Dingo-ilmiö on täällä taas, kiersimme kitaristin kanssa bändin alkuaikojen tärkeät paikat – "Nipa sanoi, että nyt Jonttu perustetaan bändi”

Radio Suomen kesän musiikkidraaman aiheena on porilaisyhtye Dingo.

Dingo
Dingon jalanjäljillä – kitaristi Jonttu Virta esittelee bändin alkuaikojen tärkeimmät paikat
Dingon jalanjäljillä – kitaristi Jonttu Virta esittelee bändin alkuaikojen tärkeimmät paikat

Kaikki alkoi Porin Yrjönkadun Rattaanpyörä-ravintolasta vuonna 1982. Vuosikaudet Kieltolaki-yhtyeessä kitaraa soittanut Jouni "Jonttu" Virta istui nurkkapöydässään iltaa. Tuttu lauluntekijä istui viereen.

– Herra Neumann tupsahti samaan pöytään. Sillä oli bändi loppunut ja mullakin omasta vain rippeet jäljellä. Nipa sanoi, että nyt Jonttu perustetaan bändi. En osannut oikein muuta sanoa kuin että perustetaan vaan.

Dingon tarina on jälleen ajankohtainen, sillä Yle Areenassa ja Radio Suomessa pyörii kesän audiodraama Kaikki huutaa Dingo!

Porilaisbaari Rattis.
Vuonna 1969 perustettu porilaisravintola Rattaanpyörä, eli tuttavallisemmin Rattis, tunnetaan muusikkojen kantapaikkana. Huhujen mukaan Dingon lisäksi moni muukin yhtye olisi saanut alkunsa Yrjönkadun kulman kapakasta.Ari Welling / Yle
Dingon nimikirjoituksen porilaisbaarin seinällä.
Porirockin klassikkokappaleita voi kuunnella Rattiksen jukeboksista ja bändien nimikirjoituksia on esillä baarin seinillä. Tässä vierekkäin Dingon ja Yön jäsenten nimikirjoitukset. Baarissa on kuvattu myös kohtauksia elokuviin, kuten ”Vares – Jäätynyt enkeli”.Ari Welling / Yle

Kolmanneksi jäseneksi bändiin saatiin Juha ”Quuppa” Seittonen. Virran mukaan Neumann oli kuullut, että Annankatu kuuden teatterinuorissa pyörii kaveri, joka ”hakkaa rumpuja kuin The Whon Keith Moon”.

SoHoksi nimetty bändi alkoi treenata juuri samaisen legendaarisen kulttuuritalo Annankatu kuuden alakerrassa.

– Triona alettiin soittaa. Kaikki loksahti kohdalleen saman tien. Haaveiltiin, että päästäisiin soittamaan edes muutamille klubeille. Homma tietysti lähti ihan käsistä, eihän tuommoisesta menestyksestä kukaan osannut edes haaveilla.

Dingon kitaristi Jonttu Virta Porin Annankatu kuudessa.
Annankatu kuuden alakerrassa oli pieni treenikämppä, joka oli ahkerassa käytössä. Myös kolmihenkinen Dingon edeltäjä SoHo aloitti soittamisen tässä huoneessa. Jonttu Virran mukaan kämppä oli paljon nykyistä pienempi, kuvan Fender-vahvistimen kohdalla kulki väliseinä.Ari Welling / Yle

Ensimmäinen keikka ei ollut kovinkaan ihmeellinen

Ensimmäisen keikkansa SoHo-bändi soitti triona porilaisessa Punapaula-tanssiravintolassa Isolinnankadulla vuonna 1983.

Kitaristi Jonttu Virta kertoo pilke silmäkulmassaan, että keikka ei vielä ravistellut suomalaista rockmaailmaa.

– Muutama ihminen siellä oli. Eipä siitä hirveästi muistikuvia ole, mutta jotenkin se varmasti meni. Lainabiisejä soitettiin aika paljon.

Omiakin kappaleita oli jo tuossa vaiheessa useita.

– Niistä omista biiseistä osa tippui pois, ja tilalle tuli parempia. Myöhemmin olemme kuitenkin palanneet joihinkin alkuaikojen biiseihin. Ne olivat ihan hyviä.

