Tervetuloa sote-keskukseen! Joko tämä nyt onnistuu, kun Marinin hallitus vuorostaan parantaa perusterveydenhuoltoa?

Tulevaisuuden sote-keskus -ohjelman pyörähtää nyt käyntiin. Sen pitää vastata ainakin neljään kiperään ongelmaan.

sosiaali- ja terveyspalvelut
Maarit Koivumäki on tarvinnut sote-palveuja kymmeniä vuosia. Paitsi käyttäjänä hän tuntee sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää myös sairaanhoitaja. " Paljon on menty eteenpäin, mutta paljon on vielä tehtävää", Koivumäki sanoo.
Maarit Koivumäki on tarvinnut sote-palveluja kymmeniä vuosia. Paitsi käyttäjänä hän tuntee sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää myös sairaanhoitajana. "Paljon on menty eteenpäin, mutta paljon on vielä tehtävää", Koivumäki sanoo.Juha Harju

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) kertoi tiistaina Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmasta ja siitä, miten siihen varattu 70 miljoonaa jaetaan alueille. Raha on tarkoitettu vuosille 2020–2022.

Ohjelman tavoitteena on muun muassa parantaa ja nopeuttaa hoitoon pääsyä, helpottaa avunsaantia yhdellä yhteydenotolla ja vahvistaa eri sote-ammattilaisten sujuvaa yhteistyötä.

Tätä on yritetty usein ennenkin, ja nyt Sanna Marinin (sd.) hallituksen vuoro yrittää.

Juhlapuheissa perusterveydenhuoltoa on korostettu vuodesta toiseen, mutta käytännössä se on jäänyt erikoissairaanhoidon varjoon.

– Nyt ollaan uudessa tilanteessa. Myös erikoissairaanhoidon ammattilaiset korostavat perusterveydenhuollon merkitystä koko terveydenhuoltojärjestelmän toimivuudelle, professori Jussi Huttunen sanoo.

Ohjelmalla on vastattava ainakin neljään kiperään terveyskeskusten ongelmaan, jos tällä kertaa halutaan onnistua.

Yle kysyi kahdelta sote-ihmiseltä, miten terveyskeskusten toimintaa voisi parantaa.

Kysymyksiin vastasivat Tulevaisuuden sote-keskus hankkeen toinen vastuuhenkilö Anu Niemi Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) ja sote-palveluita vuosikymmeniä käyttänyt sairaanhoitaja Maarit Koivumäki.

1. Sote-keskuksissa apu pitää saada sujuvasti, oikea-aikaisesti ja tarpeen mukaan

Maarit Koivumäkion 55-vuotias, työkyvyttömyyseläkkeellä oleva sairaanhoitaja. Hän on kulkenut terveydenhuollon rattaissa potilaana vajaat 25 vuotta ja samalla hoitanut vanhoja ihmisiä työkseen 30 vuotta.

Koivumäen harvinaisen neurologisen sairauden syytä ei tiedetä. Sairauskohtauksessa liikunta- ja puhekyky katoaa.

– Ensiavun hoitaja sanoi kerran, että tilani muistuttaa 3,5 promillen humalaa, Koivumäki kertoo.

Oireiden moninaisuus ja epämääräisyys, kuten vaikeus liikkua tai huono lämmönsietokyky, saivat minut pelkäämään, että olen luulosairas.

– Yksi lääkäri kehotti minua käymään myös psykiatrilla, Koivumäki kertoo.

Hänen mielestään olennaista terveydenhuollossa on, että potilaaseen suhtaudutaan vakavasti, häntä kuunnellaan kokonaisena ihmisenä ja ammattilaiset pelaavat yhteen.

– Jokainen potilas on yksilö, jonka tarpeeseen pitää vastata, Koivumäki sanoo.

Kokonaisvaltainen vastuu potilaasta pitäisi nykylainsäädännönkin mukaan olla terveyskeskuksessa, mutta se ei toimi, Anu Niemi muistuttaa.
Kokonaisvaltainen vastuu potilaasta pitäisi nykylainsäädännönkin mukaan olla terveyskeskuksessa, mutta se ei toimi, Niemi muistuttaa.Harriet Järf/THL.

