Mertensuojelun supervuosi kuivahti koronaviruksen takia – merten armonajaksi lasketaan kymmenen vuotta

Rannikkovaltioiden vallassa on päättää aluevesiensä suojelusta, mutta kansainvälisiltä aavoilta puuttuu suojelusopimus. Sen luonnos odottaa, että koronavirus sallisi kokoontumiset.

meriensuojelu
Suuria kuohuharjaisia aaltoja.
Merissä on 97 prosenttia maailman näkyvästä vedestä. Tässä loiskahtelee Tyynimeri Havaijin Molokain saaren rantaan. Brian Cook / AOP

Tämän vuoden piti olla mertensuojelulle käänteentekevä, useiden tärkeiden kokouksien "merten supervuosi", kuten etukäteen toiveikkaasti sanottiin.

Kaksi YK-kokousta olisi ollut erityisen painavia. Toisessa oli määrä lyödä lukkoon uraauurtava sopimus kansainvälisten vesien biodiversiteetin suojelemisesta. Sopimuksen merkitystä maailman merille on verrattu Pariisin ilmastosopimuksen merkitykseen ilmakehälle.

Merien piti olla keskeisesti esillä myös YK:n huippukokouksessa, jossa valtionjohtajien oli määrä sitoutua aiempaa paremmin niin maa- kuin merialueittensa kestävään kehitykseen.

Koronapandemian takia kokoukset on lykätty tulevaisuuteen. Vaikka etäyhteyksiä on otettu, supervuodesta ei voi enää puhua.

Lykkäykset syövät kallista armonaikaa. Asiantuntijoiden mukaan merten toipumisen mahdollisuudet ovat hiipumassa. Pitävät ratkaisut on tehtävä tällä vuosikymmenellä, he varoittavat.

Jotta merillä olisi mahdollisuuksia kestää ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja viime kädessä toipua niistä, tutkijat peräävät riittäviä suojelualueita, joiden biodiversiteettiin ihminen ei aktiivisesti kajoa – ei kalasta, ei kaivele merenpohjaa, ei pakkaudu rannoille asumaan.

Tutkijat pelkäävät, että koronapandemian talousvaikutuksia paikkaavat valtiot eivät ainoastaan säästä suojelusta vaan myös palaavat vanhoihin, merille haitallisiin tuotantotapoihin uusien, vihreiden tekniikoiden sijasta.

Ihminen vaarantaa valtameren biodiversiteettiä viidellä päätavalla: kalastamalla, merenkululla, ilmastonmuutoksella, maalta kulkeutuvilla saasteilla ja kaivostoiminnalla.

Yorkin yliopiston tutkimus, huhtikuu 2020

Maailman meret ovat rantavaltioiden talousaluetta, niiden lainsäädännön alaista ja niiden vastuulla 360 kilometrin päähän rannoista. Sitä kauempana aaltoileva avomeri, puolet planeettamme pinnasta, on ei-kenenkään-vettä tai kaikkien yhteistä, näkökulmasta riippuen.

Siellä liikkuvat rahti- ja kalastusalukset, sen pohjaan lasketaan telekommunikaatiokaapeleita, ja pohja kiinnostaa myös kaivosyhtiöitä. Siellä on myös oma valtava biodiversiteettinsä, josta me ihmiset tiedämme vähän, jos sitäkään.

Kansainväliset lait kieltävät valtioita kahmimasta kohtuuttomasti vesien ja merenpohjan rikkauksia. Muun muassa kalastuksen säätelemiseksi on kirjava joukko sopimuksia ja elimiä, mutta biodiversiteetin silmällä- ja ylläpidolle ei ole velvoittavaa kansainvälistä sopimusta.

YK:n yleiskokous päätti vuonna 2017, että sopimus on saatava, ja tämän vuoden maaliskuun merihuippukokouksessa se oltiinkin useiden neuvottelujen jälkeen solmimassa.

Sopimusluonnos (siirryt toiseen palveluun) tosin osoittaa, että kiistoja on yhä odotettavissa, muun muassa siksi, että kehittyvät maat eivät hyväksy teollisuusmaiden ylivaltaa resurssien hyödyntämisessä.