Dingon kitaristi Jonttu Virta entisen ravintola Punapaulan edessä Porissa.
Dingon ensimmäinen keikka soitettiin legendaarisessa tanssiravintola Punapaulassa Isolinnankadulla. Ravintola oli toisessa kerroksessa rakennuksessa, jonka yläkerran ikkunoita peittävät nyt Sokoksen ja S-Marketin rakennelmat. Ari Welling / Yle

Kun Punapaulan keikan yleisömäärä oli ehkä 20, oli bändin kolmannella keikalla Evijärven Nuorisotalolla yleisöä oli jo lähes 3 000. Pian yleisömäärät nousivat hurjiin lukuihin, ja joidenkin tietojen mukaan Ahveniston keikalla vuonna 1985 yleisöä oli 60 000.

Eka demo tehtiin Annankatu kuuden vintillä

Annankatu kuuden alakerran treenikämppä oli piskuinen ja vilske kova. Bändejä oli paljon ja touhu kovaäänistä.

Kitaristi Jonttu Virta muistelee, että jostain ihmeestä he keksivät kivuta kolmannen kerroksen tyhjään tilaan. Siellä syntyi ensimmäinen demokasetti, jolle saatiin neljä biisiä.

Dingon kitaristi Jonttu Virta Porin Annankatu kuudessa.
Kulttuuritalo Annankatu kuuden kolmannessa kerroksessa oli tyhjä tila, jossa Dingo äänitti ensimmäisen demonsa. Bändi oli tuolloin vielä SoHo-niminen trio, mutta demolla oli mukana myös pari vierailijaa soittamassa saksofonia ja viulua. Nykyään yläkerrassa on teatterin puvusto.Ari Welling / Yle

Pertti "Nipa" Neumann lähetti kasetteja useille levypomoille. Poko Recordsin Epe Helenius on myöhemmin myöntänyt, ettei kuunnellut kasettia ollenkaan, mikä jälkeenpäin kadutti syvästi.

Suuri musiikkivaikuttaja, tuolloin Johanna-levymerkin takana ollut Atte Blom, ei hänkään vakuuttunut Dingosta.

– Sieltä tuli kirje ja sanottiin, että "hyvä Pertti, lauluissasi ei ole hittipotentiaalia".

Dingo alkoi olla kielteisten vastausten jälkeen maansa myynyt. Fazer Finnlevyn kykyjenetsintäkiertue kuitenkin muutti mielialat. Porilaisen hotelli Cumuluksen alakerrassa istui tuottaja Timo Lindström, joka oli hittipotentiaalista toista mieltä.

– Timppa kuunteli C-kasetilta ihan pieniä pätkiä joka biisistä. Sanoi sitten, että "milloinkas pojat pääsette Helsinkiin, tehdään levytyssopimus". Lyötiin lista nimiä ja kysyttiin, kenet haluamme tuottajaksi. Se oli kuin unta.

Kitaristi viskasi instrumenttinsa jokeen

Yksi tärkeä osa Dingon menestysvuosien tarinaa on ulvilalainen Laser-Studio. Navettastudiossa kivikirkon kupeessa tehtiin demot kaikista bändin ensimmäisten levyjen kappaleista. Näin tuottaja Pave Maijanen pääsi kuuntelemaan biisit lähes valmiina ennen Helsingin Takomo-studioille menoa.

Dingon kitaristi Jonttu Virta Ulvilan Laser-Studion luona.
Ulvilan Laser-Studiolla tehtiin Dingon toinen demoäänitys, jolle tuli muun muassa kappale ”Nimeni on Dingo!”. Kaikki ensimmäisten Dingo-albumeiden kappaleiden demoversiot äänitettiin myös kivinavetan suojissa. Oikealla näkyy pusikkoa, jonne Jonttu Virta heitti Gibson-kitaransa. Kitara saattaa olla joen mudassa vieläkin.Ari Welling / Yle

Tehtiin bändin toista demoa, ja nimi vaihtui SoHosta Dingoksi. Neumann oli lukenut musiikkilehdestä, että Englannissa on jo samanniminen yhtye.

