Sata vuotta sitten varakas rouva kuoli salaperäisesti – siitä alkoi ura, joka teki Agatha Christiestä maailman suosituimman kirjailijan

Stylesin tapauksesta julkaistaan tiistaina korjattu suomennos. Christien suosion taustalta löytyy syvällisiäkin syitä.

kulttuuri
Agatha Christie katsoo kameraan kahden korkean kirjapinon välistä.
Agatha Christien ura kesti yli viisi vuosikymmentä ja kaksi maailmansotaa. Bridgeman Images

Kun rouva Inglethorp eräänä yönä heitti henkensä, epäilyt kohdistuivat välittömästi uuteen aviomieheen.

Alfred Inglethorp oli ilmiselvä onnenonkija. Parikymmentä vuotta rouvaa nuorempi, tuuhea musta parta, lakeerikengät säällä kuin säällä. Kädenpuristuskin veltto ja outo. Terästikö hän rouvan kahvin strykniinillä?

Poliisi on ymmällään.

Johtolangat johtavat vain syvemmälle umpisolmuun. Ainoa, joka voi auttaa Scotland Yardin komisarioita ja kapteeni Hastingsia on eräs Belgian poliisivoimien entinen ylpeys. Kummallinen, keikarimainen, viiksekäs pikku mies, jolla on täsmälleen munan muotoinen pää...

Agatha Christie on William Shakespearen jälkeen maailman myydyin kirjailija.

Niin alkoivat Hercule Poirotin ja kapteeni Hastingsin seikkailut ja Agatha Christien yli puoli vuosisataa ja kaksi maailmansotaa kestänyt ura.

Stylesin tapaus julkaistiin Yhdysvalloissa lokakuussa 1920. Sen jälkeen Christie kirjoitti 66 salapoliisitarinaa, 16 näytelmää, 14 novelli- ja kolme runokokoelmaa ja vielä kuusi romanttista romaania salanimellä Mary Westmacott. Viimeinen teos, Neiti Marplen viimeinen juttu, ilmestyi vuonna 1976.

Christie halusi tulla muistetuksi "kohtalaisen hyvänä" salapoliisitarinoiden kirjoittajana. Muisto ei toistaiseksi osoita haalistumisen merkkejä.

Christien kirjoja myyty maailmanlaajuisesti yli kaksi miljardia kappaletta. Vain William Shakespearen teoksia on myyty enemmän. Vuodesta 1952 Lontoon West Endissä pyörineen Hiirenloukun näytökset puolestaan katkesivat vasta koronakevääseen.

Suomessa Christien kirjoja myydään edelleen noin 40 000 kappaletta vuodessa. Viime vuosina WSOY on teettänyt ja julkaissut Christien kirjoista uusia suomennoksia ja jopa muutaman aivan uuden Poirot-tarinan. Ne on kirjoittanut brittiläinen Sophie Hannah, Christien perikunnan tiukassa valvonnassa.

Tiistaina ilmestyy korjattu suomennos esikoisteos Stylesin tapauksesta.

On vain – eh bien! – yksi kysymys.

Miten Christie voi edelleen olla niin hurjan suosittu?

Agatha Christien kirja löytyi myös kirpputori Aarteen Kiertoon valikoimasta.
Agatha Christie on Suomessa vielä suositumpi kuin muissa Pohjoismaissa.Otso Ritonummi / Yle

Ensimmäinen johtolanka: Erikoinen herra Poirot

Yhden selityksen Christien suosion salaisuuteen tarjoaa brittiläinen Christie-asiantuntija John Curran.

Curran löysi marraskuussa 2005 Christien kotitalon Greenwayn jäämistöstä 73 muistikirjaa, joihin Christie oli huomattavan huonolla käsialalla luonnostellut ideoita tuleviin kertomuksiin. Joukossa oli myös runoja, kauppalappuja ja kaksi ennen julkaisematonta novellia.

Curran kokosi löydöksistään kirjan, Agatha Christien salaiset muistikirjat. Vuonna 2010 julkaistussa kirjassa Curran nimeää neljä syytä Christien suosiolle. Ensimmäinen niistä on Hercule Poirot.

Stylesin tapauksen esilukijoiden mielestä Poirotin hahmo toi "hyvin tervetullutta vaihtelua romanssien salapoliiseihin".

