Hyppää sisältöön

Onko Euroopan talous ja yhtenäisyys pelastettavissa? Viikonloppuna tehdään historiallisia päätöksiä maanosan tulevaisuudesta – tässä taustat

Pohjoinen EU puhuu omista euroistaan, Saksa ja Ranska unionin syventämisestä ja etelä toivoo apua. Elvytys on intressien taistelutanner.

EU-johtajat ovat tavanneet vuorotellen puheenjohtajamaan Saksan liittokansleria Angela Merkeliä huippukokouksen alla. "Tällä on poliittinen ulottuvuus numeroiden ohella", Merkel sanoi koronaelvytyksestä tavattuaan Italian pääministerin Giuseppe Conten. Kuva: Tobias Schwarz / EPA

Perjantaina alkaa yksi lähihistorian tärkeimpiä EU-huippukokouksia unionin tulevan kehityksen kannalta. Brysselissä väännetään luultavasti öitä myöten paitsi rahasta myös unionin yhteistyön syventämisestä.

Pöydällä on monimutkainen paketti, joka vilisee kirjainyhdistelmiä. On EU:n monivuotinen rahoituskehys (MFF, Multiannual Financial Framework), elpymisväline (RRF, Recovery and Resilience Facility), yritysten maksukyvyn tukemisen instrumentti (SSI, Solvency Support Instrument), strategisten sijoitusten väline (SIF, Strategic Investment Facility). . .

Vaikuttaako sekavalta? Ei hätää, eri rahoituskanavat voi suosiolla unohtaa. Niitä karsiutunee pois joka tapauksessa.

Huomio kannattaa keskittää kolmeen tärkeään asiaan: annetaanko EU-komissiolle oikeus hakea yhteistä velkaa markkinoilta, kuinka suuri osuus jaettavasta tuesta on lahjoituksia ja millä perusteilla rahaa jaetaan.

Tältä pohjalta lähdetään:

Koronapandemian sulkutoimet voivat supistaa Euroopan taloutta tänä vuonna yli kymmenen prosenttia. Talous on siis pahassa taantumassa.

Etenkin Etelä-Eurooppa on erittäin huonossa jamassa. Jos pankkijärjestelmä kriisiytyy eikä valtioiden velkaantumista saada hillityksi, edessä voi olla uusi eurokriisi.

Jäsenmaat ovat rakentaneet omia elvytysohjelmiaan, mutta toiset ovat paremmassa asemassa kuin toiset – osin EU:n sisämarkkinoiden niille tuomien etujen ansiosta. Esimerkiksi Saksa on pystynyt elvyttämään suurin piirtein samalla summalla kuin kaikki muut EU-maat yhteensä.

Koronakriisin päälle Eurooppa on jäämässä maailmanmahtien jälkeen digitaaliteknologiassa. Elvytystä halutaan suunnata digikehitykseen.

Samoin ilmastonmuutoksen hidastamiseen tarvittavaa teknologiaa kehitetään EU:ssa kilpailijoita eli Kiinaa ja Yhdysvaltoja vähemmän, totesi esimerkiksi Euroopan Investointipankki raportissaan (siirryt toiseen palveluun) jo ennen koronavirusta.

Korona-avustukset suunnataan isolta osaltaan ilmastoon, tutkimukseen ja uusiin teknologioihin. Samalla yritetään heikentää Kiinan ja Yhdysvaltojen vahvistuvaa otetta maailmantaloudesta.

Italia oli ensimmäinen länsimaa, joka allekirjoitti Kiinan Silkkitie-kaupanedistämishankkeen. Kuvassa kiinalaiset turvamiehet juoksevat Italian pääministerin auton vieressä tämän saavuttua Pekingiin Silkkitie-juhlallisuuksiin viime vuoden huhtikuussa. Kuva: Mark Schiefelbein/ EPA

Tätä tavoitellaan:

Tarkoitus on tukea EU-alueen taloudellista elpymistä koronakriisin jälkeen. Nyt talouksia pitää pystyssä Euroopan keskuspankki, ja se tarvitsee tuekseen poliitikkoja.

EU-rahaa halutaan ohjata valikoituihin investointikohteisiin, ei yleiseen tukeen valtioille. Näin helpotetaan koronakriisin pahiten kurittamia maita, koska taantuma lisää väistämättä niiden velkataakkaa.

Koronakriisin seurauksena työttömyys uhkaa pahentua pysyvästi. Yksi yhteisen elvytyksen tarkoitus on turvata työpaikkoja.

Tavoite on myös edistää ilmastopolitiikan tavoitteita ja Euroopan digitaalista kilpailukykyä. Johtajat haluavat vahvistaa Eurooppaa suhteessa Kiinaan ja Yhdysvaltoihin, joiden keinot kilpailussa kovenevat koko ajan.

Kolmannes tuista menisi ilmastotoimiin, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel sanoo viime perjantain tiedotteessaan (siirryt toiseen palveluun). Tukien saamisen ehtona olisi oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen, ja tukia voitaisiin evätä jäsenmaiden määräenemmistöllä.

Uudella tukijärjestelmällä halutaan siis varmistaa, että kansallismieliset ja populistiset hallitukset eivät voi yksin estää 27 jäsenmaan EU:n päätöksiä.

