Skotlantilainen tutkija muutti Suomeen ja nyt kotipakastin täyttyy hyttysistä – työ voi olla avain uuden virusepidemian voittamiseen

Lorna Culverwell on kerännyt ja tutkinut kymmeniätuhansia hyttysiä ja löytänyt Suomesta uusia lajeja.

hyttyset
Lorna Culverwell tutkii hyttysmagneettia kotipihallaan Hattulassa.
Lorna Culverwell on kiertänyt ympäri Suomea ja dokumentoinut maamme hyttyskantaa. Hän tutkii hyttysmagneettia kotipihallaan Hattulassa.Dani Branthin / Yle

Kämmen iskeytyy paljaaseen käsivarteen. Ihminen on tällä kertaa nopeampi, eikä naarashyttynen saa veriannosta, jonka se tarvitsee munien tuottamiseen. Lorna Culverwell vilkaisee tapettua hyönteistä.

– Se on Coquillettidia richiardii. Laji on pistävä ja todellinen riesa.

Kyseinen laji on ainoa, jota Coquillettidia-suvusta esiintyy Suomessa. Se on väritykseltään kalpea ja sotkuisen näköinen, tutkija kuvailee.

Hetkinen. Kaikki hyttysethän näyttävät samalta? Väärin. Pelkästään Suomessa on tunnistettu 43 hyttyslajia, jotka eroavat toisistaan enemmän tai vähemmän.

Culverwell on tutkinut Suomen hyttysiä vuodesta 2013.

– Olen ollut Suomessa jo niin kauan, että tunnistan muutaman lajin, kun ne laskeutuvat iholleni. Minulle ne ovat ilmiselviä.

Suomen hyttyset ovat Lorna Culverwellin elämäntyö. Hän on kerännyt kymmeniä tuhansia hyttysiä Ahvenanmaalta Lappiin.

Lorna Culverwell esittelee pakastintaan, joka on täynnä hyttysnäytteitä.
Arkkupakastin on hyttysten hautausmaa Culverwellin kotona. Kuolleet tutkimusnäytteet säilyvät pakkasessa.Dani Branthin / Yle

Hän tunnistaa keräämänsä hyttyset ja sijoittaa lajit Suomen kartalle. Tutkijan työ on osa Helsingin yliopiston tutkimushanketta, jossa selvitetään, mitä eläimistä ihmisiin tarttuvia virustauteja Suomesta löytyy.

Hyttynen on välillisesti maailman vaarallisin eläin. Maailman terveysjärjestön mukaan hyttyset ovat syypää miljooniin kuolemiin vuosittain. (siirryt toiseen palveluun)

– Minua ajaa eteenpäin se, että hyttyset ovat lääketieteellisesti niin merkittäviä, Culverwell toteaa.

Tällä hetkellä hyttyset vain ärsyttävät suomalaisia eivätkä levitä vakavia tauteja. Tulevaisuudessa tilanne voi olla toinen, jos vaarallisia tropiikin viruksia levittävät hyttyset alkavat viihtyä Suomessa. Silloin Lorna Culverwellin työ nousee arvoonsa.

Maaseutu ja kiusaaminen ohjasivat eläintieteiden pariin

Verenimijöitä houkutteleva ansa humisee tutkijan kotipihalla, Kanta-Hämeen Hattulassa. Laite on kerännyt sisuksiinsa kymmeniä hyttysiä. Ansa on kätevä paitsi pihajuhlissa, myös tutkimuksessa.

Lorna Culverwell on juuri palannut tutkimusmatkalta Kilpisjärveltä. Matka oli uuvuttava, ja työ jatkuu kotona. Ensin mennään kohteeseen, jossa kerätään hyttyset. Sitten löydökset pitää lajitella ja saattaa data tietokoneelle.

– Jonkinmoista pakkomiellettä tämä työ vaatii.

Lorna Culverwell tutkii hyttyspyydystä kotipihallaan Hattulassa.
Lorna Culverwellin viimeisin tutkimusmatka oli Kilpisjärvellä.Dani Branthin / Yle

Culverwell varttui maatilalla Skotlannissa, lähellä Englannin rajaa. Hänen lapsuuttaan ympäröivät eläimet, luonnon avaruus ja rauha.

Tutkija kuvailee lapsuuttaan Skotlannin maaseudulla idylliseksi.

– Elin maalla kosketuksissa eläimiin ja hyönteisiin välittämättä tulenko likaiseksi. Teimme patoja puroihin, kiipesimme puihin. Tällaiset jutut rakentavat seikkailullista luonnetta.

Lapsuus loi tukevan ladun, jota pitkin Culverwell kulki kohti uraansa. Lukion jälkeen hän tiesi haluavansa työskennellä luonnossa maaeläinten parissa.