Poirot vaikutti ratkaisevasti siihen, että Christie sai kustannuspäätöksen. Stylesin tapauksen esilukijoiden mielestä Poirotin hahmo toi "hyvin tervetullutta vaihtelua romanssien salapoliiseihin".

Vuosisadan alun rikoskirjallisuuteen kuuluivat Edgar Allan Poen etsivä Dupinin ja Arthur Conan Doylen Sherlock Holmesin hengessä eksentriset ja erikoiset etsivähahmot. Poirotia on kuitenkin vaikea kuvitella Holmesin oopium-luoliin tai Dupinin rapistuneeseen taloon. Poirotilla on hassu puheenparsi, moitteeton tyylitaju ja neuroottisia näkemyksiä sisustamisesta.

Vapaan toimittajan ja Christie-harrastajan Michel Grünsteinin mielestä on hämmästyttävää, miten "valmis" hahmo Poirot jo esikoisteoksessa on. Grünstein suomensi tiistaina julkaistavan Stylesin tapauksen uuden esipuheen ja Christien alkuperäisen ehdotuksen kirjan viimeiseksi luvuksi.

Siinä Poirot paljastaa syyllisen oikeussalissa, mutta silloisen kustantajan ehdotuksesta Christie sijoitti kohtauksen olohuoneeseen. Kohtaus on sen jälkeen toistunut kymmenissä Christien kirjoissa.

Agatha Christien englannin kielistä tuotantoa antikvariaatti Pufendorfissa.
Agatha Christien kirjoja on käännetty yli 40 kielelle.Otso Ritonummi / Yle

Toinen johtolanka: Väärän vänkyrät juonet

Muistikirjoja tutkineen John Curranin mielestä Christiellä oli synnynnäisiä lahjoja ovelien juonien punomiseen, mutta hän teki niiden eteen myös väsymättömästi töitä. Kymmenet muistikirjat ovat täynnä suttuisia muistiinpanoja motiiveista, alibeista, epäillyistä ja johtolangoista:

Kuka tapetaan? Tyttö? Voimistelunopettaja? Sisäkkö? Ulkomaalainen Lähi-itä?? joka tuntisi tytön merkistä?

Murhasiko äiti - A. Aviomiehen B. Rakastajan C. Rikkaan sedän tai holhoojan D. Toisen naisen (mustasukkaisuus)

Lukijaa monimutkaiset juonet ja motiivit hämmentävät. Christien arvoitukset vaikuttavat mahdottomilta ratkaista.

Niin ei kuitenkaan ole, asiantuntijat väittävät.

Esimerkiksi Curranin mielestä Christie antaa lukijalle kaikki johtolangat, joita tapauksen ratkaisemiseen saattaa tarvita. Christie luotti siihen, että lukija johtaa itseään harhaan eikä kuitenkaan tajua, mitä merkitystä oli vaikkapa malakiittipöydän vahakukilla, tyhjällä tulitikkuaskilla tai koiran pallolla.

Kuka tapetaan? Tyttö? Voimistelunopettaja? Sisäkkö? Ulkomaalainen Lähi-itä?? joka tuntisi tytön merkistä? 

Agatha Christie

Christie käytti hyväkseen myös stereotypioita. Murhaaja saattaa epäilyttävän nuoren miehen sijaan olla herttainen mummo, reppanalta vaikuttava vaimo, huomaamaton palvelija, lapsi tai poliisi.

Christien läpimurtoteoksena pidetään vuonna 1926 julkaistua Roger Ackroydin murhaa. Siinä – varokaa, nyt tulee juonipaljastus – murhaajaksi paljastuu tarinan kertoja. Sitä pidettiin sensaatiomaisena. Vuonna 1935 julkaistu Aikataulukon arvoitus puolestaan oli ensimmäisiä sarjamurhaajakertomuksia. Christie oli edellä aikaansa ja uudisti rikoskirjallisuutta.

1920–1930-luvuilla rikosromaanien kirjoittajille laadittiin yksityiskohtaisia ohjeita siitä, miten salapoliisiromaani tulisi oikeaoppisesti laatia. Christie rikkoi tuttuja kaavoja, mutta toisaalta hänen teoksensa vakiinnuttivat arvoitusdekkarin, puzzlen, perusrakenteen. Joukko ihmisiä kokoontuu syrjäiseen paikkaan, joku murhataan, viranomaiset ovat ymmällään, epävirallinen tutkija saapuu paikalle, tutkii, kuulustelee – ja lopulta paljastaa kaiken dramaattisessa loppukohtauksessa.

