Alexander Puution kolumni: Suomen lukiot ovat vaarassa amerikkalaistua 

Pääsykoeuudistus tuo mukanaan epätoivottuja lieveilmiöitä Yhdysvalloista ja vaikeuttaa vaikeista oloista tulevien sekä hitaasti syttyvien nuorten eteenpäin pääsyä, kirjoittaa Alexander Puutio.

Opiskelijoiden pääsy oppilaitoksiin
Alexander Puutio / kolumnisti / 03.12.2019 Pasila
Jouni immonen / Yle

Viime syksystä lähtien olen toiminut vapaaehtoisena kriittisen kirjoitus- ja ajattelutaidon opettajana huippuyliopistoihin tähtääville harlemilaisille lukiolaisille.

Sadat vaikeista kotioloista tulevat lukiolaiset harjoittelevat kanssamme ohjatusti joka lauantai standardisoituja testejä ja hakemusesseiden kirjoittamista. Koska tavalliset valmennusohjelmat ja preppikoulut maksavat kymmeniä tuhansia dollareita (siirryt toiseen palveluun), ilmaiseen ohjelmaan (siirryt toiseen palveluun) on hakijoita merkittävästi enemmän kuin voidaan ottaa sisään.

Oppilaiden kehitystä seuratessani minulle on valjennut, miten kova hinta menestyksellä paikallisessa yliopistojärjestelmässä on. Ensimmäisestä oppitunnista alkaen on ollut selvää, että kaikki mikä ei valmenna testeihin tai hakemuskirjeen kirjoittamiseen on ajanhukkaa. Älylliselle uteliaisuudelle tai oppimisen ilolle ei jää sijaa.

Erityisesti haastavista kotioloista tulevat, sekä hitaasti kykyihinsä syttyvät nuoret ovat vaarassa jäädä pois yhteiskunnan vauhdista, kun aikaistamme koko loppuelämään vaikuttavia päätöksiä.

Tätä juttua kirjoittaessani monet suomalaiset nuoret odottavat kuumeisesti viimeisten opiskelijavalinnan tulosten julkaisemista. Paljon keskustelua herättäneen pääsykoeuudistuksen astuttua voimaan entistä suurempi osa heistä tulee saamaan opiskelupaikan todistusvalinnan kautta.

Opetus- ja kulttuuriministeriön pyrkimys tehostaa opiskelijavalintajärjestelmäämme ja vähentää tarpeettomia välivuosia on ehdottomasti tavoittelemisen arvoinen. Tästä huolimatta pelkään, että pääsykoeuudistus aiheuttaa yhteiskunnallemme enemmän haittaa kuin hyötyä.

Erityisen huolestuttavaa on pääsykoeuudistuksen mukanaan tuoma lukio-opiskelun amerikkalaistuminen.

Yhdysvaltalaisnuorten kamppailu yliopistopaikoista on raadollista seurattavaa. Valtavien velkasummien lisäksi amerikkalaisiin yliopistoon mieleviä odottaa lähes poikkeuksetta usean vuoden valmistautuminen laajalti epäreiluksi koettuun (siirryt toiseen palveluun) valintamenettelyyn.

Tyypilliseen yhdysvaltalaiseen opiskelijavalintaan kuuluu sekoitus standardisoituja testejä, lukion arvosanoja sekä referenssi- ja motivaatiokirjeitä. Useat yliopistot näyttävät myös mittaavan hakijoiden sukupuun laatua, sillä yliopistolle aiemmin lahjoituksia tehneiden perillisten mahdollisuudet päästä sisään esimerkiksi Harvardiin ovat seitsenkertaiset (siirryt toiseen palveluun) muihin hakijoihin verrattuna.

Puhtaasti saavutuksiin perustuvan sisäänpääsyväylän puuttuminen aiheuttaa stressiä ja epävarmuutta. Samalla se luo rehevän kasvualustan valmennuskurssi- ja mentorointibisnekselle.

