Yli 40 vuotta toimineen marjatilan tarina uhkasi loppua poimijapulaan – eläkeläiset riensivät viljelijän avuksi: "Ilman heitä ei olisi selvitty"

Etelä-Pohjanmaalla Ilmajoella kymmenkunta eläkeläistä ilmoittautui marjatilalle töihin, kun ulkomaalaisia poimijoita ei saatu palkattua tarpeeksi.

kausityö
mansikoita kojussa
Meillä eläkeläisillä on aikaa tehdä tätä tärkeää työtä, sanoo Sirpa Keski-Antila.Jarkko Heikkinen / Yle

Ilmajokelaisella Myllylammen marjatilalla on ollut tukala tilanne, kun ulkomaalaisia kausityöntekijöitä ei ole pystytty palkkaamaan yhtä paljon kuin aikaisemmin.

Apuun riensivät eläkeläiset. Heitä ilmoittautui marjatilalle töihin kymmenkunta. Lopulta tilalle saatiin myös kolme työntekijää ulkomailta.

– Alun jälkeen koronarajoitukset ovat sen verran höllentyneet, että aivan kaikkien eläkeläisten apua ei edes tarvittu, mutta muutamalle on ollut töitä ja ilman heitä ei olisi selvitty, kertoo marjanviljelijä Tarja Oja-Nisula Myllylammen tilalta.

Tarkkoja ja ahkeria poimijoita

Välillä tilanne näytti jo pahalta. Uhkana oli jopa, että vuodesta 1977 toiminut marjatila voi joutua lopettamaan toimintansa kokonaan.

Nyt Oja-Nisula kehuu mansikkaviljelmillä ahertavia eläkeläisiä vuolaasti.

– Hyviä poimijoita he ovat. Työn jälki on tarkkaa. Sinne ei kypsiä marjoja jää peltoon.

Eläkeläinen Sirpa Keski-Antila ei pelännyt vastaanottaa raskaaksi miellettyä työtä. Hänelle työ on ennestään tuttua.

– Onhan tämä rankkaa, mutta sitä sanotaan, että ensimmäinen päivä hirsipuussakin on pahin, joten eiköhän tästäkin selvitä, nauraa Keski-Antila.

Työtahtia Keski-Antila ei moiti eläkeläiselle liian tiukaksi. Välillä on lupa oikaista selkä.

Työtä tehdään hyvällä huumorilla.

– Me ikäihmiset olemme tottuneet tekemään töitä, emmekä valita pienistä asioista.

mies poimii mansikoita
Jari Harju kertoo, että pääsi töihin marjatilalle, kun sopivasti kehui itseään.

Tarvitaan sitkeyttä ja silmää

Samalla asenteella on töihin tarttunut eläkeläinen Jari Harju. Myllylammen tilalla voi marjoja käydä poimimassa myös itse ja sitä kautta on Harjukin hankkinut kokemusta kolmena kesänä.

Nyt tilanne on toinen, kun hän on tilalla töissä.

– Pitää olla sitkeyttä ja silmää ja selkä pitää olla kunnossa.

Harju on pannut merkille, että mansikkamaalla kunto on alkanut jo kohota.

– Minulla ei selkä ole ihan parhaassa kunnossa, mutta tässä se on jo vahvistunut ja samalla liikkuvuuttakin on tullut lisää.

Harju on tarkka poimija. Äidin perintönä on tullut se periaate, että marjoja ei laiteta suuhun ennen kuin kaikki on kerätty ja urakka valmis.

– Tästäkään korista en ole maistanut yhtään mansikkaa, virnistää Harju.

mansikkakori pellolla
Mansikat ovat alkaneet kypsyä vauhdilla. Työvoimaa marjatilalla tarvitaan.Jarkko Heikkinen / Yle

Hälyttävät uutiset herättivät

Harju ja Keski-Antila ovat tyytyväisiä, että voivat omalla työpanoksellaan auttaa yli 40 vuotta toiminutta marjatilaa selviytymään korona-ajasta.

Ajatus toimeen tarttumisesta heräsi heti, kun selvisi, että työvoimasta on pulaa.

– Tiedotusvälineistä alkoi tulla hälyttäviä uutisia, että marjatiloille ei saadakaan tänä kesänä hyviä, ulkomaalaisia poimijoita. Siitä se lähti, kertoo Keski-Antila.

Työvoimapulan lisäksi myös alkukesän helle ja viime päivien sateet ovat olleet Myllylammen marjatilan riesana. Mutta nyt näyttää jo paljon paremmalta.

– Kyllä mansikkaa tulee. Helteiden takia ehkä koko jää pikkuisen pienemmäksi, mutta kyllä satoa tulee, toteaa Tarja Oja-Nisula.

Lue myös: Maatiloilla puurtaa yhä harva suomalainen - sisaruskolmikko pettyi tuntipalkkaan ja ihmettelee ukrainalaisten työtehoa: "He keräävät ainakin kaksi kertaa enemmän"