Yksi nykyajan kiistakysymys on bioetsintä, bioprospecting, eliöiden biokemiallisen ja geneettisen tiedon järjestelmällinen etsintä. Se on saanut nimensä malminetsintään viittavasta prospecting-sanasta.

Bioetsinnällä saatu tieto on arvokasta muun muassa lääke- ja kosmetiikkateollisuudelle. Mutta jos tieto on peräisin yhteisiltä vesiltä, kuuluuko se kaikkien käyttöön?

Kaloja meriruohojen välissä vihreässä vedessä.
Luonnon monimuotoisuutta levämetsässä Falsenlahdessa Intian valtameressä. Aaltoja hillitsevä alue ulottuu jopa kolmen kilometrin päähän Etelä-Afrikan rannikosta ja luo oivallisen elinympäristön tuhansille eläinlajeille. Nic Bothma / EPA

Luonnon monimuotoisuuden suojeluun tähtäävä kestävän kehityksen YK-huippukokous piti järjestää lokakuussa Kiinassa. Uusi ajankohta on alustavasti ensi vuoden loppukeväällä tai alkukesällä.

Kokouksessa valtiojohtajat olisivat lyöneet lukkoon alkaneen vuosikymmenen luonnonsuojelutavoitteet, kunhan ensin olisi tarkasteltu, ovatko vuosien 2011–2020 tavoitteet (siirryt toiseen palveluun) toteutuneet – ja rehellisimmillään tunnustettu, että enimmäkseen eivät ole.

Yli 190 maata on ottanut sopimuksen osaksi lainsäädäntöään, mutta todellisiin toimiin poliittinen mielenkiinto ei useinkaan ole kantanut tai resurssit venyneet.

Uuden päätöslauselman luonnoksessa (siirryt toiseen palveluun) ehdotetaan, että niin maa- kuin merialueista suojellaan vuoteen 2030 mennessä 30 prosenttia. Kaikkein haavoittuvin kymmenen prosenttia olisi "tiukasti suojeltuja" alueita.

Luonnoksen lukuisat sulkumerkinnät osoittavat, että hallitusten kesken on vielä paljon kädenvääntöä ja hiomista. Mertensuojelun asiantuntijoille luonnoksen kieli puolestaan on liian liukasta. Mitä tarkoittaa suojelu, ellei se ole tiukkaa, he kysyvät.

30 prosenttia estää lajien joukkosukupuuton ja elämää ylläpitävän järjestelmän romahtamisen. Mutta se ei riitä. Puolet planeetastamme on palautettava luonnontilaan.

National Georgaphic Societyn meribiologi Enric Sala päätöslauselmaluonnoksesta.

Meristä pitäisi tänä vuonna umpeutuvien tavoitteiden mukaan olla jo suojeltuna kymmenen prosenttia. Todellisesta osuudesta ei ole yksimielisyyttä.

Maailman valtiot ovat ilmoittaneet YK:n tietokantaan (siirryt toiseen palveluun)runsaat 17 000 mertensuojelualuetta, joiden koko vaihtelee suuresti. Ne kattavat hieman alle 7,5 prosenttia maailman meristä. Kokonaispinta-ala on Pohjois-Amerikan kokoluokkaa.

Suojelutavoitetta kohti on edetty merellä hitaammin kuin maalla. Luku ei myöskään erottele suojelun astetta. Suuntaviivat on annettu, mutta valtiot toteuttavat niitä omilla tavoillaan. Jotkin suojelualueet ovat olemassa vain paperilla.

Tyypillistä on, että kaupallinen kalastus jatkuu. EU-maat ovat ilmoittaneet tietokantaan 727 suojelualuetta. 432:lla harjoitetaan kaupallista kalastusta, kertoi kanadalais-saksalainen tutkimus (siirryt toiseen palveluun)runsas vuosi sitten.