Culverwell valitsi eläintieteet ja pienen St. Andrewsin kaupungin yliopiston. Sinne ei mennyt kukaan muu hänen lukionsa vuosikurssilta, ja se oli tarkoituskin. Culverwell pakeni pitkään jatkunutta kiusaamista.

– Kiusaaminen ajoi minua paikkoihin, joissa ei ole yhtään tuttua. Se puski minua tekemään sellaista, mitä kukaan muu ei tehnyt. Ilman kiusaamista minulla tuskin olisi tätä uraa tai elämää Suomessa.

Kovakuoriaisten jälkeen mangustit eivät kiinnosta

Skotlannissa hyttyset eivät olleet suuri riesa, mutta polttiaiset Culverwell muistaa piinaaviksi. Yliopistonkin jälkeen kului vuosia ennen kuin hyttysestä tuli Lorna Culverwellin elämän tärkein eläin.

Sitä ennen tutuiksi tulivat isommat oliot. Culverwell seurasi mangusteja Kalaharin aavikolla eteläisessä Afrikassa vuoden ajan. Hän keräsi dataa eläinten käyttäytymisestä ja sosiaalisesta kanssakäymisestä.

Hyönteistyö löytyi muutamaa vuotta myöhemmin, kun Culverwell sai töitä Lontoon luonnontieteellisestä museosta, jossa hän tutki kovakuoriaisten DNA:ta. Mangustit eivät enää kiinnostaneet.

– Iso osa tutkijoista työskentelee isompien eläinten parissa. Se on vähän hassua, koska hyönteislajeja on niin paljon enemmän. Pelkästään kovakuoriaisia on yli 350 000 eri lajia, hyttysiäkin noin 3 500.

Hyttysen toukka mikroskoopin läpi kuvattuna.
Culverwell muistaa lapsuudenkodistaan sadevesitynnyrin, jossa pienet eliöt kiemurtelivat. Myöhemmin hän ymmärsi niiden olleen hyttysen toukkia. Mikroskoopin läpi kuvatun sammakkohyttysen (Culex territans) toukka on vihreän värityksensä vuoksi näyttävä.Lorna Culverwell

Tohtori Ralph Harbachin innostus hyttysiä kohtaan tarttui Lorna Culverwelliin. Harbach oli Culverwellin esimies luonnontieteellisessä museossa.

Yksi museon työkavereista oli kihloissa suomalaisen kanssa ja muutti maahan. Culverwell sai kutsun uudenvuoden juhliin 2011 ja samalla ensikosketuksensa Suomeen. Samoissa juhlissa hän tapasi tulevan aviomiehensä.

Suomi pinttyi tutkijan päähän. Hän sai museon kautta yhteyden Helsingin yliopiston zoonoosivirologian professoriin Olli Vapalahteen. Eläinperäisiä viruksia Suomessa tutkiva projekti tarvitsi hyönteistutkijaa.

Nyt, lähes seitsemän vuotta myöhemmin, Lorna Culverwell on asettunut miehensä ja 1,5 vuoden ikäisen tyttärensä kanssa Hattulaan. Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava on vuosien aikana kerännyt ainutlaatuisen tietopankin Suomen hyttysistä.

– En aio vaihtaa tutkimuskohdetta. Se tuntuisi tuhlaukselta, kun olen antanut niin monta vuotta elämästäni hyttysille.

Hyttystieto voi pelastaa henkiä

Tutkija etsii vähän väliä työhuoneensa sopukoista kuvia, näytteitä tai tieteellisiä julkaisuja löytääkseen yksittäisen tiedonjyväsen, jota ei muista. Intohimo paistaa.

Jos Suomesta löytyisi jokin trooppinen hyttyslaji, se olisi iso juttu, Culverwell sanoo. Trooppisten lajien mukana voivat tulla myös ihmiselle vaaralliset taudit.

Espanjassa todettiin toissa kesänä kotoperäisiä denguekuumetartuntoja. Dengue muistuttaa oireiltaan influenssaa, mutta uudelleen sairastettuna tauti voi aiheuttaa verenvuotokuumetta, johon menehtyy yksi kymmenestä.

Useat kuolivat Italiassa ja Kreikassa samana kesänä, kun Länsi-Niilin kuume riistäytyi epidemiaksi. Tauti voi aiheuttaa aivokalvo- tai aivotulehdusta, johon noin joka kymmenes menehtyy.

Sikiöille vaarallinen zikavirus taas kylvi pelkoa Latinalaisessa Amerikassa muutama vuosi sitten. Tauti laantui vuoden 2016 jälkeen, mutta vielä viime vuonna esimerkiksi Brasiliassa todettiin tuhansia tartuntoja.

