Tiina Koivulintu laajensi yritystoimintaansa siivoukseen, kun tutustui turvapaikanhakijaan: "Meillä on muka hirveät vauvatalkoot ja tässä meillä olisi koulutettuja ihmisiä"

Tutkijan mukaan oleskelulupajärjestelmään on rakennettu loukku.

siivousala
Mies kumihanskat kädessä pyyhkii kahvilan pöytää.
Kuvituskuva. Siivousalan ongelmista ovat tienneet jo pitkään niin siivousyrittäjät, viranomaiset kuin tutkijatkin.Henrietta Hassinen / Yle

Kun siivousyrittäjä Tiina Koivulintu näki Helsingin Sanomien artikkelin siivousalalla tapahtuvasta ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäytöstä viime sunnuntaina (siirryt toiseen palveluun), hän tunsi riemua. Vihdoin ongelma, jonka hän havaitsi lähettäessään ensimmäisiä tarjouksia asiakkaille jo kolme vuotta sitten, tuli päivänvaloon.

Jo silloin hän havaitsi, että työkeikkojen saaminen tarjouskilpailuissa oli käytännössä mahdotonta, jos halusi maksaa työnantajakustannukset ja asianmukaisen palkan työntekijöille.

– Ihmettelin ja laskin ekonomimieheni kanssa, miten me saisimme tehtyä näistä tarjouksista sellaisia, että ne menisivät läpi. Tajusimme, että ei mitenkään, Kirkasta siivous (siirryt toiseen palveluun) -yrityksen perustaja kertoo.

Potentiaaliset asiakkaat kertoivat Koivulinnulle suoraan, että toinen firma oli tarjonnut yli puolet halvemmalla saman siivouksen ja siksi asiakas valitsi sen. Joidenkin toiminnanjohtajien kanssa hän yritti käydä keskustelua ja kertoi heille, että tarjouksessa esitetyillä hinnoilla ei voi teettää kyseistä työtä lainmukaisesti.

– Ihmiset, yritykset ja yhdistykset sulkivat silmänsä asialta, hän sanoo.

Lukuisten laskelmien jälkeenkin siivous on Koivulinnusta helpon matematiikan ala. Se on ihmisen tekemää työtä, jossa tietyn alueen siivoamiseen menee tietty määrä aikaa.

– Sama aika menee minun firmaltani, ja se menee myös naapurfirmalta, hän toteaa.

Koivulintu on tehnyt myös laskelmia, joissa hän on ottanut kaikki katteet pois. Silti joidenkin firmojen tekemät tarjoukset ovat olleet järisyttävän erilaisia.

– Pahinta on se, että tiedän yrittäjiä, jotka eivät haluaisi lähteä riistämiseen mukaan. Heidän yrityksensä ovat kuitenkin voittoa tavoittelevia, kuten yritykset ovat. He eivät voi muuta, jos he haluavat kasvaa. Ja jos he eivät lähde riistoon mukaan, heidän yrityksensä jäävät tällaisiksi onnettoman pieniksi, niin kuin minun firmani, hän sanoo.

– Eräs pitkän linjan siivousyrittäjä kertoi minulle, että alalla on kaksi eri todellisuutta – TES-todellisuus ja tositodellisuus, Koivulintu lisää.

Tutustuminen turvapaikanhakijaan sai perustamaan oman siivousalan yrityksen

Tiina Koivulintu ryhtyi alunperin yrittäjäksi miehensä kanssa perustamalla kamppailukoulun eli budosalin. Kun pariskunta myi budosaliliiketoimintansa vuonna 2013, Koivulintu jatkoi yritystä luontaishoitolana. Siivouspalvelut hän otti mukaan liiketoimintaansa kolme vuotta sitten, kun tutustui Helsingin keskustassa erääseen turvapaikanhakijaan.

– Hän kertoi tilanteensa ja ajattelin, että voi hitsi, minkälaista työvoimaa tämä ihminen olisi Suomelle. Kysyin, eikö hän aio hakea työpaikkaa, kun turvapaikka on niin hankalasti käsillä. Hän kertoi yrittäneensä, mutta ettei saa oman alansa töitä, Koivulintu kertaa.

