Reetta Rädyn kolumni: Elvytys, mikä ihana tekosyy lähteä terassille

Säästämistä pidetään hyveenä, mutta sekin on kaunis teko, että ostaa rahoillaan palveluita, jotka tarjoavat toisille säällisen työn ja toimeentulon, kirjoittaa Reetta Räty.

Yksityinen kulutus
Reetta Räty
Reetta Räty.Antti Haanpää / Yle

Onkohan olemassa jokin sana, jolla voi kuvata sitä iloa, jota ihminen tuntee nähdessään, että naapurikahvilan terassilla on taas ihmisiä ja kauppa käy?

Kyse ei ole siitä, että vaara olisi ohi, eikä siitä, että voi taas tavata ihmisiä edes ulkosalla. Kyse on siitä, että kahvila ei mennyt konkurssiin, raha vaihtaa omistajaa, markkinatalous pyörii, lomautus on ohi, ihmisillä on töitä eli toimeentuloa eli rahaa eli ehkä vähän vähemmän huolia kuin kuukausi sitten. Helpottavaa! Huh! Sanat eivät riitä kuvaamaan tunnetta, sillä tilanne on erikoinen: on kiitollinen olo siitä, että kahvila saa myydä kahvia.

Tämä sama tunne tulee, kun näkee ihmisiä kampaajalla, kynsistudiossa, ompelijalla, silmälasiliikkeessä, kotimaanmatkalla, kosmetologilla tai tanssimassa ravintolalaivan pihalla. Jospa meidän työmme sittenkin säilyvät? Jospa yrityksemme pärjäävät kesän yli ja saavat lisävoimia mahdollista toista aaltoa vastaan.

Jospa voimme jatkossakin tarjota toinen toisillemme töitä.

Talouskeskusteluja kuunnellessa voi helposti unohtaa, että ei ole mitään ihmisistä erillistä taloutta, jonka varassa olemme. Talous on ihmisten toimintaa ja valintoja.

Tämän kevään talouskeskustelun sävy on ollut samanlainen kuin vanhassa normaalissa: taloudesta puhutaan omalakisena luonnonvoimana, ihmisistä irrallisena asiana. Talous nousee ja laskee, se reagoi, piristyy, taantuu, virkistyy, vaatii – ja muistuttaa rationaalisen, kylmän ja laskelmoivan järjestelmän sijaan herkkää, tunteidensa varassa poukkoilevaa ihmistä. Sellainen se taitaa ollakin: vaikea, monimutkainen, läpeensä inhimillinen. Mitä muutakaan, sillä talous on tehty ihmisistä.

Talouskeskusteluja kuunnellessa voi helposti unohtaa, että ei ole mitään ihmisistä erillistä taloutta, jonka varassa olemme. Talous on ihmisten toimintaa ja valintoja. Se on nykyisen elämäntapamme ytimessä, lähes yhtä olennaista kuin hengittäminen.

Siksi kahvilan avautuminen tuntui siltä kuin naapurusto olisi herännyt eloon. Talous ei tuntunut kylmältä tai etäiseltä, vaan kotoisalta ja symppikseltä. En ollut ainoa, joka liikuttui, kun näki tutut kasvot kahvilan tiskin takana.

Suodatinkahvi ja lämmintä kauramaitoa, kiitos kun olette!

Ne joilla on varaa, voivat oikeasti vaikuttaa siihen, miten toisten ihmisten työpaikkojen käy.

Suomessa on murehdittu pitkään, että emme osaa ostaa palveluita. Valitamme kahvin hinnasta ja pesemme paidat itse. Raha ei liiku, eikä uutta työtä synny.

Itsekin havahduin asiaan konkreettisesti vasta kun aloin yrittäjäksi. Tottahan se on, että yhden palvelu on toisen työ. Pandemian kuristuksessa palveluiden käyttämiselle on erityisen hyvä syy, tai tekosyy. Lähdetään terassille elvyttämään! Joo!