Näitä tauteja levittävät hyttyset eivät kuitenkaan selviä Suomen ilmastossa – toistaiseksi.

Paljonko on pakkasta 30 vuoden päästä? Ilmastonmuutos on jo liikuttanut joitain hyttyslajeja Etelä-Eurooppaan.

– Lauhtuminen tarkoittaa, että hyttyslajit jotka eivät kestä Suomen talvia nyt, voivat sietää niitä tulevaisuudessa ja asettua tänne.

Lorna Culverwell pyydystää hyttysiä ansalaitteella kotipihansa vajasta Hattulassa.
Lorna Culverwell käyttää hyttysien keruuseen erilaisia laitteita. Yksi niistä on Ghostbusters-henkinen imuri, jonne hyttyset jäävät loukkuun.Dani Branthin / Yle

Tutkimusmatkoillaan Culverwell on jo löytänyt muutaman lajin, joita ei edes tiedetty Suomessa olevan. Tuorein löydös on Anopheles daciae, jonka oletetaan voivan levittää malariaa.

Vaikka Suomessa ei enää esiinny kotoperäistä malariaa, on tärkeää tietää, että sen levittämiseen kykeneviä hyttysiä on täälläkin. Suomen viimeisin malariepidemia koettiin vuosina 1944–45. Malaria voisi teoriassa palata Suomeen tautia aiheuttavaa loista kantavan ihmisen tai hyttysen mukana.

Culverwellin mukaan viimeistään koronapandemia on osoittanut, että mihin tahansa hätätilanteeseen on varauduttava.

On täysin mahdollista, että tulevaisuudessa Suomeen rantautuu jokin ihmiselle vaarallinen virus, jota hyttyset levittävät. Silloin Culverwellin keräämä data Suomen hyttyslajeista, niiden levinneisyydestä ja eri lajien levittämistä taudinaiheuttajista on kansanterveydellisesti arvokasta.

– Tiedon pohjalta voisimme tarpeen mukaan esimerkiksi eristää alueita, joilla tautia levittäviä hyttysi elää. Näitä asioita ei pitäisi aliarvioida, vaikka ne eivät tällä hetkellä tunnu tärkeiltä.

"Ne näyttävät lähes perhosilta"

Suomen hyttyslajistoa on kartoitettu aiemminkin. 1979 julkaistu kartoitus oli hyvä pohja Culverwellin työlle.

Useimmiten lajin tunnistamiseksi täytyy sukeltaa mikroskooppiselle tasolle. Ensin täytyy selvittää hyönteisen sukupuoli. Ai miten? Hyttysen sukuelimiä tutkimalla tietysti. Se on varmin tapa. Koirailla on usein myös tuuheat tuntosarvet.

Lajin erottaminen vaatii usein lisää mikroskoopilla tihrustamista. Paljastava piirre voi löytyä esimerkiksi hyttysen suomuista tai hyönteisen ruumiinosien koosta tai muodosta. Vaikeimmissa tapauksissa erot löytyvät vasta DNA:sta.

Culverwell esittelee mikroskoopin läpi otettua kuvaa eräästä lajista. Hyttynen näyttää melkein kauniilta.

– Melkein? Ne ovat kauniita! Etenkin tropiikin hyttyset. Joillain niistä on niin värikkäät suomut, että ne näyttävät lähes perhosilta. Mikroskoopin avulla avautuu kokonaan uusi maailma, ja se on fantastista.

Mikroskooppikuva aikuisesta Ochlerotatus nigripes -hyttysestä.
Mikroskoopin läpi kuvattu Ochlerotatus nigripes eli tundrahyttynen. Tämä laji tuskin pärjää kauneuskilpailuissa. Sen erikoispiirre on runsas karvoitus.Dani Branthin / Yle

Tutkimusmatkat jättävät jälkensä. Culverwell esittelee näppyläisiä käsiään, joita hyttyset ja mäkäräiset kurittivat Kilpisjärvellä. Vaikka hyttyset ovat tutkijan intohimo, ei hänkään pistoista pidä.

Lorna Culverwell sanoo tulleensa Suomeen jäädäkseen. Myös työ hyttysten parissa jatkuu Suomessa, ehkä joskus muuallakin.

Tutkijalla on selvä ammatillinen unelma: löytää kokonaan uusi hyttyslaji. Hänen nimeään laji ei kuitenkaan kantaisi.

– Lajien nimeämiseen on aika tiukat säännöt. Perinteisesti nimi pohjautuu latinaan tai kreikkaan ja johonkin lajin piirteeseen, muttei koskaan lajin löytäjään. Se on raskaasti sääntöjä vastaan.