"Joko ollaan perillä?" Näin me muistamme ihanan kamalat, muistojen kultaamat automatkat ilman turvavöitä ja ilmastointia

Saimme lähes sata tarinaa lukijoidemme nostalgisista automatkoista. Kokosimme ne yhteen ja pohdimme, miksi aika kultaa muistot.

Suomen kesä
Kesällä 1983 Datsun kuljetti Soinin perheen lastenrattaineen ja asuntovaunuineen perille. Kuvassa perhe Manamansalon lossin odotuspaikalla.
Kesällä 1983 Datsun kuljetti Soinin perheen lastenrattaineen ja asuntovaunuineen perille. Kuvassa perhe Manamansalon lossin odotuspaikalla.Anniina Salmisen kotialbumi

"Lapsuuden kesinä 80-luvulla käytiin aina samoissa paikoissa: mökillä viikko ja lomakylässä Saimaalla. Meillä oli Lada, jossa ei mukavuuksia ollut. Isä kuunteli radiota, eikä uutisten aikana ei saanut edes hengittää, että hän varmasti kuuli."

Näin muistelee yksi Ylen lukijoista nostalgisia koko perheen kesäautomatkoja. Me pyysimme teiltä muistoja ja te vastasitte! Vastauksia tuli lähes sata ja muisteluissa toistuvat usein samat makumuistot, tuoksut ja tunteet riippumatta siitä, millä vuosikymmenellä matka tapahtui.

Moni muistelee hymyssä suin, miten hullunkurisen vapaata kaikki oli. Lapset istuivat takakonteissa, kiipeilivät kesken ajon pitkin penkkejä tai vetivät turvavyötä jalkatilaan asti.

Yksi istui takakontin “hattuhyllyllä” ja vilkutteli takana-ajaville aikansa kuluksi.

Isä ja pojat reissussa Dodge-autolla noin vuonna 1983.
“Isä ja pojat reissussa Dodge-autolla noin vuonna 1983. Auton perässä vedettiin asuntovaunua pitkin Eurooppaa kesäisin. Dramaattisin hetki oli, kun Itä-Saksassa Länsi-Berliiniä kohti ajaessa huonolla uraisella tiellä auton vasen takarengas irtosi, ja sitten rengas ohitti automme. Joku perheen neljästä lapsesta nukkui takaikkunan hyllyllä maaten. Muut istuivat takapenkillä, yleensä ilman turvavöitä”, muistaa Ion Mittler.Ion Mittler

Nimimerkki Taikku muistaa näin:

"80-luvulla vanhalla Renaultilla iskä kaasutteli Teiskoon mökille mutkia ja ylä- alamäkiä reipasta ylinopeutta, takapenkillä ilman turvavöitä minulla ala-asteikäisenä oli vaan hauskaa, kun auto nousi ilmaan ja takapenkillä oli kunnon jousitus. Äitiä hirvitti."

Autoilun turvallisuuskehitys ehkä muistuttaa meitä ajan kulusta ja muutoksesta. Se “vanhan ajan vapaus” tarkoitti montaa turhaa kuolemaa ja onnettomuutta, mutta silti muistamme lämmöllä lapsuuden säännöttömyyttä.

Tai kuten yksi lukijoista toteaa:

“En todellakaan päästäisi omaa lastani takakonttiin pyörimään, mutta hauskaa minulla silti oli”.

Kotialbumista kuva, jossa lapset auton katolla.
"Oli turvavyot, ilmastointi seka riittavasti tilaa. Kuva kesalta -91 jossain pain Suomea", kertoo nimimerkki Vapaakappalekuvio.Nimimerkki Vapaakappalekuvio

Nostalgia kultaa muistot

Nostalgialla tarkoitetaan usein tunnesidonnaista muistoa, joka palaa lämpöisenä ja elävänä mieleen vuosienkin jälkeen. Muiston voi myös laukaista voimalla aistihavainto.

Tietyt kappaleet ja tuoksut, lehdet tai pelit voivat tuoda elävän kuvan mieleen vuosienkin jälkeen, tai jopa palauttaa muistiin jo unohtunutta.

Miltä bensa haisi mökkitiellä tai Mäntysuopa perillä mökillä. Miten sade ropisi auton kattoa vasten tai miltä märkä koira lemusi lasten jaloissa.

Nostalginen muisto on usein myös kokoelma valikoituja, mielessä jo toisiinsa sekoittuneita tapahtumia.

Monissa muistoissa yhdistyy nostalginen muistikuva, miten hyvin kaikki kaikesta huolimatta oli juuri sillä hetkellä, kun Suomi nuokkui heinäkuun helteissä ja sora ropisi auton alla.