Kattavasti suojeltua merta on hieman yli viisi prosenttia, sanoo yhdysvaltalainen Mertensuojeluinstituutti (siirryt toiseen palveluun). Kansainvälisen mertensuojeluverkoston Ocean Uniten (siirryt toiseen palveluun) mukaan osuus on vielä pienempi, vain noin kaksi prosenttia.

Satelliittikuva maapallosta vaakatasoon avattuna.
On hölmöä kutsua planeettaamme Maaksi, kun se selvästikin on Meri. Tätä mieltä oli kirjailija Arthur C. Clarke. Reto Stöckli & Robert Simmon / MODIS / Nasa

Montako valtamerta maailmassa on? Neljä? Viisi? Virallinen vastaus on yksi. Esimerkiksi Atlantin valtameri on vain osa yhtä suurta valtamerta, kuten karttakin näyttää. Englanniksi Ocean-sanasta on tullut erisnimi, Valtameri.

Se peittää yli 70 prosenttia maapallon pinnasta, ja siinä on 97 prosenttia maapallon näkyvästä vedestä.

Pohjan muodot ovat suurimmalta osin yhä arvoitus. Noin viidenneksen kartoittaminen on aivan tuore saavutus. (siirryt toiseen palveluun)Se julkistettiin juhannuksen paikkeilla. Koko kartta vuorineen ja rotkoineen pyritään saamaan valmiiksi tällä vuosikymmenellä.

Elinympäristönä meri on niin laaja ja syvä, että eläinlajien määrä on tutkijoiltakin viime kädessä vain arvailua. Satojatuhansia, sanovat varovaisimmat. Miljoonia, nokittavat toiset. Ekosysteemien heikentyessä parhaillaankin kuollee lajeja, joita emme ole ehtineet tulla tuntemaan.

Myös meihin ihmisiin johtaneen elämän on päätelty saaneen alkunsa meressä. Siellä kehittyneistä yksisoluisista tuli vähitellen monisoluisia, ja lopulta merestä pinnistelivät maalle eläimet, joista kehityimme me kuivan maan selkärankaiset, myös ihmiset.

Pallomainen otus, jolla on nystyröiden reunustama suuri suuaukko.
Sukunäköä? Nature-lehdessä joitakin vuosia sitten julkaistu kansainvälinen tutkimus esitteli millimetrin mittaisen pitkulaisen pussukan vanhimpana tunnettuna sukulaisenamme. Saccorhytys coronarius kiemurteli suuri suu ammollaan merenpohjan hiekanjyvästen seassa 540 miljoonaa vuotta sitten. Jian Han / Cambridgen yliopisto

Nykyihminen saa kiittää merta joka toisesta hengenvedostaan. Niin paljon happea syntyy meressä kelluvan kasviplanktonin fotosynteesissä.

Meret kasviplanktoneineen, levineen ja mangrovemetsineen hillitsevät tehokkaasti ilmastonmuutosta. Ne nielevät neljänneksen hiilidioksidista, jonka ihminen syytää ilmakehään.

Meret säätelevät ilmastoa myös kuljettamalla lämmintä vettä päiväntasaajalta napoja kohti ja kylmää vettä vastakkaiseen suuntaan. Ilman näitä merivirtoja nykyistä useampi alue olisi ihmiselle asuinkelvoton.

Meri on proteiinin päätuottaja yli miljardille ihmiselle. Merilevässä voi piillä ratkaisu maailman kasvavan väestön ruokkimiseen.

Meri on aina liikkeessä. Liike on energiaa. Aaltojen ja vuoroveden lisäksi myös merelle rakennetut tuulipuistot tuottavat ihmisille sähköä.

Ellemme ryhdy suojelemaan avomeriä nyt heti, yhdessä ja maailmanlaajuisesti, meitä todennäköisesti odottaa biologinen, taloudellinen ja geopoliittinen katastrofi.

Nature Conservancy -järjestön mertensuojeluosaston johtaja Maria Damanaki

Ihminen on maksanut elämänsä kehdolle ja ylläpitäjälle rumalla tavalla.