Yksityisen lääkäriaseman ja julkisen terveyskeskuksen yksi keskeinen ero on ollut se, että siinä kun yksityinen toivottaa jokaisen flunssapotilaankin ilomielin nopeasti vastaanotolle, terveyskeskukseen on jonotettava.

Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelman toinen vastuuhenkilö, yleislääketieteen ja terveydenhuollon erikoislääkäri Anu Niemi THL:stä sanoo, että sote-keskuksissa pitää päästä pois “älkää tulko meille” -kulttuurista.

– Viestin pitäisi sen sijaan olla tervetuloa! Myös julkisella puolella pitää ymmärtää, että potilaat ovat asiakkaita, joiden kokemusta pitää mitata ja ottaa huomioon palveluiden kehittämisessä.

Ammattilaisten toimiva yhteistyö tekee oloni turvalliseksi, Koivumäki kertoo.
Ammattilaisten toimiva yhteistyö tekee oloni turvalliseksi, Koivumäki kertoo. Juha Harju

Niemi sanoo, että tervetulotoivotukseen kuuluu myös se, että terveyskeskukseen pääsee ja sinne saa yhteyden monilla eri tavoilla, myös verkon kautta. Tuolloin ei tarvitse jonottaa puhelimessa ja yhteydenottopyynnön voi tehdä vaikka myöhään illalla.

– Etäpalveluille koronavirus teki palveluksen. Monissa terveyskeskuksissa ne otettiin pakon sanelemana käyttöön nopeammin kuin muutoin olisi tapahtunut. Nyt digipalveluiden käyttöönottoa on helpompi jatkaa, eikä raha ole ongelma, koska siihen saa kohdennettua valtionavustusta Niemi sanoo.

Maarit Koivumäki kiittää digipalveluja, vaikka alussa niiden käyttöä piti kovasti harjoitella.

– Äärimmäisen hyvä systeemi. Terveyskeskukseni hoitaja on ottanut yhteyttä joko samana tai seuraavana päivänä varattuani ajan verkon kautta. Ennen soittoa minulle hän oli kysynyt lääkäriltä tarvittavat laboratoriokokeet ja sitten yhdessä etsimme sopivan vastaanottoajan, Koivumäki kertoo.

2. Potilaan ei pidä olla heittopussi, josta kukaan ei kanna vastuuta

Maarit Koivumäki sanoo, että sosiaali- ja terveyskeskuksessa jokaisella pitkäaikaispotilaalla pitäisi olla vähintäänkin yksi lääkäri ja hoitaja, jotka tuntevat hänen sairautensa ja tilanteensa.

Hän itse asioi hänelle nimetyn omahoitajan kanssa Kauhajoen terveyskeskuksessa. Omahoitaja arvioi esimerkiksi sen, tarvitseeko Koivumäki lääkäriä. Nykyisin omassa terveyskeskuksessa on kaksikin lääkäriä, jotka tuntevat hänen tilanteensa.

– Pitkäaikainen terveyskeskuslääkärini on ollut aivan ratkaiseva sairauteni hoidossa. Hän on pitänyt langat käsissään silloinkin, kun olen erikoissairaanhoidossa kulkenut lääkäriltä toiselle.

Vuosien sairaalareissuilla Koivumäellä on melkein aina ollut eri lääkäri, kunnes muutama vuosi sitten hän sai neurologin, jonka hän tapaa kahden vuoden välein kontrollikäynneillä.

– Akuutit tilanteet ovat edelleenkin ongelma, mutta niissä päivystävällä lääkärillä on nyt joku, jota konsultoida.

Jokainen potilas on yksilö, jonka tarpeeseen pitää vastata, Koivumäki sanoo.
Jokainen potilas on yksilö, jonka tarpeeseen pitää vastata, Koivumäki sanoo.Juha Harju

Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelman Anu Niemi ei voisi olla Koivumäen kanssa enempää samaa mieltä vastuutyöntekijästä.

Niemi muistuttaa, että kokonaisvaltainen vastuu potilaasta pitäisi nykylainsäädännönkin mukaan olla terveyskeskuksessa, mutta se ei toimi.

