Koneet pysähtyvät ja kullankaivajan ammatti katoaa, mutta elinkautiset pysyvät Lemmenjoella – Raimo Kanamäki: "En lähde kuin raudoissa tai laudoissa"

Konekaivun päättymisen jälkeen osa Lemmenjoen kultakenttien elinkautisista jatkaa kullan haalimista lapiotöinä. Elinkeinoksi siitä ei enää ole.

Lemmenjoki
Kullankaivaja Raimo Kanamäki seisoo kaivinkoneensa edessä.
Raimo Kanamäki on kaivanut koko kevään 16-tuntisia päiviä valtauksellaan Miessijoella. Konetöille tuli stoppi keskiviikkona.Vesa Toppari / Yle

Koneellisen kullankaivuun loppu Lapin Lemmenjoella on erään aikakauden päätöspiste, mutta samalla kertaa monelle Lemmenjoen elinkautiselle paluu lähtöpisteeseen. Moni on aloittanut intohimoja herättävän Lapin kullan jahtaamisen ensin lapiopelillä, ja aikoo palata samaan työhön nyt, kun kaivinkoneiden myllyt pysähtyvät.

Samalla kullankaivu ammattina on kuitenkin katoamassa, sillä lapiolla ei leipää tienata.

– Nyt se jää harrastukseksi. Niin kuin se oli aikanaan, kun tätä hommaa nuorena kollina aloitteli, huokaa 40 vuotta Lemmenjoella kaivanut helsinkiläinen Pekka Itkonen.

Miessille kaivinkoneen vuonna 1985 tuonut Raimo Kanamäkikään ei aio lähteä, vaikka kivisestä palstasta ei lapiomies pysty elantoaan ottamaan.

– En tietenkään lähde, tämä on minun koti. Olen sanonut, että en lähde täältä kuin raudoissa tai laudoissa ja se pitää paikkansa, Kanamäki pamauttaa.

Kullankaivaja Raimo Kanamäki.
Kaivoslakiin kirjattuna yhdeksän vuoden siirtymäaikana Raimo Kanamäki on yrittänyt kiirehtiä kaivuhommien kanssa. – Tämä on niin kivinen palsta, että ei voi mennä ajan kanssa kilpaa, hän sanoo.Vesa Toppari / Yle

Kaivoslakia uudistettiin vuonna 2011 niin, että kaivospiirit lakkautetaan, eikä uusia myönnetä kullan koneelliseen kaivuun Lemmenjoen kansallispuistossa. Tätä on perusteltu muun muassa ympäristösyillä.

“Elinkautinen” napsahti kerrasta

Pekka Itkosen ensimmäinen kosketus maagisiin hippuihin tapahtui vuonna 1974 kun hän tuli kaverinsa kanssa Lappiin retkelle. Lemmenjoki valikoitui kohteeksi sattumalta.

– Ensimmäiset jyvät tuli vaskattua Jomppasen Antin valtaukselta. Meinasin ottaa maata montun pohjalta, mutta Antti sanoi, että älä ota siitä. Ota lusikka ja kaiva kallion rakosista sieltä penkan reunasta, siellä on kultaa. Ja olihan siellä kultaa, muistelee Itkonen.

Kullankaivaja Pekka Itkonen.
Pekka Itkonen on ollut poissa Lemmenjoelta vain yhden kesän vuoden 1974 jälkeen: seuraava, vuoden 1975 kesä meni armeijan harmaissa, eikä maastovapaata herunut.Vesa Toppari / Yle

Oman valtauksen hän hankki 1977, konekaivu alkoi 1985. Kulta on tuonut talvet Helsingin Vuosaaressa asuvalle Itkoselle ja vaimo Pirjo Lainesalolle ympärivuotisen toimeentulon.

– Minä en ole tehnyt muuta kuin kesällä kaivanut kultaa. No, kotitarvekalastusta talvisaikaan jos vaan Suomenlahdessa on ollut jäitä, naurahtaa Itkonen.

Viimeiset “jyvät”, kuten Itkonen sanoo, nousivat kaivinkoneen kauhasta kultapurkin pohjalle loppukesästä 2018. Se jäi mieleen myös kuumuudestaan.

– Eipä siinä ollut mitään järkeä kaivaa, kun aamulla yhdeksältä oli jo kaivinkoneen kopissa 45 astetta lämmintä. Ihmisellä on vaan tuo yksi pumppu ja pitää sitäkin vähän varjella, Itkonen sanoo.

Raimo Kanamäki katsoo, kun kaivinkone nostaa soraa ränniin Lemmenjoella.
Raimo Kanamäki katselee, kun kauha nostaa soraa seulaan. Tästä eteenpäin kaivinkonetta käytetään vain maisemointitöihin.Raimo Torikka / Yle

Kanamäen kone käy puolille öin, mutta ei pitempään

Raimo Kanamäen urakka kultakentillä on kestänyt kolmisenkymmentä vuotta. Vuodesta 2007 kullankaivu on ollut hänen pääasiallinen elinkeinonsa. Siitä kului vain neljä vuotta, kun eduskunta sääti konekaivun nyt lopettavan kaivoslain.