Ilmastonmuutos lämmittää meriä ja nostaa niiden pintaa. Ilmastomallit ennakoivat merivirtojen heikentymistä.

Merivesi on yli neljänneksen happamampaa kuin ennen teollistumista.

Eliöt, jotka eivät pysty sopeutumaan vesien ja rantojen muuttuneeseen ympäristöön tai vaihtamaan paikkaa, kituvat ja kuolevat.

Kolmannes kalakannoista on ylikalastettuja, ja miltei kaikki muutkin ovat sen partaalla.

Meriin lasketaan päätyvän kahdeksan miljoonaa tonnia muovisaastetta vuodessa. Arviolta miljoona merilintua vuodessa kuolee muovin vuoksi, ja ainakin kahden kolmasosan kaloista lasketaan nielleen sitä.

Piirroskuva märkäpukuun pukeutuneesta miehestä ratsastamassa aaltoja halkovalla tappajavalaalla. Kehotustejti e
"Tee sydämeesi tilaa kuusitonniselle lemmikille!" Vuonna 1966 valmistunut elokuva kertoi kuvitteellisen tarinan todellisesta miekkavalaasta. Namu oli muovisaasteen varhainen uhri: se jäi kiinni kalaverkkoon, joka oli hylätty mereen. Namu koulutettiin esiintymään ihmisten kanssa. Se kuoli vajaan vuoden päästä pyydystämisestään. Elokuvan fiktiivinen Namu päästettiin vapauteen. Everett Collection / AOP

Synkkien lukujen vastapainoksi tutkijoilla on myös valoisa ennuste – jos suojelutoimiin todella ryhdytään. Merten elämä on palautettavissa ennalleen kolmessa vuosikymmenessä, kunhan samaan aikaan hillitään ilmastonmuutosta, päättelee laaja kansainvälinen tutkimus.

Suojelu vaatisi miljardeja euroja vuodessa, mutta hyöty olisi kymmenkertainen, lasketaan Nature-lehdessä (siirryt toiseen palveluun) huhtikuussa julkaistussa tutkimuksessa, jossa vedettiin johtopäätöksiä tähänastisten suojeluponnistelujen tuloksista.

Yksi kannustava havainto kertoi, että kalastus on pikku hiljaa muuttumassa aiempaa kestävämmäksi. Mangrovemetsien tuhoutuminen puolestaan on lähes pysähtynyt.

Esimerkki eläinkunnan menestystarinasta on Antarktiksen ja Australian välillä muuttomatkojaan tekevän ryhävalaspopulaation toipuminen. 1960-luvulla, jolloin valaiden pyynti oli vielä sallittua, kanta oli kutistunut muutamaan sataan yksilöön. Nykyisin sikäläisiä ryhävalaita on 40 000.

Tutkijoiden mukaan tulosten viesti on, että ihmisellä on halutessaan tieto ja keinot muuttaa kehityksen suuntaa ja siinä on järkeä paitsi ympäristön ja ihmisen oman hyvinvoinnin vuoksi, niin myös taloudellisesti.

Ryhävalas ponnistaa vedestä selkä edellä, vieressä ihmisiä vesijetin kyydissä.
Ryhävalaat pyydystettiin miltei sukupuuttoon, koska niistä sai traania lamppuöljyksi, hetuloita korsettien tueksi ja paljon lihaa. Nykyisin ryhävalaat ovat sananmukaisesti iso vetonaula matkailuyrittäjille. Nämä ihmiset saivat elämänsä keikutuksen toissa kesänä Ecuadorin vesillä, kun ryhävalas ponnisti vedestä aivan heidän vieressään. José Jácome / EPA

Voit keskustella tästä aiheesta perjantaihin kello 23:een saakka.

Kuuntele:

Ohjelma on osa Yle Radio 1:n Afrikkalainen heinäkuu -teemakuukautta

Korjattu klo 13.50: 1960-luvulla kalaverkkoon takertunut Namu oli miekkavalas. Elokuvan suomalaisessa nimessä kuitenkin käytettiin tuonaikaista tappajavalas-sanaa.