Humppilan suosta löytyi poikkeuksellisen hyvin säilyneitä kivikauden kalastusvälineitä – Paikan jäljille päästiin, kun suvun perintökalu paljastui 4800 vuotta vanhaksi melaksi

Arkeologisista kaivauksista on saatu esiin suuri kivikaudesta kertova saalis ja harvinaisia vesipähkinöitä.

arkeologia
Kaivaukset muinaisjärvellä Humppilassa antoivat runsaan saaliin arkeologeille
Kaivaukset muinaisjärvellä Humppilassa antoivat runsaan saaliin arkeologeille

Muutaman viikon kaivausten aikana on Humppilan suoperäisestä maasta saatu esiin noin 40 orgaanisesta materiaalista valmistettua esinettä. Puu-, tuohi- ja kaarnaesineet nousivat nykyisen Järvensuon, muinaisen Rautajärven rannalta, missä kivikauden ihmiset ovat ahertaneet arkisissa askareissaan, tehneet ruokaa, pesseet pyykkiä ja lähteneet kalalle.

Löytöjen ja radiohiiliajoitusten perusteella seudulla on ollut asutusta ainakin 4000–6000 vuotta sitten.

Kivikautisen asuinpaikan ensimmäisiä merkkejä oli Väinö Mäen pellosta löytämä mela, jota pitkään luultiin suvussa isoisän isän tekemäksi, kunnes paljastui, että kyseessä oli Suomen vanhin säilynyt mela, 4800 vuotta vanha. (Mäki kertoo löydöstä videolla)

Suosta nousi verkonkohoja ja vesipähkinöitä

Arkeologisissa suokaivauksissa löytyi esineitä, joita ei tavallisilla kuivan maan kaivauksilla ole säilynyt. Maasta nousi esimerkiksi koivuntuohesta ja männynkaarnasta valmistettuja verkonkohoja ja -painoja, liistekatiskan osia, puupaaluja, ihmisten veistämiä puuesineitä ja löytyipä liejusta myös vesipähkinöiden ja hasselpähkinöiden kuoria merkkeinä muinaisista keräilykasveista.

Kaivauksia Humppilassa.
Arkeologinen ryhmä lapioi itsensä parin metrin syvyyteen.Dani Branthin / Yle

Tutkijat nostivat kaivausalueelta tutkittavaksi myös lähes sata kiloa maa-ainesta, mistä analysoidaan tuonnempana kivikauden kasvillisuutta, eliöstöä ja ihmisten toiminnan jälkeensä jättämiä tiedonhippuja.

Kivikauden ihmiset saattoivat asua pysyvästi muinaisjärven rannoilla

Suuri osa kaivausten löydöistä viittaa siihen, että paikka oli kivikauden ihmisille ainakin keskeinen kalastuspaikka. Suomen Akatemian tutkijatohtori, suoarkeologi Satu Koivisto Turun yliopistosta sanoo, että valoon noussut esineistö on säilynyt syvällä turpeen ja järviliejun alla poikkeuksellisen hienosti.

– Tämä kaikki kertoo minulle myöhäiskivikautisesta yhteisöstä tai ihmisistä, jotka ovat Rautajärven rannalla asuneet ja toimineet hyvinkin pitkän aikaa.

Tämänhetkisen tiedon valossa vaikuttaisi, että alueella on ollut ihmistoimintaa vähintään noin 2000 vuoden ajan. Koska suosta nousee ylös kalastukseen liittyvää esineistöä, paikalla on kalastettu ahkerasti.

– Rankasta suon ojituksesta huolimatta orgaaniset esineet näyttävät olevan priimakunnossa vielä nykypäivänäkin tuhansien vuosien jälkeen, mikä on Suomessa hyvin poikkeuksellista.

Satu Koivisto Humppilan arkeologisilal kaivauksilla.
Tutkijatohtori Satu Koivisto on erittäin tyytyväinen Humppilan esineistöönDani Branthin / Yle

Paljon kivikautta tutkinut ja Rautajärven rantoja vuonna 2005 kartoittanut arkeologi Petro Pesonen Turun yliopistosta on sitä mieltä, että Humppilan Järvensuolla on saattanut olla pysyvää asutusta.

– Ympärivuotista, pysyvää asutusta on voinut olla jossakin vaiheessa kivikautta. Tämä paikka tuskin oli olemassa pelkästään kalastusta varten, vaikkakin kalastus varmasti on ollut pääelinkeino suhteellisen matalan, pienehkön järven rannoilla, sanoo Petro Pesonen.

Esineistö on toimitettu konservoitavaksi

Esihistoriasta esiin nostetut esineet on nyt huolellisesti dokumentoitu, kääritty muoviin, viety ensin kylmään ja toimitettu Suomen Kansallismuseoon konservoitavaksi. Tältä kesältä arkeologiset kaivaukset ovat ohitse.

Suomen Akatemian tutkijatohtori, suoarkeologi Satu Koivisto sanoo, että ryhmä palaa Humppilaan innoissaan ensi kesänä. Tuolloin kaivaukset ulotetaan muinaiselle rantavyöhykkeelle syvemmälle järviliejuun.

Satu Koivisto haaveilee edelleen tutkimusryhmän löytävän suomaan aarreaitasta kivikautisten ihmisten käyttämän ruuhen ja tietenkin muita harvinaisia käyttöesineitä. Suomen vanhin mela Järvensuosta löytyi jo 1950-luvulla.