Jyväskylän senioritalon palossa kotinsa menettäneet yrittävät toipua järkytyksestä ja järjestää elämäänsä – "Ehdin ottaa mukaan kännykän ja viisi euroa"

Lähes 170 asukasta on evakuoituna hotelleissa ja sukulaistensa luona Jyväskylässä tapahtuneen senioritalon palon vuoksi.

tulipalot
Merja Paukama.
Kodin menettäminen tulipalossa on niin iso järkytys, että siitä toipuminen kestää kauan. Merja Paukama ei tällä hetkellä oikein tiedä mitä ajatella tai mitä surra.Simo Pitkänen / Yle

Hotellin aulassa käy kova puheensorina. Kalpeakasvoisia ikäihmisiä on kerääntynyt aamupalan jälkeen vaihtamaan järkyttyneinä mietteitään toissaöisestä kotitalonsa tulipalosta.

Jyväskylän Palokassa perjantaina palaneesta senioritalosta evakuoituja asukkaita on hätämajoituksessa keskustan hotellissa. Paikalla on myös seurakunnan pappeja ja vapaaehtoistyöntekijöitä.

Merja Paukama, 67, sukii suihkun jäljiltä kosteita hiuksiaan. Hänellä ei ole hotellihuoneessaan edes kampaa. Hän sai pelastettua 94-vuotiaan isänsä ja koiransa tulipalon alta, mutta ei juuri muuta.

– Sinne jäi kaikki kotiin. Kännykän ehdin napata mukaan ja taskussa oli viisi euroa rahaa. Sen käytimme taksiin, että pääsimme hotelliin, kertoo isänsä kanssa senioritalossa asuva Paukama.

Hän ei vielä tiedä missä kunnossa hänen Ilona-rakennuksen kolmannessa kerroksessa sijainnut asuntonsa on. Palo sai alkunsa juuri heidän rakennuksensa yläkerroksesta. Pelastusviranomaisten mukaan rakennus tuhoutui pahoin.

 Pirjo Suosara
Kun Pirjo Suosara näki tulen lieskat, hänen ensimmäinen ajatuksensa oli, että mikä naapurustoa vaivaa. Lähialueen ostoskeskus paloi vain kaksi vuotta sitten. Simo Pitkänen / Yle

Paukaman naapuri Pirjo Suosara, 71, vertaa toissailtaisia tapahtumia pahimpiin uutiskuviin.

– Kun katsoin tulen lieskoja ja rakennuksesta maahan putoavia osia talomme pihalla, tuli samanlainen olo kuin katsoi aikoinaan televisiosta sortuvaa World Trade Centeriä, kertoo Suosara yhä järkytyksestä kauttaaltaan täristen.

Hän ehti ottaa mukaansa ainoastaan käsilaukun ja yllään olevan vaatekerran.

Savun haju herätti huolen

Merja Paukama oli perjantaina iltayhdeksän jälkeen imuroimassa, kun hän havahtui avonaisesta parvekkeen ovesta tulleeseen savun hajuun.

Hän ajatteli ensin hajun tulevan jonkun grillistä. Ulos mennessään hän näki paloauton. Kohta porraskäytävään ryntäsi palomiehiä vesiletkukelan kanssa.

Palohälyttimet soivat kaikkialla korvia särkevästi.

– Palomiehet potkivat asuntojen ovia ja käskivät ihmisiä menemään ulos. He määräsivät myös minua poistumaan ulos, mutta sain onneksi luvan ensin käydä hakemassa iäkkään isäni ja koirani mukaan.

Tulipalossa vaurioituneen rakennuksen seinää.
Senioritalon tulipalon tutkinta on käynnistynyt. Paloa ei epäillä tahallaan sytytetyksi.Simo Pitkänen / Yle

Paukama toimii asukastoimikunnan puheenjohtajana. Palomiehet pyysivät häntä soittamaan talon huoltoyhtiölle.

Hänen mukaansa pelastushenkilökunta ei päässyt jostain syystä putkilukkojen takana olleilla yleisavaimilla huoneistoihin. He pyysivät häntä hankkimaan huoltoyhtiöltä yleisavaimen.

Paukama kertoo olleensa sen verran paniikissa, ettei ensin osannut käyttää puhelintaan.

– Se oli hirveä hetki, kun sain vihdoin soitettua, niin huoltoyhtiössä oli ensin vain puhelinvastaaja päällä. Sain kuitenkin lopulta huoltoyhtiöön yhteyden, ja he toimittivat yleisavaimen. Myös poliisilla oli kuulemma toimiva yleisavain.

Savu oli jo erittäin sakeaa, kun Paukama pääsi isänsä ja koiransa kanssa ulos. Naapurit halasivat ja tukivat toisiaan pihalla. Toiset asukkaista itkivät hysteerisesti.

Pirjo Suosaran ja hänen puolisonsa asuntoon ei todennäköisesti tullut kuin savuvahinkoja. Heidän asuntonsa sijaitsee pahemmin palaneen rakennuksen vieressä. Hän kuitenkin suree asuntonsa kokonaan menettäneitä naapureitaan.

– Moni menetti kotinsa kokonaan. Vain lapsen kuolema voi olla pahempi kuin, että ihmiseltä palaa koti, sanoo Suosara ääni värähtäen.

Hotellissa ainakin toistaiseksi

Merja Paukama ja Pirjo Suosara ovat helpottuneita, ettei kukaan menehtynyt tulipalossa. He kiittelevät onneaan, ettei palo syttynyt yöllä, kun ihmiset olisivat nukkuneet.

Evakuointi sujui heidän mukaansa hyvin ja ripeästi.

– Meidät ohjattiin ensin läheiselle koululle suojaan ja sieltä sitten hätämajoituspaikkoihin yöpymään. Vapaaehtoisista on ollut paljon apua. He ovat auttaneet meitä muun muassa saamaan vaatteita SPR:n kirpparilta, kertoo Paukama.

Senioritalo on uusi, ainoastaan kaksi vuotta vanha. Molemmat ovat asuneet siinä alusta saakka.

– Tässä on kaikki palvelut, mitä ikäihmiset tarvitsevat, ja tämä sijaitsee hyvällä paikalla. Tämä on monelle unelmakoti, sanoo Suosara.

Evakuoidut asukkaat ovat täysin epätietoisia tulevasta. Edes sitä ei tiedetä joudutaanko koko Ilona-rakennus purkamaan. Asuntoihin ei saa mennä käymään sortumisvaaran vuoksi.

Paukama ja Suosara ihmettelevät muiden naapureiden kanssa, miksi tuli pääsi leviämään niin nopeasti. He miettivät olivatko tulen etenemistä estävät palokatkot kunnossa.

Merja Paukama.
Paukama on kiitollinen kaikesta kriisi- ja keskusteluavusta, jota evakkoon joutuneille asukkaille on tarjottu. Naapurit antavat myös toisilleen vertaistukea.Simo Pitkänen / Yle

Molemmilla on kotivakuutus ja he majoittuvat ainakin toistaiseksi hotellissa. Paukama huolehtii kuinka hän saa nostettua pankista rahaa, kun hänellä ei ole mitään maksuvälineitä eikä henkilötodistusta.

Asuntoon jääneet vanhat valokuvat surettavat häntä.

– Olen eläkkeellä oleva sairaanhoitaja ja toimin nyt huolehtimatta liikaa, mutta myöhemmin tulen kyllä palaamaan näihin kauhun hetkiin ja vatvomaan tätä asiaa vielä pitkään.

Merja Paukamalla on edelleen vanha asuntonsa myymättä. Hän voi palata sinne, mutta rollaattorilla kulkeva isä ei pysty asumaan hissittömässä talossa. Hän toivoo, että löytää pian uuden sopivamman kodin itselleen, isälleen ja koiralleen.