Uusperhe muutti Tuure Kilpeläisen arjen täysin: "Olen kuin linkousohjelmassa pesukoneessa"

50 vuotta täyttänyt muusikko Tuure Kilpeläinen laulaa uudella albumillaan vaimostaan Manuela Boscosta.

Tuure Kilpeläinen
Tuure Kilpeläinen.
Tuure Kilpeläinen täytti kesällä 50 vuotta. Timo Korhonen / AOP

Muusikko ja laulaja-lauluntekijä Tuure Kilpeläinen istuu Helsingin Katajanokan rannalla puolitoistavuotiaan tyttärensä kanssa.

Maaliskuussa ilmestyi albumi nimeltä Paluu Paratiisiin. Bändi Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani täytti tänä vuonna kymmenen vuotta.

Poikkeusaika muutti kuitenkin arkea. Vasta hiljattain Kilpeläinen on päässyt taas keikkailemaan Kaihon Karavaanin kanssa.

– Kiertäminen tulee minulla jo lapsuudesta, sillä olen elänyt karavaanari-elämää. Minulle kotoisa tilanne on se, että katson auton ikkunasta ulos ja maisemat vaihtuvat. Yksin reissaaminen ja ulkomailla käyminen ovat minulla verissä. Kevät on ollut hankala, kun sitä ei ole tapahtunut.

Myös yksityiselämässä on tapahtunut paljon. Kilpeläinen kertoo olevansa tyytyväinen, ettei hän ole enää "desperadona yksin."

Tuure Kilpeläinen
Tuure Kilpeläinen kertoo, että hänellä ei ollut viidenkympin kriisiä. Kirsi Lönnblad / Yle

Tuure Kilpeläinen täytti tänä kesänä 50 vuotta. Hänen ja kuvataiteilija Manuela Boscon yhteisen lapsen lisäksi perheeseen kuuluvat Boscon lapset ja omat tyttäret. Kilpeläinen sanoo, että hänen iässään lapset ovat tyypillisesti jo isompia ja elämä alkaa olla itsenäistä, mutta hänellä itsellään on nyt ruuhkahuippu menossa.

– Pesuveden mukana on tullut lapsia paljon. Se on se arjen hulina, missä virtaa Sisilian veri. Olen kuin jossain linkousohjelmassa pesukoneessa. Se on värikästä välillä ja siinä on iso ero siihen, kun olen voinut pohdiskella asioita omassa rauhassani.

Laulaja ja lauluntekijä Tuure Kilpeläinen saavutti viidenkympin rajapyykin ja on nyt aivan uuden elämäntilanteen edessä. Nyt puhutaan elämästä, musiikista ja rakkaudesta.

Kilpeläinen piti merkkipäivänsä kunniaksi juhlat, joihin hän kutsui myös ystäviä matkan alkupäästä. Lapsuudesta.

Lapsuus Kouvolassa

Kilpeläinen vietti lapsuutensa Kouvolassa. Nykyään hänen kakkoskotinsa sijaitsee Inkeroisissa Kouvolassa.

– Kun olen siellä, ihmisten murre on aika lähellä sitä, mikä se oli lapsena Kouvolassa. On mahtavaa, kun se on niin tuttua.

Kouvolasta Kilpeläisellä on muutakin sanottavaa. Hän kertoo varhaislapsuuden muistostaan, kun hän meni kavereidensa kanssa hylätyn junan sisälle ja löysi sieltä korttipakkoja, tuhmia lehtiä ja tyhjiä pulloja. Ne olivat pojalle ihmetyksen aihe.

Kilpeläinen tulee musiikkiperheestä. Kun nyt jo edesmennyt isä osti Saloran stereot, ne muuttivat Kilpeläisen maailman.

– Lapsuuden vahvoja elämyksiä oli se, kun isä laittoi Beatlesin A Hard Day`s Night -biisin stereoista soimaan. Minulle tulee aina siitä kevätaurinko mieleen. En ollut kuullut musiikkia sellaisella voluumilla ja intensiteetillä. Ajattelin silloin, että vau, on olemassa jotain näin merkittävää.

Niukkuudesta syntyi luovuutta

Kouvola oli Kilpeläiselle merkittävä rock-kaupunki, kun hän alkoi kiinnostua soittamisesta 12-vuotiaana. Hän kertoo viettäneensä treenikämpillä paljon aikaa jo tuolloin. Pelkkä ajatuskin soittamisesta kiehtoi. Rahat soittimeen piti kuitenkin ansaita itse. Isä oli tarkan markan mies.

– Niukkuudesta syntyi luovuutta. Meillä ei ollut mikään itsestäänselvä kotikulttuuri, että tässä on tämä piano.

Niinpä Kilpeläinen hankki ensimmäisen bassonsa ja vahvistimen kesätyörahoilla. Joku lahjoitti akustisen kitaran.

Isällä on ollut suuri merkitys hänen elämänasenteelleen. Kun Kilpeläinen oli 14-vuotias, isä työskenteli Lappeenrannassa autokaupan toimitusjohtajana. Kilpeläinen pääsi samaan autokauppaan pesemään autoja. Isä opetti, että asiat täytyy rahoittaa tekemällä itse töitä.

– Isä sanoi, että pese vaikka yksi auto päivässä, mutta tee se hyvin. Hän valmensi minua tulevaisuutta varten. Siitä jäi ajatus, että haluan tehdä kaikenlaisia hommia.

