Analyysi: Sallitaanko Suomessa poliisilla päähuivi? Vuosia kestänyt vääntö uskonnollisista tunnuksista virkapuvussa on vihdoin ratkeamassa

Poliisin pitäisi näyttää kansalaisilta. Päähuivista tehdään nyt selvitys, jotta syksyllä tehtäisiin viisaita päätöksiä, kirjoittaa toimittaja Marcus Ziemann.

poliisi
Kuvassa on kaksi hijabia käyttävää poliisia Lontoossa Scotland Yardin tilojen edessä.
Lontoon poliisi oli Iso-Britannian ensimmäinen poliisilaitos, joka salli päähuivin käytön vuonna 2001. Metropolitan Police / EPA

Koronakevät ja kesälomat ovat siirtäneet sisäministeriön selvitystyötä uskonnollisten tunnusten käytöstä osana poliisin virkapukua.

Ministeriön tavoitteena on selvittää poliisin virkapuvusta annetun asetuksen muuttamista siten, että poliisin virkapuvun yhteydessä olisi mahdollista käyttää uskonnollisia tunnuksia määritellyin tavoin.

Se on kaikkea muuta kuin läpihuutojuttu.

Suomessa päähuivin käyttö poliisin virantoimituksessa ei ole ollut mahdollista. Eri maissa käytännöt uskonnollisista tunnuksista vaihtelevat. Siinä missä esimerkiksi Iso-Britannia tai Ruotsi sallivat päähuivit, Saksassa niitä ei ole sallittu.

Mutta uskonnollisista tunnuksista puhuttaessa keskittyminen pelkästään päähuiviin on Suomessa vienyt keskustelua väärille raiteille. Osittain syynä voi olla, että Poliisiammattikorkeakouluun ei ole vielä hakenut kipan tai turbaanin käyttäjiä.

Kyse on kuitenkin siitä, että poliisi niin meillä kuin muuallakin tarvitsee maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä.

Poliisi heijastelee suomalaista yhteiskuntaa. Se yhteiskunta on sellainen, jossa vaikkapa venäjän, viron, arabian tai somalin taitoisia poliiseja tarvitaan niin kaduilla opastamassa ja valvomassa kuin rikostutkinnassakin.

Jos lainsäädäntöhanke käynnistyy, kaikki pääsevät ääneen

Huiviasia etenee niin, että nyt sisäministeriön poliisiosastolla käynnissä oleva selvitys vertailuineen esitellään sisäministeri Maria Ohisalolle (vihr.) syksyllä. Sisäministeri päättää selvityksen pohjalta, käynnistetäänkö lainsäädäntöhanke ja miten se rajataan. Ehkä sitä ei rajata pelkkään huiviin.

Jos selvityksen tuloksena päädytään siihen, että lainsäädäntöhanke laajennetaan koskemaan laajasti kaikkia uskonnollisia tunnuksia, hankkeesta voi tulla pitkä. Vaihtoehtona on kuitenkin, että uskonnolliset tunnukset on tarkasti rajattu ja hankkeen läpivienti nopea. Mitä paremmin nyt käynnissä oleva selvitystyö on tehty, sitä nopeammin lakihanke sitten etenee.

Yksi vaihtoehto on tietysti myös, että ministeriön selvitys suosittelee, että mitään ei muuteta. Silloin asia ratkeaa nopeasti. Oli miten oli, lainsäädäntöhanke poliisin virkapuvusta on merkattu tälle vuodelle ja voidaan haluttaessa aloittaa heti.

Jotain siis syksyllä tapahtuu.

Lainsäädäntöhanke on kaikkia kohtaan reilu siinä mielessä, että esitys lähtee lausuntokierrokselle tai jopa useammalle. Eri tahot voivat silloin lausunnoissaan perustella kantansa niin kuin haluavat. Silloin keskustelu on pakko käydä.

Mielipiteitä on kaikilla mutta tieto ratkaisee

Poliisi ei mielellään kajoa virkapukuun. Viime talvena sallittiin Suomen lippu, mutta ei muita merkkejä. Suomen lippu liittyi siihen, että ulkomaankomennuksella käyneet poliisit saivat jättää kiinnittämänsä lipun virkapukuunsa.

Poliisin kannalta virkapuku on univormu, jonka tehtävä on esittää poliisi yhdenmukaisena. Päähuivi haastaisi tämän totutun käsityksen.

Päähuivia on mietitty työturvallisuustekijänä. Poliisi on aiheellisesti pohtinut skenaarioita, joissa huivi voisi kääntyä poliisia vastaan.

Yksi mahdollinen tilanne voisi olla tappelu, jossa paikalle tullut poliisi kuumentaisi huivinsa vuoksi osapuolia rauhoittamisen sijaan. On myös mahdollista, että huivipäistä poliisia alettaisiin julkisesti kiusata.

Mutta vielä suurempi kysymys on, vaarantaisiko päähuivi poliisin mainetta luotettavana ja puolueettomana viranomaisena.

Monissa maissa huoli on kääntynyt jo toisinpäin. Poliisien sama etninen, kulttuurinen ja uskonnollinen tausta lisää poliittisen ääriajattelun ja rasismin riskiä. Rasismiepäilyjä on välillä kuultu myös meillä.

Lopulta kyse on siitä, millaisen poliisin hyväksymme

Poliisiammattikorkeakouluun toistaiseksi päässeet maahanmuuttajataustaiset hakijat ovat olleet motivoituneita ja hyviä.

Sekin tiedetään, että kouluun hakevat saattavat selvitä valintakokeen äidinkielen osiosta jopa kantasuomalaisia paremmin. Miksipä ei, moni heistä on asunut Suomessa koko ikänsä.

Kuusi vuotta sitten huiviasia nousi ensimmäistä kertaa isompaan julkisuuteen, kun anonyyminä pysytellyt musliminainen kertoi Ylen Silminnäkijä-ohjelmassa, ettei päässyt kouluun, koska ei halunnut luopua huivistaan.

Yhdenvertaisuuden näkökulmasta asia on ollut ongelmallinen. Kompromissia ei ole löytynyt. On todennäköistä, että moni nuori on jättänyt hakematta unelma-ammattiinsa.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu on säännöllisesti nostanut huiviasiaa sisäministeriön ja poliisihallituksen kokouksissa esille ja pyytänyt ministeriötä selvittämään huivimahdollisuutta.

Sisäministeriön on selvityksessään uskonnollisista tunnuksista virkapuvussa otettava huomioon myös valtion edelläkävijyys yhdenvertaisuuden mahdollistajana.

Huivipäätöksessä kyse ei ole pelkästään siitä, integroituvatko maahanmuuttajataustaiset paremmin yhteiskuntaan, vaan myös siitä, saadaanko kansan suuri enemmistö hyväksymään heidät yhdenvertaisina yhteiskunnan asioita hoitamaan.

Lue myös:

Poliisi kaipaa lisää maahanmuuttajataustaisia opiskelemaan poliisiksi – ”Että suomalainen poliisi vastaisi myös taustaltaan Suomen kansaa”

Poliisiammattikorkeakoulun valintakoekirjasta tehdään äänikirja – poliisissa on varauduttu vanhoihin vitseihin luku- ja kirjoitustaidottomista poliiseista