– Ohjelmassa tavoittelemme sitä, että paljon palveluja tarvitseville nimettäisiin läpi Suomen vastuutyöntekijä. Se voi olla sairaanhoitaja tai sosiaalityön ammattilainen. Alueiden on tarkoitus antaa tässä vertaistukea toisilleen ja me tuemme muutoksessa.

Koivumäelle on myös tehty hänen omasta pyynnöstään hoitosuunnitelma.

Sen tekeminen lähti siitä, että hän alkoi pelätä sitä, ettei päivystyksessä kukaan tietäisi, mistä on kyse, jos hän itse ei pysty puhumaan, eikä mukana ole aviomiestä. Potilastietoihin on tehty myös kokoomasivu, josta lääkäri voi vähemmälläkin lukemisella päästä perille, mistä Koivumäen sairaudessa on kyse.

– Hoitosuunnitelmasta päivystäjä voi lukea, mitkä oireet kuuluvat perussairauteeni. Sairaalaan minut pitää viedä vain, jos oireet viittaavat johonkin muuhun. Toisaalta tärkeää on myös se, ettei neurologisen sairauteni piikkiin pistetä sellaisia oireita, jotka johtuvat muusta sairaudesta.

Maarit Koivumäestä sosiaali- ja terveyskeskuksessa pitää olla monenlaista osaamista, kuten fysioterapeutti ja sosiaalityön ammattilainen.
Maarit Koivumäestä sosiaali- ja terveyskeskuksessa pitää olla monenlaista osaamista, kuten fysioterapeutti ja sosiaalityön ammattilainen.Juha Harju

THL:n Anu Niemi sanoo, että 10 vuotta voimassa olleen terveydenhuoltolain mukaan ajantasainen hoitosuunnitelma pitäisi olla jo nyt kaikilla sitä tarvitsevilla. Näin ei kuitenkaan ole.

Suunnitelma on jäänyt tekemättä esimerkiksi siksi, että henkilö tarvitsee sekä terveys- että sosiaalipalveluja ja yhteistyö ei toimi.

– Nyt me autamme kädestä pitäen hoitosuunnitelmien tekemistä tuottamalla erilaisia apuvälineitä niiden tekemiseen, Niemi sanoo.

Hän kertoo myös, että yllättäen koronakevänä hoitosuunnitelmia on saatu tehtyä paremmin kuin normaalioloissa. Eri alojen ammattilaisten on ollut helpompi sovittaa aikataulunsa etänä pidettäviin hoitoneuvotteluihin.

– Tällaista ketteryyttä ja luovuutta on saatava sote-keskusten arkeen myös normaaliaikana, Anu Niemi sanoo.

3. Sote-ammattilaisten pitää tehdä yhteistyötä ja kohdella ihmisiä kokonaisuutena

Maarit Koivumäen mielestä potilaan kuuntelun merkitystä ei voi liikaa korostaa. Hän tietää sen paitsi vanhoja ihmisiä 30 vuotta hoitaneena sairaanhoitajana, myös omien kokemustensa kautta.

– Erityisesti nykyinen neurologini kuunteli ja otti minut todesta. Hän ei pitänyt kysymyksiäni outoina tai asiaan kuulumattomina. Minua ei teilattu. Sain vastauksia minua vuosia vaivanneisiin kysymyksiin ja vapauduin monista peloista, Koivumäki kertoo.

Suuri merkitys oli myös sillä, että vuosien sairastamisen jälkeen, neurologi antoi Koivumäelle luvan olla sairas.

– Se oli ihan käsittämätön tunne. Ongelma on koko ajan ollut se, että harvinaissairauteni syytä ei tiedetä eikä siihen ole hoitoa. Toki omassa terveyskeskuksessa minua oli aiemminkin uskottu, eikä pidetty luulosairaana.

Tulevaisuuden sote-keskus -ohjelmaa vetävä Anu Niemi sanoo, että jos potilas tulee kuulluksi, terveydenhuollon resurssit tulevat järkevään käyttöön.

– Ihminen ei kulje paikasta toiseen etsimässä vastauksia pelkoihinsa.

Maarit Koivumäki
Terveyskeskuslääkärini on pitänyt langat käsissään silloinkin, kun olen erikoissairaanhoidossa kulkenut lääkäriltä toiselle, Koivumäki kertoo.Juha Harju

Ammattilaisten yhteistyö tuo Koivumäelle turvallisuutta.

– Kun keskussairaalan neurologin ja perusterveydenhuollon lääkärien ja hoitajien yhteistyö ja tietojen vaihto toimii, myös laatu paranee. Lisäksi säästyy rahaa, koska esimerkiksi samoja laboratoriokokeita ei tehdä moneen kertaan, Maarit Koivumäki sanoo.

Anu Niemi muistuttaakin, että potilaita ei pitäisi juoksuttaa paikasta toiseen, vaan ammattilaisten pitäisi keskustella enemmän keskenään.

– Sote-keskuksissa pitäisi päästä yhden pysäkin taktiikkaan. Ammattilainen selvittää asian, jos hän ei sitä itse tiedä. Esimerkiksi puhelimella hoituu moni asia nopeasti ja yksinkertaisesti. Näin potilaan siirtyminen lääkäriltä toiselle vähenee.

Anu Niemi
Ajantasainen hoitosuunnitelma pitäisi olla jo nyt kaikilla sitä tarvitsevilla. Näin ei kuitenkaan ole, Anu Niemi sanoo. Harriet Järf/THL

Maarit Koivumäestä on todella tärkeää, että sosiaali- ja terveyskeskuksessa on monenlaista osaamista. Jos tarvitsee esimerkiksi apuvälineitä tai neuvoa erilaisten etuuksien hakemiseen, on tärkeää, että sote-keskuksessa on myös fysioterapeutti ja sosiaalihuollon ohjausta.

Anu Niemi korostaa samaa asiaa.

– Lääkärille pääsy ei ole potilaalle aina paras vaihtoehto. Monissa tapauksissa esimerkiksi suoraan fysioterapeutin vastaanotolle meneminen nopeuttaa täsmähoidon aloittamista.

Sama koskee mielenterveys- ja päihdeongelmia. Erityisesti siksi, että tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja mielenterveyden häiriöt ovat suurimpia työkyvyttömyyden syitä.

– Sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmaan kuuluu se, että sote-keskuksiin tulee lisää läpi Suomen mielenterveys- ja päihdeongelmien osaamista ja niihin erikoistuneita hoitajia, jotka auttavat eteenpäin, Niemi sanoo.

4. Taasko yksi ohjelma entisten jatkoksi?

Tulevaisuuden sote-keskus -ohjelma ei ole ensimmäinen kehittämishanke. Vuosien kuluessa niitä on ollut erilaisia (siirryt toiseen palveluun) – joiden jälkeen on tarvittu taas uusia hankkeita.

– Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan myös poliitiinen taso on sitoutunut. Näissä hankkeissa on selkeästi lähdetty siitä, että alueet joutuvat myös poliittisella tasoilla sitoutumaan näihin, ministeri Kiuru arvioi ohjelman eroa aikaisempiin.

Anu Niemi sanoo Tulevaisuuden sote-keskus -ohjelman erottuvan sillä, että tulevat sote-maakunnat ovat itse saaneet miettiä, miten valtion rahalla saavuttavat ohjelman tavoitteet. Ohjelmaa myös arvioidaan ja seurataan koko ajan.

– Seuranta varmistaa sen, että tuloksia on saatava. Muutoin rahan tulokin voi ehtyä.

Onnistuessaan alueellinen kehittäminen hillitsee kustannusten kasvua.

– Esimerkiksi varhaisempi hoitoon pääsy, eri ammattilaisten yhteistyö ja päällekkäisen työn vähentäminen sekä digitaaliset palvelut ovat esimerkkejä siitä, miten kokonaiskustannuksia voidaan hillitä.

Maarit Koivumäen kokemuksen mukaan vuosien kuluessa terveydenhuollossa on tapahtunut paljon hyvää.

– Silti ihmisen yksilöllisessä kohtaamisessa ja ammattilaisten yhteistyössä on vielä paljon kehitettävää.

Lue myös:

Analyysi: Uusi sote-malli ei murehdi säästöistä, mutta rahasta revennee vielä riitoja

Voit keskustella aiheesta 1. 7. klo 23.00 asti.