– Ihminen rakentaa identiteettiään kokemustensa ja muistojen kautta. Siksi on luonnollista, että väritämme lapsuuden muistoja mielessämme paremmiksi, kuin ne ehkä olivatkaan, Työterveyslaitoksen johtava tutkija, psykologi Virpi Kalakoski sanoo.

Saatamme surumielisesti myös hymähtää, että ne "vanhat hyvät ajat" ovat jo menneitä.

Tämäkin vuoden -68 Volvo Amazon Sport palaa vielä joku päivä Suomen maanteille keräämään uusia kesämuistoja.
Tämäkin vuoden -68 Volvo Amazon Sport palaa vielä joku päivä Suomen maanteille keräämään uusia kesämuistoja.Petri Lassheikki

Moni myös muistelee, miten aikuiset polttivat tupakkaa ketjussa, mutta ikkunoita ei saanut avata vedon takia. Pääkipuja tuli, mutta ei korvatulehdusta, hymähti yksi lukijoista.

Näin muistaa nimimerkki Eläkeläinen:

"Meillä oli Anglia, sellainen kuin Sydämen asialla -sarjassa 60-luvulla. Pakattiin kolme lasta takapenkille, auto täyteen kamaa. Vöitä ei ollut, joten matka Espoosta Jämsään loppui nukkuvaan lapsikasaan takapenkillä.

Ilmastointi = isän ikkuna auki! Pysähdyksiä nolla! Ainoastaan, jos joku meinasi pissata housuunsa. Kiukuttelua? Ei kannattanut, isä pysäytti auton, poisti tielle ja ajoi sen verran eteenpäin, että alkoi pelottaa. Perillä noin 5 tunnin päästä. Silti: parasta aikaa!"

Karavaani kulki Suomen suvessa

"80-luvulla käytiin Norjassa kuplavolkkarilla. En juuri muista muuta kuin turskakalojen hajun. Teltassa nukuttiin. Matkat tuntuivat pitkiltä, mutta välillä pysähdyttiin ihailemaan maisemia ja ostamaan matkamuistoja."

Teltoilla oli vahva jalansija leirintäalueilla vielä 1970-luvun alussa, mutta viimeistään 80-luvulla ne alkoivat hävitä asuntovaunuille ja -autoille, kun ulkomaalaisten matkailuautojen säännöllinen tuonti alkoi.

Tuhannet suomalaiset matkailivat asuntoautoilla pitkin kotimaata ja Eurooppaa myös 1990-luvulla. Tämä näkyy myös lukijoiden muistoissa vahvasti.

Ennen 2000-lukua tuli reissattua Suomessa ja Euroopassa auto+matkailuvaunu yhdistelmillä kesäisin ja talvellakin. Talvireissut sen takia, että poikamme olivat aktiivisia alppinisteja ja osa kilpareissuista kuljettiin omalla yhdistelmällä.
Tällä kombolla Ruuskan perhe matkusti pitkin kotimaata ja Eurooppaa.Pentti Ruuska

Näin yksi vastaajista, Pentti Ruuska muistelee:

"Ennen 2000-lukua tuli reissattua Suomessa ja Euroopassa auto+matkailuvaunu yhdistelmillä kesäisin ja talvellakin. Talvireissut sen takia, että poikamme olivat aktiivisia alppinisteja ja osa kilpareissuista kuljettiin omalla yhdistelmällä. Osa kesäreissuista tehtiin myös Alpeilla ja Norjan vuorilla kesähiihtopaikoissa. Myös osa työmatkoissa Euroopan messupaikoille kuljettiin oma mökki auton vetokoukussa."

Nimimerkki Janne viihdytti itseään sarjakuvilla:

"Kiersimme Suomea joka kesä asuntovaunuillen 80-90 luvulla. Osan reissuista kuljin pakettiauton perässä patjalla ja luin Hämähäkkimiehiä aikani kuluksi. Aika lämmintä oli matkustaa siellä. Vähän on ajat muuttunut ja turvallisuusajattelu. Ei tulisi mieleenkään laittaa lastani takakonttiin :) "

"Kuva on jostain 80-90 taitteesta ja toi on mun kolmipyörä kuvassa, minä syntynyt -84", muistelee nimimerkki Ansku.
"Kuva on 80-90 taitteesta ja toi on mun kolmipyörä kuvassa, minä syntynyt -84. Auto löytyy edelleen, mutta vaunun porukat myi 90-luvun puolivälissä ja mulla on nykyään oma vaunu", muistelee nimimerkki Ansku-84.Ansku-84

1990-luvun lama näkyi notkahduksena lentomatkustuksessa. Yhä useampi palasi jälleen kotimaanmatkailun pariin.

Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan suomalaiset tekivät viime vuonna ulkomaille 8,1 miljoonaa erilaista vapaa-ajanmatkaa.

Esimerkiksi vuonna 2000 vastaava luku oli vain 1,5 miljoonaa matkaa.

Moni matkasi loman ajan pitkin maata sukulaisilta toisille. Muistoista kumpuaa yhteisöllisyyttä, joka ehkä nyt on jo kadonnut.

Osa on myös halunnut siirtää omia kesäriittejään jälkeläisille, kaikista kinasteluista huolimatta. Omien lapsuusmuistojen kertaaminen on identiteetin kannalta tärkeää, psykologi Virpi Kalakoski sanoo.

– Muistot voivat tulvia mieleen, kun oma lapsi kokee jotakin samankaltaista ensimmäistä kertaa. Muistojen kertominen eteenpäin rakentaa siltaa lapsuuden minän ja nykypäivän minän välillä, Kalakoski kertoo.

Näin muistaa Repa:

"1960-luvulla kesälomilla kiersimme autolla ympäri Suomea. Illalla teltta pystyyn ja nukkumaan. 1970-luvulla lomamatkat keskittyivät Varsinais-Suomesta Lappiin sukulaisten luo ajoihin. Jännitys liittyi siihen, löytyykö ajoissa avoin huoltoasema, kun tankki oli tyhjenemässä. Varhaiset aamuyön tunnit lähellä määränpäätä ovat vahva muisto matkoilta. Sen kunniaksi tuli samoja matkoja kuljettua yöaikaan myös 1990-luvulla kun omat lapset olivat pieniä."

Kesällä 1984 Mansikoiden perheen auto hajosi tien päälle. Matkassa oli pieni tyttö ja viimeisillään raskaana oleva äiti sekä isä, joka koetti korjata poikkimennyttä venttiiliä kuumeisesti.
Kesällä 1984 Mansikoiden perheen auto hajosi tien päälle. Matkassa oli pieni tyttö ja viimeisillään raskaana oleva äiti sekä isä, joka koetti korjata poikkimennyttä venttiiliä kuumeisesti. Jussi Mansikan kotialbumi

Monen automatka pysähtyi tien päälle, kun vanhoista autoista loppui kunto. Monen muistoissa kiroileva isä koetti korjata autoa minkä kerkesi samalla, kun lapset riehuivat moottoritien varressa.

Silti jopa autojenhajoamismuistot tuovat monelle vähintäänkin hymynkareen huulille.

Näin muistaa nimimerkki Kesäinen:

"Lapsuuden kesiä 90-luvulla vietin Ladan takapenkillä. Vanha lada ei aina käynnistynyt sateella, muistan lukeneeni kokonaisen Aku Ankan taskukirjan kaatosateen ropistessa Ladan kattoon ja vanhempien yrittäessä kiroillen saada autoon eloa. Matkoilla kuunneltiin myös aina samoja kasetteja. Kolme iloista rosvoa -näytelmä oli kaikkien suosikki!"

Kuin yhteinen sukupolvikokemus

Riippumatta siitä, millä vuosikymmenellä vastaajat ovat syntyneet, autoilumuistot kuulostavat tunnistettavan samanlaisilta. Ehkä ennen 1990-lukua syntyneet saivat kokea jotakin sellaista huolettomuutta ja vapautta, joka Suomen suvesta on jo kadonnut.

Kuten Riitta Kekäläinen muistaa:

"1960-luvulla perheemme teki matkoja Kaarinasta aina Pohjois-Norjaan. Autona oli pikku-Fiat. Äidillä oli etupenkillä jaloissa kulhollinen marjapuuroa ja kattotelineellä oli iso keko tavaroita. Fiatin moottori kiehui usein ja tien poskessa odoteltiin moottorin kylmenemistä. Lapissa oli vain hiekkateitä ja teiden varrella lappilaisia myymässä matkamuistoja kota-kylissä. Joskus kylmän ilman yllättäessä, isä kävi ostamassa paperiset perunasäkit makuupusseiksi meille lapsille ja hyvin tarjettiin. Näitä kesämatkoja odotettiin innolla.❤️"

Lue lisää: "Joko ollaan perillä?” Vieläkö muistat ihanan kamalat automatkat ilman ilmastointia ja turvavöitä? Kerro meille automatkamuistosi!