Ayahuasca voi viedä käyttäjänsä taivaaseen tai helvettiin – rituaalihuumeesta tehtiin kirja, joka perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin

Samuli "Doc" Arkon Sielunköynnös – henkimatkoja unohdettuun tietoisuuteen on ensimmäinen kotimainen ayahuascasta kertova tietokirja.

Ayahuasca
Geenss Archenti, Justina, Peru, ayahuasca
Geenss Archentin Justina-teos, jonka inspiraatio on lähtöisin ayahuascasta. Geenss Archenti

Joskus muinoin, kauan, kauan sitten eteläamerikkalaisen kaxinawá-heimon esi-isä Yube kohtasi jättiläismäisen anakondan, joka nousi järvestä ja muuttui kauniiksi naiseksi. Yube harrasti naisen kanssa kiihkeää seksiä, he menivät naimisiin, saivat lapsia ja muuttivat asumaan vedenalaiseen anakondakylään.

Paratiisiin laskeutui kuitenkin nopeasti synkkiä varjoja. Yube joi kiellettyä juomaa, ja sitten alkoi tapahtua. Ihmiskäärmeet kietoutuivat hänen ympärilleen ja kuiskivat hänen korvaansa outoja lauluja. Sen jälkeen yksi ihmiskäärmeistä nielaisi Yuben kokonaisena ja murskasi hänen kaikki luunsa.

Yube kuoli, muttei ihan kokonaan. Hänen ruumiistaan nimittäin versosi erilaisia köynnöksiä, joista kaxinawá-intiaanit ovat sittemmin valmistaneet juomia ja muistelleet samalla esi-isiään.

Banisteriopsis caapi, liaani, ayahuasca
Banisteriopsis caapi -liaania, josta huumaavaa juomaa valmistetaan. Samuli Arkko

Ensimmäinen matka oli "kosminen orgasmi"

Kaxinawá-heimon tarina on vain yksi myyttinen esimerkki ayahuascan synnystä. Banisteriopis caapi -köynnöksestä valmistettavaa maagista juomaa on todennäköisesti käytetty eteläisen Amerikan viidakoissa jo tuhansien vuosien ajan erilaisissa rituaaleissa ja seremonioissa. Se on tarjonnut käyttäjilleen visioita, terapiaa ja yhteisöllisyyttä, mutta myös kauhunhetkiä – kulttuurisesta merkityksestä puhumattakaan.

– Tällä alueella ayahuasca ei enää ole täysin arkinen asia. Tuolla parinsadan kilometrin päässä, alavammalla seudulla se on paikallisten ihmisten keskuudessa edelleen oleellinen osa normaalielämää, eteläisestä Kolumbiasta tavoitettu, riippumatossa makoileva Samuli Arkko toteaa.

Ayahuascaa eli sielun liaania tai kuoleman köynnöstä hän on nauttinut edellisen kerran joulukuussa.

– Täällä päin seremonioiden yhteydessä puhutaan yagésta, se on paikallisten käyttämä termi. Joulukuun jälkeen en ole aineeseen koskenut – ehkä olen ottanut siihen jonkinlaista etäisyyttä muiden kirjoitustöiden takia.

Kirjallisuuden tutkija Arkko kiinnostui ayahuascasta joitakin vuosia sitten. Eräs tuttava oli nähnyt yksityiskohtaisen, todentuntuisen unen, jota hän kutsui "astraalitason viestiksi". Uneen sisältyi Arkolle kohdistettu kehotus – tai oikeastaan käsky: mene ja etsi käsiisi shamaani!

Viesti jäi kummittelemaan mielen sopukoihin, ja Arkko ryhtyi tuumasta toimeen. Vuonna 2017 Arkko suoritti Kolumbian viidakossa ensimmäisen ayahuascamatkansa, jota hän kutsuu kosmiseksi orgasmiksi.

Rituaalin aikana Arkko tunsi muun muassa muuttuvansa jaguaariksi: "ihoni läpi työntyy keltamustia karvoja, käteni muuttuvat raajoiksi, kämmeneni käpäliksi, sormeni kynsiksi ja mieleni viidakon voimaksi."