Siinä vaiheessa Koivulinnulle valkeni, että Suomessa on ulkomaalaisen työvoiman tarveharkinta. Se tarkoittaa, että viranomaiset voivat myöntää EU:n ulkopuolelta tuleville työluvan vain silloin, jos sopivaa työntekijää ei ole saatavissa EU:n sisältä.

– Yrittäjänä en siis voi palkata sitä henkilöä, joka olisi mielestäni paras. Onhan siinä perusteet tietysti, mutta on se yrityksen itsemääräämisoikeuden rajoittamista.

Siksi Koivulintu päätti auttaa tapaamaansa turvapaikanhakijaa ja laajentaa yritystoimintaansa siivoukseen, joka on tarveharkinnasta vapaa ala.

– Tiesin, että hänestä tulee Suomelle jatkossa todella hyvä osaaja. Tämähän on ihan älytöntä, että meillä on muka hirveät vauvatalkoot ja tässä meillä olisi aikuisia koulutettuja ihmisiä, jotka voisivat tulla heti maksamaan veroja, hän kummastelee.

Tutkija: Oleskelulupajärjestelmässä on loukku

Ulkomaalaisille ja heidän tukijoilleen neuvontaa antavan Vapaa liikkuvuus (siirryt toiseen palveluun) -verkoston aktiivi ja Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Markus Himanen on työskennellyt vuosikymmenen maahanmuuton kontrollien, syrjinnän ja siirtolaisten oikeuksiin liittyvien asioiden parissa. Hänen mielestään oleskelulupajärjestelmään on rakennettu loukku.

– Turvapaikanhakijat ovat riippuvaisia työstä ja työnantajastaan. Ihmiset eivät kauhean helpolla puutu erilaisiin epäkohtiin, koska he pelkäävät oleskeluluvan menettämistä, Himanen sanoo.

Myös Tiina Koivulintu tunnistaa ansan ja pohtii, miten käy Helsingin Sanomien artikkelissa mainittujen hyväksikäyttöä harjoittavien yrityksien työntekijöille, jos firmat todetaan epärehellisiksi.

– Monet, jotka näkevät, mitä tällä alalla tapahtuu, eivät uskalla puhua. He tietävät, että riistotyöpaikka on silti parempi kuin se, että joutuisi lähtemään kotiinsa kuolemaan. Kukaan ei tee ilmoituksia, jos ei pystytä takaamaan, että työntekijöille annettaisiin vaikka puoli vuotta aikaa etsiä itsellensä uusi työ, Koivulintu sanoo.

Monet turvapaikanhakijat odottavat, kumpi ehtii ensin – Maahanmuuttovirasto Migri käsittelemään työlupahakemuksen vai ulkomaalaispoliisi palauttamaan heidät.

– Jos firma todetaan epärehelliseksi, työt loppuu ja Migrin prosessi loppuu. Silloin ulkomaalaispoliisi ehtii ihan varmasti ensin, Koivulintu toteaa.

Himanen kritisoi myös vuonna 2016 tehtyjä muutoksia turvapaikkalainsäädäntöön. Tuolloin heikennettiin turvapaikanhakijoiden mahdollisuutta saada maksutonta oikeusturvaa.

– Pitäisikö miettiä sellaisia mekanismeja, että ihmiset pystyisivät haastamaan työnantajia ilman, että tarvitsisi pelätä käännytystä? Olisiko mahdollista ammattiliittojen tai muiden kautta ajaa näitä keissejä niin, että ihminen itse ei joutuisi poliisin kanssa tekemisiin? Himanen haastaa.

Sanktioita annettaisiin niille, jotka ostavat palveluja riistofirmoista.

Siivousalan yrittäjä Tiina Koivulintu

Yksi ratkaisu voisi Koivulinnun mukaan olla myös tilaajan vastuun lisääminen.

–Yrityksillä, yhteisöillä ja etenkin kunnilla pitäisi olla velvoitus ottaa selvää ja tarkistaa. Se olisi helposti tarkistettavissa Aluehallintovirastolta julkisista asiakirjoista eikä aiheuttaisi esimerkiksi kunnille ylimääräistä vaivaa. Sanktioita annettaisiin niille, jotka ostavat palveluja riistofirmoista, Koivulintu sanoo.

Markus Himanen muistuttaa, että myös etninen syrjintä on osa samaa riiston kokonaisuutta. Suomen työmarkkinoilla on havaittu etnistä hierarkisoitumista jo vuosia, kuten myös hiljattain julkaistu Akhlaq Ahmadin tutkimus osoittaa (siirryt toiseen palveluun). Ulkomaalaiset työntekijät ovat erilaisessa asemassa työmarkkinoilla, ja vain osa heistä on turvapaikanhakijoita.

Lue myös: Suomalainen nimi on valtava etu Suomen työmarkkinoilla – tutkija lähetti tuhansia työhakemuksia eri nimillä ja tulokset hätkähdyttävät

– Ulkomaalaistaustaisten asema on työmarkkinoilla heikompi kuin kantaväestöön kuuluvien. Jos ihmiset ovat heikossa asemassa työmarkkinoilla joka tapauksessa, se saattaa johtaa siihen, että heidän on pakko alistua heikompiin työolosuhteisiin, hän huomauttaa.

Pitäisi rohkeammin käyttää niitä ihmiskauppapykäliä.

Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Markus Himanen

Tutkijana Markus Himasta huolettaa erityisesti ihmiskauppaan ja kiskonnantapaiseen työsyrjintään liittyvän tutkimuksen vähyys ja epäsäännöllisyys. Hän kertoo, että ongelmia on ollut odotettavissa vuodesta 2015 saakka, kun Suomeen tuli paljon turvapaikanhakijoita. Jo sitä aiempi tutkimus on osoittanut, että hyväksikäytön käytäntöjä esiintyy myös suomalaisilla työmarkkinoilla.

– Jatkuvaa seurantaa siitä, mihin suuntaan ongelma kehittyy, ei ole olemassa. Olemme yksittäisten interventioiden varassa. Nyt toimittaja sattuu tekemään isomman jutun aiheesta, vaikka kaikki toimijat ovat tietoisia siitä, että tämän tyyppisiä asioita tapahtuu, hän sanoo.

Lisäksi Himasen mukaan on ongelmallista, että ihmiskauppaa ei poliisissa tunnisteta kunnolla. Tapauksia, joissa on selkeitä epäkohtia tai riistoa työssä, selvitetään liian pienillä pykälillä. Suomen lainsäädännön (siirryt toiseen palveluun) mukaan ihmiskauppaa on pakkotyö tai muunlainen ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin saattaminen.

Ulkomaalaislain (siirryt toiseen palveluun) mukaan Suomessa olevalle ihmiskaupan uhrille myönnetään tilapäinen oleskelulupa, jos ihmiskaupan uhrin oleskelu Suomessa on perusteltua ihmiskaupan esitutkinnan tai tuomioistuinkäsittelyn vuoksi, jos hän on valmis tekemään yhteistyötä viranomaisten kanssa ihmiskaupasta epäiltyjen kiinni saamiseksi ja ihmiskaupan uhrilla ei ole enää siteitä ihmiskaupasta epäiltyihin. Oleskeluluvan myöntäminen ei tällöin edellytä, että ulkomaalaisen toimeentulo on turvattu.

– Pitäisi rohkeammin käyttää niitä ihmiskauppapykäliä, kun ne kerran ovat rikoslaissa ja ulkomaalaislaissa, Markus Himanen sanoo.

Lue seuraavaksi:

"Työntekijät ovat palvelua tarjoavan yrityksen vastuulla", todetaan Keravalla – väärinkäytöksistä epäilty siivousfirma tehosiivonnut kaupungin 17 päiväkotia

Virkamies: Hyväksikäyttö saattaa koskea tuhansia työntekijöitä – "Ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttö on ongelma, jolta on helppo sulkea silmät"

Työministeri Haatainen siivousalan väärinkäytöksistä: Tietyille aloille on pesiytynyt mätä kulttuuri, jossa hyväksikäyttö on järjestelmällistä

HS: Ibrahim näki nälkää ja nukkui päiväkodeissa, joita siivosi - Siivousfirmoissa Suomessa työskentelee ihmisiä, jotka eivät saa palkkaa, ja yritykset saavat jatkaa riistoa ilman seuraamuksia (siirryt toiseen palveluun)

Jos työelämän syrjintä on laitonta, miksi se on Suomessa niin yleistä? Tässä 5 syytä