressa markkinointityötään.

– Saaren karun kaunis luonto ja rakennukset tekivät jo silloin vaikutuksen. Maisema on osin metsäinen ja vehreä, mutta toisaalta täältä löytyy myös isoja, aukeita kallioita.

Rankissa Mellqvist asuu pienessä rivitaloasunnossa, jonka on vuokrannut vuodeksi. Asunto on yksiö, jossa on keittokomero, wc ja suihku.

Mellqvist kertoo myös arvostavansa saaren rauhaa. Häiriötekijöitä ei juuri ole, ja saaressa eläminen vaatii suunnitelmallisuutta.

– Kun on saaressa, olet siellä yksin ylhäisyydessä. Helposti kotona tulee ajatus, että lähdenpäs nyt kahville. Nyt pitää vähän enemmän suunnitella, että miten, jos haluan tavata jotakin ihmistä.

rankki
Nina Mellqvist harrastaa kuvaamista. Puhelimeenkin on kertynyt jo tuhansia kuvia. Kiira Ikävalko / Yle

Vuoden 1994 onnettomuus ei ole unohtunut, mutta jotain myönteistä siitä on seurannut. Se kirkasti Mellqvistin elämänasennetta. Hän haluaa ajatella asioista erityisen positiivisesti.

– Osaan iloita ja olla kiitollinen pienistäkin asioista, koska kukaan ei koskaan tiedä huomisesta.

Lue myös:

Helena Salo on kärsinyt selkäkivuista 13-vuotiaasta asti – nyt hän on toipunut ja toivoo tarinansa auttavan muita pitkittyneestä kivusta kärsiviä

Entinen sotilassaari houkuttelee nyt tunnettuja suomalaisia näyttelijöitä – muun muassa Krista Kosonen ja Jasper Pääkkönen ovat käyneet tutustumassa vuosikymmeniä suljettuna olleeseen saareen