Ensimmäisenä amerikkalaistumisen lieveilmiönä tulemme lähitulevaisuudessa näkemään lukio-opiskelun kaupallistumisen. Viitteitä amerikkalaistyyppisten preppikoulujen rantautumisesta onkin jo nähtävissä, sillä valmennuskurssit ovat onnistuneet kasvattamaan asiakasmääriään merkittävästi jo tämän kevään aikana.

Todistusvalinnan ollessa pääväylämme yliopisto-opiskeluihin, vaarana on, että vahvistamme amerikkalaistyyppistä luokkajakoa sekä rakenteellista epätasa-arvoa.

Erityisesti haastavista kotioloista tulevat, sekä hitaasti kykyihinsä syttyvät nuoret ovat vaarassa jäädä pois yhteiskunnan vauhdista, kun aikaistamme koko loppuelämään vaikuttavia päätöksiä.

Monet nuoristamme eivät yksinkertaisesti ole valmiita kirjoittamaan seitsemää laudaturia lukion päättyessä. Tuoreiden tutkimusten mukaan nykynuoret kypsyvät merkittävästi aiempia sukupolvia hitaammin – Columbian yliopiston Mirjana Domakondin mukaan jopa noin kahdeksan vuotta (siirryt toiseen palveluun) aiempia vuosikertoja hitaammin. Pääsykoeuudistus onkin omiaan vaikeuttamaan erityisesti hitaasti syttyvien nuortemme pääsemistä opinnoissaan vauhtiin, ja etenkin hieman tyttöjä hitaammin kehittyvien poikien opintopolkujen aukeaminen voi hankaloitua (siirryt toiseen palveluun).

Erityisen surullista on ajatella, mitä todistusvalinta tekee vaikeista kotioloista ponnistaville nuorille, joiden todellista akateemista kapasiteettia on turha mitata ennen kuin he ovat jättäneet haastavat kasvuympäristönsä taakseen. Kuten Robert Plomin kirjassaan Blueprint tiivistää, kasvuympäristön vaikutus esimerkiksi älykkyyteen ulottuu pitkälle aikuisuuteen, minkä takia on erityisen tärkeää, että pääsykoeväylä pidetään jatkossakin avoinna hitaammin herääville nuorillemme (siirryt toiseen palveluun).

Ilman pääsykokeita en minäkään olisi päässyt nykyiselle uralleni. Lukion puolivälissä aiemmin kiitettävä koulumenestykseni muuttui yhtäkkiä apatian täyttämäksi rämpimiseksi.

Äidinkielen tunnin sijasta Esson kahvilaan johtanut haahuiluni sai aikoinaan jopa Pomarkun lukion rehtorin toteamaan, että nelivedolla pääsee myös pitkälle puuhun, jos ei katso minne ajaa. Harmi että minusta ei vielä tuolloin ollut vastuulliseksi kuskiksi, vaikka karttureita ja muita tukijoukkoja ympäriltä löytyikin. Muutaman kiinteistöhuoltajana vietetyn työvuoden jälkeen löysin lopulta tieni Turun oikeustieteellisen pääsykokeen kautta uralle, joka minulta olisi lähes missä tahansa muualla maailmassa jäänyt saavuttamatta.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on oikeassa siinä, että Suomen pääsykoejärjestelmä on maailman mittakaavassa ainutlaatuinen (siirryt toiseen palveluun). Toivottavasti tulevat päättäjämme ymmärtävät, että meriittipohjaiset valintakokeemme ovat aihe ylpeyteen, rakenteellisten muutosten sijasta.

Alexander Puutio

Kirjoittaja on ylpeä Pomarkun lukiolainen joka ei olisi ilman Turun oikeustieteellisen pääsykoekiintiötä päässyt elämässään paljon Porin toria pidemmälle.

Aiheesta voi keskustella 6.7. klo 23.00 asti.

Lue myös

Alexander Puution kolumni: “Bye bye paycheck” – isyys Yhdysvalloissa

Alexander Puution kolumni: Jätä asunnot asumista varten ja sijoita muualle