Lisääntynyt arjen aktiivisuus ei välttämättä paranna liikkumiskykyä tai lisää liikkumista ikäihmisillä

Jyväskylän yliopistossa toteutettiin tutkimus, jossa yksilöllistetyllä neuvonnalla pyrittiin lisäämään mielekästä aktiivisuutta iäkkäillä henkilöillä.

Jyväskylän yliopisto
Puuntaimea istutetaan puutarhassa.
Arjen aktiivisuutta lisää esimerkiksi puutarhassa puuhailu. Kuvituskuva.Ismo Pekkarinen / AOP

Lisääntynyt arjen aktiivisuus ei välttämättä paranna liikkumiskykyä tai lisää liikkumista ikäihmisillä.

Jyväskylän yliopistossa toteutettiin tutkimus, jossa yksilöllistetyllä neuvonnalla pyrittiin lisäämään mielekästä aktiivisuutta iäkkäillä henkilöillä.

Neuvonta lisäsi arjen aktiivisuutta hieman, mutta sillä ei ollut johdonmukaisia vaikutuksia liikkumiskykyyn tai fyysiseen aktiivisuuteen. Tutkimuksessa neuvonta kohdistui kaikkeen mielekkääseen aktiivisuuteen, oli se sitten puutarhan hoitoa, uuden kielen opettelua tai kuntosalilla käyntiä.

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että kun ihmiset asettavat aktiivisuuteen liittyviä tavoitteita, he alkavat samalla liikkua elinympäristössään enemmän. Esimerkiksi tapahtumiin osallistuminen, kaverin luona kyläily ja jumpassa käyminen vaativat yleensä liikkumista paikasta toiseen.

Tutkimuksessa neuvontaa saaneiden tutkittavien fyysinen toimintakyky parani, mutta esimerkiksi koetut mahdollisuudet ulkona liikkumiseen heikkenivät.

Verrokkiryhmässä, joka sai neuvonnan sijaan yleistä terveystietoa postitse, koetut liikkumismahdollisuudet taas paranivat, kertoo liikuntatieteellisen tiedekunnan tohtorikoulutettava Sini Siltanen.

Tutkimus oli vuoden mittainen ja siihen osallistui 204 Jyväskylän alueella asuvaa 75- ja 80-vuotiasta henkilöä.