Arkon mukaan tällaisia kokemuksia on ollut hyvin vaikea sanallistaa.

– Se, mitä ihminen tuollaisen kasvin tai aineen vaikutuksen alaisena kokee, se tapahtuu kielen tuolla puolen. Lisäksi kokemuksissani on kyse myös maailmankatsomuksellisesta yhteentörmäyksestä, koska olen lähtöisin suomalaisesta kulttuurista.

Omakohtaisia ayahuascakokemuksia kertyi Sielunköynnös-kirjaa varten kymmenkunta. Ne ovat muuttaneet Arkon ajattelumaailmaa ja elämänkatsomusta.

– Koen, ettei kaikki ole kiinni tässä pienessä ja arkisessa aherruksessa, jota minäkin yritän parhaani mukaan toteuttaa, vaan on olemassa paljon muutakin. Fyysiset ja materiaaliset asiat ovat vain osanen jotakin suurempaa. Todennäköisesti itsessäni tapahtuneet muutokset eivät kuitenkaan näy millään tavalla ulospäin – eikä niiden tarvitsekaan. Ei elämä minun mielestäni ole mikään näyteikkuna tai Facebook-seinä.

Christiaan Tonnis, William S. Burroughs
Christiaan Tonnisin öljyvärimaalaus William S. Burroughsista vuodelta 1999. Beat-kirjailija Burroughs oli tunnettu kiinnostuksestaan huumaavia aineita kohtaan. Christiaan Tonnis / Wikimedia Commons

Ayahuasca kiehtoi jo William S. Burroughsia

Samuli Arkko ei ole ensimmäinen länsimaalaisen kulttuuritaustan omaava henkilö, joka on halunnut pureutua ayahuascan salaisuuksiin omakohtaisten kokemusten kautta. Antropologiaa opiskellut ja hallusinogeeneistä innostunut beat-kirjailija William S. Burroughs matkasi 1950-luvun alkupuolella Kolumbiaan tutustuakseen paremmin amerikkalaisissa kulttuuripiireissä säpinää herättäneeseen rituaalihuumeeseen.

Burroughs kehui kokemuksiaan ayahuascan parissa vuolaasti: hänen mukaansa kyse oli aineesta, joka mahdollisti matkustamisen ajassa ja joka sai upealla tavalla aistit täysin sekaisin. Kokemuksista syntyi The Yage Letters -kirja (1963), jossa suhdettaan maagiseen juomaan valottaa myös toinen beat-kirjailija, Allen Ginsberg.

Myöhemmin ayahuascaa ovat kokeilleet muun muassa muusikko Paul Simon, joka haki kasvista inspiraatiota The Rhythm of the Saints -albumilleen (1990). Sting nautti ayahuascajuomaa 1990-luvulla vaimonsa kanssa Brasilian viidakossa ja tunsi syvää yhteyttä luontoon, kasveihin ja kosmokseen. Laulaja-lauluntekijä Tori Amos aloitti ayahuascan käytön jo 1980-luvulla, ja esimerkiksi Father Lucifer -biisi kertoo siitä, kuinka erään seremonian aikana Amos koki kohtaavansa itse paholaisen.

1980-luvulla nähtiin myös ensimmäisiä oireita ayahuascaturismista. Peruun ryhdyttiin räätälöimään rituaalihuumeen tiimoilta pakettimatkoja, joiden määrä kasvoi seuraavalla vuosikymmenellä räjähdysmäisesti. Ilmiötä ruokkivat neoshamanismi ja innostus new agen tarjoamaan uuteen henkisyyteen.

Undergroundista on luonnollisesti tullut myös kaupallistunutta valtavirtaa: Etelä-Amerikasta löytyy tällä hetkellä elitistisiä retriittikohteita, joissa terapeuttinen, viikon mittainen ayahuascapaketti voi maksaa tuhansia euroja.

Suomessa ayahuasca luokitellaan laittomaksi huumausaineeksi, koska se sisältää dimetyylitryptamiinia eli DMT:tä.

Ayahuascasta kohistiin ja myös varoiteltiin kaksi vuotta sitten, kun teatterikorkeakoulun opiskelija matkusti (siirryt toiseen palveluun)apurahan turvin Peruun kokeilemaan ainetta ritualistinen teatteri -kurssin tiimoilta. Teatterikorkeakoulu ilmoitti, ettei se hyväksy huumausaineita ja ettei opiskelu saa vaarantaa fyysistä ja henkistä terveyttä. Kurssin opettaja sai potkut, mutta palkattiin myöhemmin takaisin kouluun.

Geenss Archenti, Papruy, ayahuasca
Perulaisen Geenss Archentin Paparuy-teos. Siinä näkyy ayahuascakokemusten tunnusmerkkejä, kuten jaguaari ja ihmisen sulautuminen muuhun luontoon. Geenss Archenti

Luonnonmukaisuuden katoaminen on ongelma

Ayahuascan käyttö on saanut viime vuosina myös uusia muotoja: sitä valmistetaan synteettisesti, ja enemmän tai vähemmän autenttisia seremonioita järjestetään myös Etelä-Amerikan ulkopuolella. Samuli Arkon mukaan ayahuascakokemuksen ei tarvitse liittyä vuosisataisiin traditioihin, mutta:

– En voisi kuvitella ottavani yagéa tai köynnöstä jossakin muualla kuin sen luonnollisella kasvupaikalla. Lisäksi läsnä on oltava ihmisiä, jotka on hyväksytty tehtäväänsä tradition kautta. Nautin kerran ayahuascaa asutuskeskuksen lähellä ja kokemus oli huono. Mieluiten otan paikoissa, joissa köynnöksen juuret luikertelevat maaperässä oman kehoni alapuolella – sellaisissa paikoissa, joissa kuuluu vain sademetsän ääniä ja kaupungin valosaaste puuttuu.

Ayahuascan molekyylirakenne.
Ayahuascan molekyylirakennetta. AOP, kuvankäsittely: Otso Ritonummi / Yle

Ongelmaksi on myös muodostunut se, että lääkekasvista alkaa joillakin alueilla olla jo pulaa, koska länsimaalaisten käyttäjien määrä on kasvanut kohisten.

– Köynnöksen kasvattamiseen käytetään tämän takia synteettisiä lannoitteita, jotka siirtyvät itse kasviin. Tämä tarkoittaa sitä, ettei itse kokemuskaan enää ole sataprosenttisesti luonnonmukainen.

Arkko painottaa tässä yhteydessä – eli kulttuuritutkijan roolissa – omakohtaisten kokemusten suotavuutta. Ayahuascasta on kirjoitettu lukuisia akateemisia kirjoja ja tutkimuksia, joista hänen mielestään on toisinaan jäänyt puuttumaan jotakin olennaista.

– Ensimmäistä maailmansotaakin voi tutkia, vaikkei olisi ollut paikan päällä, mutta jos kirjoittaa jostakin ilman omakohtaista kokemusta, painopisteet ovat muualla. Akateemisissa kirjoissa ja artikkeleissa voidaan kylläkin käsitellä ayahuascaa, mutta niissä ei välttämättä puhuta siitä, mikä on oleellista – kohde on jossakin sivussa.

ayahuasca
Kolumbialainen Profe Armando, jonka valmistamaa ayahuascajuomaa Samuli Arkko on nauttinut. Samuli Arkko

Vierailu helvetin porteilla

"Sumussa värisevä silhuetti ei ollutkaan parantaja, vaan punahehkuinen pimeyden henki, joka kiihdytti matkaani yhä syvemmälle selittämättömään ahdistukseen. Olin halvaantunut, ihmisyyden jäänteistä nyljetty hulluuteen liuennut rajaton olomuoto."

Kuten Sielunköynnös-kirjasta voi havaita, ayahuascan kaltaiset psykotroopit eivät avaa tajunnan ovia pelkästään kauniisiin ja auvoisiin maisemiin. Etenkin kuudes ayahuascamatka oli Samuli Arkolle vähemmän mukava kokemus.