Ne joilla on varaa, voivat oikeasti vaikuttaa siihen, miten toisten ihmisten työpaikkojen käy. Yksityisessä kulutuksessa pätee sama kuin kuntataloudessa tai isossa yrityksessä. Jos ostamisen tärkein kriteeri on ”kokonaistaloudellinen edullisuus”, saattaa osallistua riistoon. Ei tarvitse olla mikään erityinen talousviisas tajutakseen, että joku halvan hinnan aina maksaa. Omaa peiliä katsellessa voi miettiä, mitä eroa on säästeliäisyydellä, nuukailulla ja ahneudella.

Syksyllä 2019 suomalaisilla kotitalouksilla oli pelkästään pankkitilien talletuksina yhteensä 99,6 miljardia euroa. Kaikkien rahat eivät ole nytkään loppumaisillaan.

Kuluttajan valtaa korostetaan usein silloin, kun olisi määrä luopua epäeettisestä tai ympäristölle haitallisesta kuluttamisesta. Kuluttajan valtaa on myös se, että päättää lisätä kulutusta, jos siihen on mahdollisuus.

Itse päätin vuoden vaihteessa muuttaa rahankäyttöä: ei uusia vaatteita tai tavaroita, paljon lisää palveluita ja kulttuuria. Kunhan tapahtumia voi taas järjestää, aloitan kaikkien aikojen elvytystoimet ja ostan kasapäin konsertti- ja teatterilippuja. Tämä ei tietenkään pelasta kansantaloutta, mutta on kannanotto siinä missä sekin, että jos pitää valita verot tai hoiva-alojen, koulutuksen ja kulttuurin kurjistaminen, valitsen verot. Nekin ovat usein toisten ihmisten elanto.

Mediassa ja sijoitusoppaissa esitellään säännöllisesti laskelmia siitä, kuinka paljon voi säästää, jos jättää vaikkapa ostamatta kahvilasta aamukahvin. Jopa 80 euroa kuussa! Ajatuksen voi kääntää toisin päin: kuinka kivaa on tukea juuri sitä kahvilaa, jonka toivoo olevan paikallaan vuodenkin päästä. Alle satasella kuussa hyvinvointia sekä minulle että sinulle!

Helsingin Sanomissa purettiin viime viikolla (siirryt toiseen palveluun) talouteen liittyviä myyttejä. Yksi niistä on, että ”emme elä toistemme paitoja pesemällä”. Jutussa todettiin, että väite ei pidä paikkaansa. Kuluttajat päättävät, mitä ostavat, eikä tavaroita ja palveluja voi asettaa tältä kannalta tärkeysjärjestykseen.

Kulutus on Suomessakin siirtynyt tavarasta palveluiden suuntaan. Kasvu tulee palveluista, eikä tavaroiden kulutus ole Suomessa kasvanut enää 2010-luvulla. Tilastokeskuksen mukaan (siirryt toiseen palveluun) kotitalouksien kulutusmenoista meni vuonna 1975 noin kolmannes palveluihin. Vuonna 2016 osuus oli yli 55 prosenttia. Suomi on rikastunut, ja ihmisillä on entistä enemmän aikaa ja rahaa kuluttaa. Tämä on maailmanlaajuinen trendi, eikä se ole kiinni mistään mystisestä talouden voimasta, vaan ihmisten toimista ja valinnoista.

Tällainen toive tälle kesälle: jospa emme hukkuisikaan roinaan, vaan laatuun, palveluihin, taiteeseen, kulttuuriin, toistemme tukemiseen. Useammalla olisi töitä, raha jakautuisi tasaisemmin, harvemman täytyisi sairastua rahahuoliin.

Reetta Räty

Kirjoittaja on yrittäjä, joka on perustanut perheelleen ravintoloihin ja muihin palveluihin tarkoitetun elvytyspaketin.

Kolumnista voi keskustella 16.7. klo 23.00 asti.

Tilaa uutiset koronaviruksesta

Saat Ylen tärkeimmät koronavirusuutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Siirry tilaamaan

Luotettavia koronauutisia nopeasti suoraan puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus