Suomalainen kulttuuriala syrjii ulkomaalaistaustaisia työnhakijoita – tutkija keventäisi kielivaatimuksia

Tutkimuksen mukaan taidealoilla suhtaudutaan kulttuurin moninaisuuteen positiivisesti, mutta rekrytoinnissa ulkomaalaissyntyisten osaaminen jää tunnistamatta.

kulttuuriala
Detalj ur ljuskonstverket "Shelter seekers" av den mexikanska konstnären Ghiju Díaz de Léon på Nationalmuseets vägg i Helsingfors.
Meksikolaisen Ghiju Díaz de Léonin valotaideteos Shelter seekers väritti Suomen Kansallismuseon seiniä Lux Helsinki -festivaalilla talvella 2019.YLE/Marit Lindqvist

Muut kuin kantasuomalaiset taide- ja kulttuurialan ammattilaiset kokevat olevansa heikossa asemassa työmarkkinoilla Suomessa. Asia selviää Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen tuoreesta tutkimuksesta (siirryt toiseen palveluun).

Tutkimuksen mukaan ulkomaalaissyntyisten alan ammattilaisten osaaminen jää usein tunnistamatta, ja kokemukset syrjinnästä ovat yleisiä. Se on Cuporen johtajan Marjo Mäenpään mukaan alan rakenteellista epätasa-arvoa.

– Suurimpia syitä siihen lienevät kielitaidon merkitys työllistymisessä, apurahojen saamisessa ja tiedonhankinnassa, Mäenpää toteaa.

Kieleen liittyvät haasteet ovat Mäenpään mukaan yleisiä mutta myös helposti korjattavissa. Usein työnhakijan kannalta tärkeää tietoa on saatavilla vain suomeksi, ja monissa alan työtehtävissä edellytetään sujuvaa suomen kielen taitoa.

– Suomi on kaunis ja harvinainen kieli, jota itsekin haluamme suojella ja kehittää. Toisaalta tämä on vaikea kieli ja opiskelemiseen saattaa mennä aika pitkä aika. Olisi hyvä, jos kielisäädöksistä voisi joustaa.

Suomessa ajatellaan, että suomalainen koulutus pätevöittää

Tutkimuksessa tarkasteltavia kulttuurilaitoksia ovat valtionosuutta saavat museot, teatterit ja orkesterit sekä Taiteen edistämiskeskus.

Aineisto koostuu kahdesta kyselystä, joista toinen osoitettiin taide- ja kulttuurilaitosten johtajille, toinen ulkomaalaissyntyisille alan ammattilaisille. Kyselyihin vastasi 99 kulttuuri-instituutiota ja yhteensä vajaat 200 ulkomaalaissyntyistä taiteilijaa.

Suomessa on noin 20 000 taiteilijaa, joista ulkomaalaissyntyisiä arvioidaan olevan noin 2 000. Tarkkoja lukuja ei tiedetä.

Lähemmin tarkasteltiin Suomen kansallismuseon, Turun kaupunginteatterin, Kuopion kaupunginorkesterin sekä Taiteen edistämiskeskuksen käytäntöjä.

Helene Schjerfbeckin näyttely Ateneumin taidemuseossa.
Taidelaitosten ohjelmistoon ja sisältöihin vaikuttavissa asemissa työskentelee hyvin harvoin muita kuin kantasuomalaisia ammattilaisia. Kuva Helene Schjerfbeckin näyttelystä Ateneumissa marraskuussa 2019.Petteri Sopanen / Yle

Kielihaasteiden lisäksi merkittävä suomalainen erityispiirre taide- ja kulttuurialalla on verkostojen merkitys töiden saamisessa. Suhteita rakennetaan jo opiskeluaikana, ja piirit ovat pienet.

– Alalla ajatellaan, että on helppo lähteä ulkomaille tekemään töitä. Siitä huolimatta Suomeen ei ole helppo tulla ulkomaalaisena taiteilijana.

Tutkimuksen perusteella kulttuurialalta töitä Suomessa saa helpoiten, kun taustana on Suomessa saatu koulutus ja Suomessa saatua työkokemusta.

Työntekijät ja työnantajat eivät löydä toisiaan

Tutkimuksesta käy ilmi, että kulttuuriseen moninaisuuteen suhtaudutaan taidelaitoksissa lähtökohtaisesti positiivisesti, mutta esimerkiksi niukat resurssit vaikuttavat rekrytointipäätöksissä.

– Monessa paikassa työntekijöitä on vain muutama. Silloin katsotaan, että kielitaitovaatimukset ovat ehdottomia. Muunkielisten ammattilaisten rekrytoiminen vaatisi enemmän resursseja, Mäenpää toteaa.

Tutkimuksessa esiin nousevat haasteet ovat samankaltaisia kuin muidenkin alojen vieraskielisillä työnhakijoilla Suomessa. Vakava ongelma Mäenpään mukaan on, etteivät työntekijät ja työnantajat löydä toisiaan.

– Esimerkiksi teattereiden roolitus tapahtuu usein verkostojen kautta, mahdolliset työpaikkailmoitukset julkaistaan vain suomen kielellä. Hienoa olisi, että näyttämölle rekrytoitaisiin eritaustaisia ihmisiä kaikenlaisiin rooleihin.

Turun kaupunginteatterin näyttelijöitä Taru sormusten herra -näytelmästä.
Turun kaupunginteatterin lavalla nähtiin kaksi vuotta sitten Taru sormusten herrasta. Yle/ Jasmine Nedergård

Tutkimusta varten tehdyissä haastatteluissa tuli esiin myös konkreettisia syrjinnän kokemuksia.

– Työyhteisön sisällä voi olla rasismia ja syrjintää. Kulttuuri-instituutioissa ilmenee samoja surullisia ilmiöitä kuin yhteiskunnassa muutenkin, Mäenpää sanoo.

Koesoitot tekevät orkesterirekryistä tasapuolisia

Tutkimuksessa taiteenaloista edukseen erottui musiikki. Orkestereissa ulkomaalaissyntyisiä ammattilaisia työskentelee eniten. Kielitaitoakaan ei musiikin parissa mieletä ratkaisevaksi kysymykseksi.

Tärkein syy orkestereiden kulttuuriseen moninaisuuteen lienee rekrytointiprosessi. Orkesteriin haetaan töihin koesoitolla. Siinä vähintään ensimmäinen kierros soitetaan anonyymisti sermin takana. Silloin ratkaisee pelkkä ammattitaito, ei hakijan tausta tai ansioluettelo.

Santtu ohjaamassa
Musiikki on yhteinen kieli, sanotaan. Santtu-Matias Rouvali johtaa Tampere Filharmoniaa joulukuussa 2015.Marja Väänänen / Yle

Ansioluettelo onkin yksi tutkimuksessa esiin nousseista ongelmista taide- ja kulttuurialan rekrytoinneissa. Haastatteluista kävi ilmi, ettei Suomessa aina tunnisteta ulkomaalaisia taide- ja kulttuurioppilaitoksia.

– Ei esimerkiksi tiedetä niiden tasoa. Tämä tuntuu hassulta, koska helppohan tuollainen asia on varmistaa. Suomen taide- ja kulttuurialan korkeakouluissa ollaan hyvin verkostoituneita, ja opiskelijavaihto toimii, mutta tieto ei näytä siirtyvän rekrytoijille ja apurahojen myöntäjille.

Tutkimuksessa todetaan, että ulkomailta saatujen tutkintojen ja työkokemuksen tunnistamisen vaikeus johtaa paikoitellen kotimaisen osaamisen suosimiseen.

Vain noin joka neljännessä kyselyyn vastanneessa kulttuuri- ja taidelaitoksessa oli yhdenvertaisuussuunnitelma, ja vain noin puolella niistä, joilla oli siihen yhdenvertaisuuslain edellyttämä velvollisuus.