– Ajattelin että huh, pitäisikö tämä ihmiskoe jo lopettaa. Toisaalta olin keskellä viidakkoa paikassa, josta en päässyt pois, ja olin jo maksanut seitsemännestä otosta. Mietiskelin ja katselin sademetsää kaksi päivää ja pohdin, etten enää halua kokea tällaista lisää. Jokin voima sai minut kuitenkin jatkamaan.

Maallikko voisi ajatella, että Arkko on liikkunut varsin tuntemattomilla ja vaarallisilla vesillä: hän on matkannut syvälle viidakkoon ja antanut henkensä sellaisten ihmisten käsiin, joiden taustoista ei välttämättä ole tiennyt mitään – puhumattakaan aineesta, jonka vaikutusmekanismit eivät ole ennakoitavissa.

– En osaa sanoa, onko tämä ollut omalla kohdallani vaarallista vai ei. Ihmisiä on kuollut onnettomuuksissa ja leikkauspöydillä – tosin jonkin verran myös tällaisissa rituaaleissa. Minulle on käynyt hyvä tuuri ja olen luottanut oikeisiin ihmisiin.

Arkko painottaa, että kyse on käytön kontekstista, ei itse aineesta.

– Eihän jossain haulikossakaan ole sinänsä mitään pahaa. Ei pelkkä haulikko tapa tai haavoita ketään, vaan haulikkoa käyttävä ihminen.

Pahimmillaan ayahuascan, kuten LSD:nkin käyttö voi johtaa psykoosiin. Riskeihin ei pidä suhtautua kevyesti.

– Ongelmana on, että toimintaan on tullut mukaan ihmisiä, joilla ei välttämättä ole hyviä tarkoitusperiä. Olen kuullut, että epämääräisissä yhteyksissä nautittuna ayahuasca on aiheuttanut sairauksia, joita ei länsimaisen lääketieteen keinoin pystytä parantamaan. Ayahuascaa on käytetty perinteisesti myös noituudessa ja mustassa magiassa. Ayahuascan kanssa ei ole leikkimistä, vaikka se onkin monin paikoin arkinen asia.

Samuli Arkko
Kulttuurintutkija Samuli "Doc" Arkko kokeili kirjaansa varten ayahuascaa kymmenen kertaa. Jussi Mankkinen / Yle

Puhdistautumista oksentamalla ja ulostamalla

Samuli Arkkoa on monessakin yhteydessä häirinnyt ayahuascan mystifiointi. Tämä on vienyt sitä kauemmaksi alkuperäisistä käyttötavoista, joihin liittyy niin mielen kuin kehonkin puhdistautuminen. Visioiden, joita antropologit nimittävät intiaanielokuviksi, näkeminen ei aina ole aineen käytön päätarkoitus.

– Meillä suomalaisilla on lauantaisauna, johon koko perhe osallistuu. Monissa paikoin Etelä-Amerikkaa taas ayahuascan käyttö voi olla vapaa-ajanviettotapa, joka kutsuu eri-ikäiset ihmiset sukupuolesta riippumatta yhteen. Töiden jälkeen rauhoitutaan, otetaan lääkettä, oksennetaan, paskannetaan ja koetaan fyysinen puhdistautuminen. Sen jälkeen elämä jatkuu parempana.

Mutta löytyykö ayahuascasta ja sen käytöstä yhtymäkohtia muinaissuomalaiseen shamanismiin, jossa tajuntaa on laajennettu sienien avulla?

– Varmaan joitakin yhteisiä piirteitä löytyy. Jotkut perulaiset parantajat ovatkin sanoneet minulle, että mitä te Pohjolan ihmiset tänne tulette köynnöstä juomaan, kun teillä on siellä sieniä: kommunikoikaa niiden kanssa. Ehkä nämä ikivanhat kokemukset ovat edelleen meillä jossakin muistissa, verisuonten seinämissä ja geeneissä, Samuli Arkko pohtii.