Nimivalinnasta on useita teorioita, ja myös Neumann muistaa asian toisin, mutta kitaristin muistikuva on vahva.

– Meillä oli jo sellainen biisi kuin "Nimeni on Dingo". Tehtiin sitä biisiä just demolle. Oli aika loogista minun mielestäni, että bändin nimeksi tuli myös Dingo, naurahtaa Virta.

Kitaristilla on kivinavetasta lämpimiä muistoja. Äänityksiä tehtiin lähinnä öisin ja välillä studion taukohuoneeseen jäätiin nukkumaan. Aina ei soitto kuitenkaan kulkenut.

– Oltiin ehkä otettu siinä vähän juomaakin ja suutuspäissäni heitin Gibsonin Marauder -kitarani puskien takana olevaan jokeen. Siellä se taitaa olla vieläkin, en sitä seuraavana päivänä ainakaan löytänyt. Hiukan se harmitti.

80-luvun puolivälissä julkisuus vei yhtyettä

Vuonna 1984 Dingo osallistui television Levyraati-ohjelmaan ja voitti sen.

– Levyraati oli käsittämätön juttu. Sitä ennen oli tehty vain muutama keikka. Kolmannella keikalla Evijärvellä oli kuuntelijoita jo melkein kolme tuhatta. Vähän siinä puntti jo tutisi, naureskelee Virta.

Menestyksen myötä treenaaminen Annankatu kuudessa tuli mahdottomaksi. Bändi löysi toisen kovaa uraa tekevän porilaisyhtyeen Yön kanssa yhteisen treenikämpän hieman syrjemmältä.

Toukarin vanhalla terveystalolla bändit saivat treenata rauhassa. Dingolla oli treenikämppä talon toisessa päädyssä, Yöllä toisessa.

Dingon kitaristi Jonttu Virta Porin Toukarissa.
Dingo treenasi ”Pyhä klaani” -levyn kappaleita vuonna 1986 Porin Toukarin vanhalle terveysasemalle rakennetussa treenikämpässä. Aseman toisessa päädyssä harjoitteli toinen vankkaa menestystä nauttinut Yö-yhtye.Ari Welling / Yle

– Toukari oli yllättävän rauhallinen paikka, ei tätä monikaan tiennyt. Kaikessa sovussa me täällä yhdessä soiteltiin. Eikä me tietysti paljoa nähtykään, molemmat kävivät tiiviisti keikoilla.

Virta muistelee lämmöllä kiinteistön talonmiestä. Keikkamatkalla bändin bussista oli revitty taas tuulilasinpyyhkijät irti.

– Talkkari tuli juttelemaan normaaliin leppeään tyyliinsä. Hän tykkäsi viljellä sivistyssanoja ja bussin kohtaloonkin hänellä oli selitys valmiina: "Voi voi pojat, se on sitä pyroratiaa."

Dingon kitaristi Jonttu Virta Porin Annankatu kuudessa.
Dingo on tehnyt monta paluuta. Kitaristi Jonttu Virta kertoo, että soittaminen tuntuu yhä hyvältä ja hän nauttii siitä yhtä paljon kuin 1980-luvullakin. Virta työskentelee nykyään Porin nuorten työpajalla bänditoiminnan ohjaajana. Annankatu kuusi on edelleen läheinen paikka Virralle.Ari Welling / Yle

Dingo-hysteria oli ainutkertainen kokemus

Virta soittaa taas Dingon riveissä. Korona vei kesän keikat, mutta elokuussa päästäneen taas kiertämään Suomea. 1980-luvun puolivälin Dingo-hysteria saa kitaristin yhä mietteliääksi.

– Aikamoisessa usvassa aina välillä mentiin, eikä aina tiedetty missä. Ei sitä oikein tajua jälkeenpäinkään. Minäkin olin lähemmäs kolmekymppinen ja kakarat huusi hulluna. Hyvältä se tietysti tuntui.

Lue lisää:

Kaikki huutaa Dingo! – kesän audiodraama kertoo tarinan bändistä, joka sekoitti Suomen

Yle Areena: Kaikki Dingosta