Palo Helsinkiin

Lukion jälkeen Kilpeläinen lähti opiskelemaan Haminaan opistoon kirjoittamisen linjalle, sillä lukiossa kirjoittaminen oli ollut vahvimpia taitoja.

– Se oli hyvä vuosi, koska siellä oli näyttämö-ilmaisulinja, jonne tuli paljon nättejä tyttöjä ja hyviä jäbiä Helsingistä. Siitä aukesi uusi kiinnostava maailma.

Tuolloin Kilpeläisellä heräsi ajatus siitä, että Helsinkiin oli päästävä. Tulihan sieltä Kilpeläisen mukaan "makeita bändejä".

– Siskoni asui Helsingissä ja pääkaupunki oli myös kiehtovan kielletty. Kadulla tuli Esa Saarinen vastaan. Kaikki vanhat talot, korttelit ja muu säpinä kiehtoivat minua paljon.

Kilpeläinen muutti Helsinkiin. Siellä hän teki töitä ravintoloissa muutaman vuoden ajan.

– Pesin ensin astioita. Sitten kokit opettivat minua tekemään ruokaa. Siitä tuli minun ensimmäinen nuoruuden ammatti.

Musiikki kuitenkin kiinnosti taustalla. Kymmenen vuotta sitten nelikymppisenä Kilpeläinen lähti muusikon uralle ja syntyi bändi Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani.

Rankkaa ja järkyttävääkin välillä

Tuoreelta tämän kevään albumilta löytyy biisi Rakastan sua niin et se sattuu. Se on kirjoitettu vaimosta, Manuela Boscosta. Laulun tekeminen ei ollut kuitenkaan helppoa.

– Kun tekee noinkin tunteellisen laulun, se saattaa toisena päivänä hävettää. Ajattelen silloin jotain John Lennonia, joka voi laulaa isosti.

Boscosta Kilpeläinen kertoo löytäneensä sielunkumppanin.

– Minulla oli itseeni keskittyvä oma vaihe ja sitten tuli vaihe, kun haluan jakaa toisen kanssa kaiken. Välillä tahtoen ja välillä tahtomattaan. Se on rankkaa ja järkyttävääkin välillä, että toinen ihminen on peili itselle.

Tuure Kilpeläinen laulaa Jokainen ihminen on laulun arvoinen -kappaleen Musiikkitalossa Sinun tarinasi - Ylen 90 -juhlalähetyksessö 10.9.2016
Tuure Kilpeläinen laulaa Jokainen ihminen on laulun arvoinen -kappaleen Musiikkitalossa Sinun tarinasi - Ylen 90 -juhlalähetyksessä vuonna 2016. Ilmari Fabritius / Yleisradio

Kilpeläinen pelkää kuulostavansa liian siirappiselta, kun hän sanoo olevansa vaimonsa tapaamisen jälkeen ihan erilainen kuin aikaisemmin.

– Silloin kun on toisen ihmisen kanssa kohdannut solutasolla, muuttuu täysin. Sitten sen ihmisen kanssa on syntynyt se keskinäinen dynamiikka. Sitähän ihmiset kaipaavat toisistaan.

Silti Kilpeläinen on kiitollinen kaikista niistä ihmissuhteista, joita matkan varrella on ollut.

– Jotkut ovat rippikoulusta asti olleet saman kanssa. Se on hieno ja upea tie, jos siihen pystyy. Omalla kohdalla se ei ole mennyt niin. Se voi olla myös omaa kypsymättömyyttä. En tiedä, mistä se johtuu.

Ei enää nuori

Aikaisemmin Kilpeläinen luki lehdistä juttuja nuorista, ja ajatteli itse lukeutuvansa heihin. Nyt hän on hyväksynyt sen, ettei ole enää nuori.

– Musiikkiala on ikuisen nuoruuden ala. Nyt on kyllä tajuttava, ettei se koske minua enää.

Ikääntyminen kuitenkaan huolestuta. Urheilu ja lenkkeily onnistuvat aivan kuin ennenkin. Välillä hän miettii kuolemaa.

– Isäni kuoli nuorena ja isoisä alle 60-vuotiaana, joten kuolema on koko ajan lähempänä. Kuoleman läheisyys ei pelota, mutta tuo kyllä elämään merkitystä, ainutlaatuisuutta ja henkistä perspektiiviä.

Tuure Kilpeläinen
Tuure Kilpeläinen ja hänen lapsensa Helsingissä Katajanokan rannalla. Kirsi Lönnblad / Yle

Nyt Kilpeläinen kertoo odottavansa vanhenemista, sillä hän uskoo vahvistuvansa henkisesti.

– Luulen, että monia henkisen tien ikkunoita aukeaa.

Tuure Kilpeläinen huomaa kasvaneensa pois oman navan ympäriltä. Hän miettii nyt ensimmäiseksi sitä, että perheenjäsenillä olisi asiat hyvin.

– Minulle on tärkeää, että he löytävät omat vahvuutensa, saavat vahvat siivet ja näkevät elämän kiinnostavana. Toivon, että he voisivat adaptoitua tähän hulluunkin maailmaan vahvoina ja onnellisina.

Juttua päivitetty 13.7. klo 9.24. Poistettu maininta, että Kilpeläinen olisi syntynyt Kouvolassa.

Lue myös:

Nostalginen kuva isästä herätti laulajan uteliaisuuden – Popliinitakkisen tytön mysteeri selvisi