Agatha Christien kirjoja antikvariaatti Pufendorfissa.
Agatha Christie vaikutti merkittävästi rikoskirjallisuuden kehittymiseen.Otso Ritonummi / Yle

Kolmas johtolanka: Ei taiteellista humpuukia

John Curranin mukaan Christien suureen suosioon on vaikuttanut kirjojen helppolukuisuus. Christien proosa ei ole "millään muotoa mestarillista", mutta se etenee tehokkaasti. Jokainen luku vie tarinaa eteenpäin, pitkäpiimäiset haastattelujaksot, uuvuttavat tekniset selonteot ja rönsyilevät kuvaukset on jätetty pois.

Tai kuten uudet käännökset tehnyt suomentaja Jaakko Kankaanpää tiivistää: "tammet eivät huoju nummella sen takia, että on kiva, kun tammet huojuu nummella".

– Kaikki tapahtuu niissä dialogin voimalla.

Kankaanpään suomentamat teokset on julkaistu ensimmäisen kerran vuosien 1926 ja 1939 välisenä aikana. Häntä hämmästytti, miten tuoreelta Christien englanti edelleen kuulosti. Sitäkin selittää kielen yksinkertaisuus. Mitä vähemmän sanoja, sitä vähemmän ajan kuluessa vanhenevia ilmauksia.

Agatha Christie ei ollut mikään suuri henkilökuvaaja.

Alice Martin

Toisaalta se paljastaa myös Christien heikkoudet kirjailijana. Teokset eivät ole mitään "kielellistä ilotulitusta", kuvailee WSOY:n kustantaja Leena Balme. Christie myös vähät välittää kirjoittajille toitotetuista näytä, älä kerro -säännöistä.

Esimerkiksi Stylesin tapauksessa Hastings oivaltaa yhdellä vilkaisulla tämän kaiken:

Hän ponnahti heti pystyyn, ja hänen käytöksestään saattoi huomata, että hän oli riippuvainen rouva Inglethorpin hyväntahtoisuudesta, ja myöskin, että rouva Inglethorp ei sallinut hänen unohtaa sitä, vaikka muutoin ehkä olikin sangen ystävällinen.

Stylesin tapauksen korjatun version toimittanut Alice Martin sanookin, ettei Christie ollut mikään "suuri henkilökuvaaja", eikä Christie siihen keskittynytkään. Päätähtiä lukuun ottamatta hahmot jäävät usein ohuiksi.

Suomentaja Kankaanpää opponoi. Hänestä Christien hahmot eivät edes yritä olla kokonaisia ihmisiä, vaan niiden on tarkoitus kuvata ihmistyyppejä. Monet niistä ovat hänen mielestään hauskoja ja onnistuneita – ja selvästi saaneet innoituksensa Christien ystävä- ja tuttavapiireistä. On arkeologeja, taiteilijoita ja salapoliisiinsa kyllästynyt rikoskirjailija.

Christiellä ei ollut WSOY:llä "hovisuomentajaa", vaan käännöksiä teki laaja joukko suomentajia.

Suomalaisen lukijan lukukokemukseen vaikuttaa sekin, millaisen suomennoksen on sattunut saamaan käsiinsä.

WSOY alkoi julkaista Christien kirjoja suomeksi 1930-luvulla. Christiellä ei ollut WSOY:llä "hovisuomentajaa", vaan käännöksiä teki laaja joukko suomentajia. Käännösten laatu onkin WSOY:n Balmen mukaan ollut vuosikymmenten mittaan "varsin vaihtelevaa".

Mr ja Mrs -tittelit ovat saattaneet jäädä kääntämättä tai puhujat ja vastaajat menneet sekaisin. Joistakin käännöksistä huomaa myös, että ne on käännetty ruotsista eikä englannista. Sata vuotta sitten Suomessa osattiin paremmin ruotsia kuin englantia. Siksikin WSOY katsoi aiheelliseksi teettää kirjoista uusia suomennoksia.

Agatha Christien kirjoja antikvariaatti Vihreässä Planeetassa.
Christien kirjoja alettiin julkaista suomeksi 1930-luvulla. Käännösten laatu on varsin vaihtelevaa.Otso Ritonummi / Yle

Neljäs johtolanka: Joka jouluksi uusi Christie

1900-luvun puolivälissä Christie ei ollut enää vain kirjailija, hän oli instituutio, jolla oli hurja työtahti.