– Kyllähän se harmittaa, että tämmöinen laki on tehty. Tämä loppuisi muutenkin parissa vuodessa. Tämä on aivan turha laki, Kanamäki moittii.

Kultaa on löytynytkin, kuulemma aina kun on jaksanut kaivaa. Ja Kanamäki on jaksanut: koko kevään hän on tehnyt omien sanojensa mukaan 16-tuntisia päiviä kaivinkoneen hytissä, joka päivä.

Viimeisinä tunteinakin Kanamäki tarttuu kaivinkoneen ohjaimiin. Koneet käyvät puolille öin asti.

– Minulla on tuolla kämpässä Suomi 100 vuotta -konjakkipullo. Sen korkkaan kello 12 yöllä. Että se oli tässä.

Uusi laki käänsi uuden lehden Lemmenjoen kultahistorialle

Konekaivun aikakausi päättyy virallisesti tänään, mutta monen Lemmenjoen pitkäaikaisen kaivajan, elinkautisen, kohdalla tuotantokaivu on päättynyt jo aiemmin. Surutyötä elinkeinon katoamisesta on ehditty tehdä siitä lähtien, kun konekaivun lopettava kaivoslaki hyväksyttiin eduskunnassa vuonna 2011.

– Se oli jo sellainen nyrkin isku päähän. Lapin kullankaivajain liitto kyllä koitti tehdä töitä meidän eteen, mutta mitäpä siinä mahtoi, Pekka Itkonen kiroaa.

Lemmenjoen kultahistoria ulottuu 1900-luvun alkupuolelle, mutta kunnolla se starttasi sotien jälkeen. Koneellista kaivua kokeiltiin jo 1950-luvulla, mutta huonolla menestyksellä.

Kullankaivaja Pekka Itkonen majansa edustalla Lemmenjoella.
Pekka Itkosen palstalla on vielä yksi paikka, jossa on kultaa "sen verran, että sieltä lapiomieskin jotain saa".Vesa Toppari / Yle

Vasta vuonna 1976 konekaivu sai kunnolla vauhtia, kun inarilainen Risto Mäläskä toi valtaukselleen traktorikaivurin ja rumpuseulan ränneineen (siirryt toiseen palveluun) (siirryt toiseen palveluun).

Vuonna 2011 voimaan tullut uusi kaivoslaki käytännössä lopetti koneellisen kullankaivun. Siirtymäaikaa annettiin yhdeksän vuotta. Se päättyi eilen, kesäkuun 30. päivä.

Lemmenjoen kansallispuiston alueella on 25 kaivospiiriä, joissa koneellinen kullankaivu on ollut mahdollista. Nyt kaivospiirien haltijoilla on kaksi vuotta aikaa ennallistaa konekaivuun jäljet ja viedä koneet pois kansallispuistosta.

Lapiokaivajien elämää esiteltiin muun muassa vuonna 2007 tehdyssä dokumenttielokuvassa Vain muutaman kultagramman tähden, joka löytyy Ylen elävästä arkistosta.

Lapiomiehen kullasta ei ole elinkeinoksi

Myös oululainen Jouko Korhonen aikoo jatkaa kullankaivua, vaikka hänenkin valtauksellaan kullan jahtaaminen kaivinkoneella päättyi jo toissa kesänä.

– Sain tuon oman läntin kaivettua, niin löin pillit pussiin. Jatketaan lapiomiehenä, siivoushommissa ja jäähdyttelyhommissa, Korhonen kuvailee.

Korhonen on jatkanut kullan etsintää Jäkälä-Äytsillä parikymmentä vuotta, ensin legendaarisen Yrjö “Karhu” Korhosen renkinä, sitten omissa nimissään. Lapiokaivussa tarvittavat luvat on pistetty hakuun.

– En ole vielä saanut lupaa, mutta jännityksellä odotan että koska virkamiehet saa ne kirjoihin ja kansiin.

Raimo Kanamäen kullankaivukalustoa Lemmenjoen kultakentillä Miessijoella.
Konekaivussa olleet kaivospiirit pitää maisemoida kahden vuoden kuluessa.Vesa Toppari / Yle

Siviilissä Korhonen työskentelee elektroniikka-insinöörinä. Jatkossa Lemmenjoella vietetään vain lakisääteiset lomat, sillä lapiokaivusta ei oikein ole ansiotoimeksi.

Kultaa valtauksella vielä on, sen Korhonen tietää.

– Kultaa löytyy, mutta se ei ole semmoista ansiota, minkä takia otettaisiin palkatonta vapaata.

Moni muukaan koneella kultaa kaivanut ei Korhosen mukaan malta lopettaa, vaikka kaivospiirit puretaan ja konekaivu päättyy.

– Se on niin juurtunut elämäntavaksi, että ei tämän ikäluokan ukot keksi muutakaan tekemistä, Korhonen arvelee.

Lue myös:

Lemmenjoen vesi samentuu vuosi toisensa jälkeen – Kuka kantaa vastuun?