Joka jouluksi ilmestyi uusi Christie, ja usein muiksikin juhlapyhiksi. Vuonna 1934 Christieltä julkaistiin kaksi salapoliisiromaania, kaksi novellikokoelmaa ja yksi Mary Westmacott -kirja. Tekstiä saattoi syntyä kymmeniä liuskoja päivässä.

Kun otat käteen Agatha Christien romaanin, tiedät, mitä saat.

Leena Balme

Muistikirjoja tutkinut Curran laski, että on mahdollista lukea uusi Christien kirja joka kuukausi lähes seitsemän vuoden ajan. Sen jälkeen voi viettää seuraavat kaksi vuotta katsomalla joka kuukausi yhden Christie-tarinan dramatisoinnin.

Lähes teollinen kirjoitustahti teki kirjoista tasalaatuisia. Motiivit, alibit ja johtolangat vaihtelevat, mutta Christien universumin perusrakenne ei vuosikymmenten varrella muutu.

– Kun otat käteen Agatha Christien romaanin, tiedät, mitä saat, kustantaja Leena Balme kuvailee.

David Suchet Hercule Poirottina "Dead Man's Folly" -ohjelmassa.
David Suchet näytteli Hercule Poirotia yli 20 vuotta. ITV

Viides johtolanka: Mustavalkoinen moraali

Vuonna 1890 syntyneen Agatha Christien maailmankuvaan vaikuttivat Grünsteinin mukaan porvarillinen ja viktoriaaninen arvomaailma. Varsinkaan Christien varhaisessa tuotannossa ei juuri ole harmaan sävyjä. Hyvät ovat hyviä, pahat pahoja.

Rikollisten motiivit kyllä paljastetaan, mutta heihin ei suhtauduta kovin ymmärtäväisesti. Se poikkeaa paljon vaikkapa nykyisistä pohjoismaisista dekkareista, joissa karmeita tekoja usein selitetään menneisyyden traumoilla. Christien rikollisia ei passiteta terapiaan tai mielentilatutkimukseen vaan hirtettäviksi.

Mutta toisin kuin nykydekkareissa, ketään ei murhata lukijan silmien edessä. Christien kirjoissa ei suoraan kuvata seksiä eikä väkivaltaa.

– Ei hänelle tullut mieleenkään, että sellaista olisi naisen sopivaa kirjoittaa, Grünstein sanoo.

Tuntee, että maailma ei ole aivan sekaisin, kun lukee Christietä.

Alice Martin

Sen sijaan Christietä kiinnosti hyvän ja pahan ikuinen taistelu.

Usein tarinoiden alussa esitellään yhteisö, jossa kaikki vaikuttaa olevan päällisin puolin kunnossa. On puutarhajuhlia, komeita kartanoita ja illalliskutsuja. Vähitellen kulissit kuitenkin kaatuvat, ja yhteisön synkät salaisuudet ja ihmisten pimeys paljastuvat.

Poirotin ja Marplen tehtävä on Grünsteinin mukaan nähdä ja kohdata pimeys, toimia moraalisina johtajina ja palauttaa järjestys.

Elämässä kaikki ei ole aina niin selkeää. Kierot vaimot, petolliset rakastajat ja julmat vanhemmat eivät aina joudu vastuuseen teoistaan. Siksi Christien armottomuus pahantekijöitä kohtaan on tyydyttävää ja moraalisesti puhdistavaa.

– Tuntee, että maailma ei ole aivan sekaisin, kun lukee Christietä, suomentaja Alice Martin sanoo.

Neiti Marple Geraldine McEwanin tulkitsemana.
Geraldine McEwan esitti Neiti Marplea kolmella tuotantokaudella. McEwanin jälkeen roolissa nähtiin Julia McKenzie.AOP

Kirjoituksessa on käytetty lähteinä seuraavia teoksia:

John Curran: Agatha Christien salaiset muistikirjat (Paasilinna 2010)

Paula Arvas & Voitto Ruohonen: Alussa oli murha - Johtolankoja rikoskirjallisuuteen (Gaudeamus 2016)

Katso myös:

Hercule Poirot: Sininen juna

Hercule Poirot: Hautajaisten jälkeen

Hercule Poirot: Kortit pöydällä

Hercule Poirot: Vuoksi ja luode