Lue lisää sarjasta Kiina tuli Eurooppaan: Kiina ostaa Eurooppaa pala kerrallaan.

Lähtöasetelmat ovat vaikeat ja sekavat

Kaikkein olennaisin muutos aiempaan on, että suurin EU-maa Saksa on muuttanut linjaansa.

Suunnanmuutos nähtiin toukokuussa, kun liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron tulivat julkisuuteen elvytyssuunnitelmansa kanssa.

Ensimmäistä kertaa Saksa asettui tukemaan EU-maiden yhteistä velkaa. Ensimmäistä kertaa se myös suostui siihen, että tuki voidaan jakaa avustuksina eli lahjoituksina pahiten kärsineille maille.

Kun Saksa on tähän asti tukenut pohjoisen tiukan talouskurin maita, nyt se ymmärtää aiempaa paremmin toisen EU-mahtimaan Ranskan ideoita yhteistyön syventämisestä.

Merkelille kyse on Euroopan vahvistamisesta ja populismin vastustamisesta. Hän vaikuttaa olevan nyt erittäin tosissaan, eivätkä pohjoiset maat enää saa häneltä tukea (siirryt toiseen palveluun) jarruttaessaan eurooppalaista yhteisvastuuta.

– Kukaan ei selviä tästä kriisistä yksin. Olemme kaikki haavoittuvia, Merkel on painottanut tänä kesänä useasti, esimerkiksi viikko sitten (siirryt toiseen palveluun).

Eri maat tulevat neuvotteluihin hyvin erilaisin vaatimuksin. Näkemykset ovat kuin hämähäkinseitti.

Esimerkiksi Suomi voi olla Ruotsin kanssa samaa mieltä tukien lainapainotteisuudesta, mutta eri mieltä EU-budjetin kasvattamisesta, ja samoilla linjoilla Belgian tai Irlannin kanssa tuen ehtojen tarkemmasta määrittelystä.

Koalitiot vaihtuvat asiakokonaisuuksittain, kannat risteilevät. Matkan varrella on tullut myös yllättäviä irtiottoja.

Suurin osa jäsenmaista kannattaa ehdotusta, että oikeusvaltioperiaatteiden noudattamisesta tulee yksi tuensaannin ehdoista.

Tiistaina Portugalin sosialistinen pääministeri António Costa löi kaikki ällikällä, kun hän vieraili oikeusvaltion murentamisesta moititun Unkarin Viktor Orbánin luona Budapestissä.

Tapaamisesta ulos tullessaan hän ilmoitti tukevansa Orbánia: "Oikeusvaltioperiaatetta ei pidä sotkea EU-rahanjakoon" (siirryt toiseen palveluun).

Hollanti on yhteisen elpymisvälineen tueksi taivuteltavissa pienistä ja keskikokoisista maista kaikkein vaikein. Pääministeri Mark Rutte oli ensimmäinen EU-johtaja, jonka Angela Merkel tapasi Saksan EU-puheenjohtajuuden alettua heinäkuun alussa. Kuva: Adam Berry / EPA

Näistä syntyy eniten vääntöä:

Hollanti johtaa pienten maiden joukkoa, joka ei halua antaa tukea avustuksina eikä suostu yhteisvastuulliseen velkaan.

Joukkoon kuuluu Ruotsin, Tanskan ja Itävallan lisäksi Suomi. Niiden mielestä tuen pitäisi olla vastikkeellista, ja valtaosan siitä tulisi olla lainaa.

Nämä tiukat maat ja muutama muukin haluaisivat, että tukien ehtoja muutettaisiin nykyistä selvemmin koronapainotteiseksi, kun nyt ehtona on esimerkiksi työttömyysaste ennen koronaa.

Tukien antamista vastikkeettomina avustuksina kannattavat Saksan ja Ranskan lisäksi Tsekki, Kreikka, Italia, Espanja ja Portugali.

Keski- ja Itä-Euroopan maat taas haluaisivat muuttaa rahansaannin ehtoja niin, että suurin osa tuista ei ohjautuisi Etelä-Eurooppaan. Monessa Itä-Euroopan maissa on kyllä vähemmän työttömiä kuin etelässä, mutta myös niiden bruttokansantuote on etelää pienempi.

Elvytysrahastoa koskevat Suomen perustuslailliset ongelmat liittyivät muun muassa EU-maiden yhteiseen lainanottoon sekä elvytysrahaston lainojen ja avustusten väliseen suhteeseen. Kuva: Jani Saikko / Yle

Suomalaiset kritisoivat:

Kansanedustajat ja asiantuntijat ovat asiasta napit vastakkain. Eduskunnan suuri valiokunta ja perustuslakivaliokunta ovat ajautuneet tilanteeseen, jossa ne jopa antavat osin erisisältöisiä ohjeita hallitukselle.

Aiheesta voi tulla vielä perustuslaillinen riita, lue lisää täältä.

Suomessa kaikki suuret työmarkkinajärjestöt ovat asettuneet (siirryt toiseen palveluun) yhteisen jälleenrakennuksen tueksi, koska se on niiden mielestä tarpeen Suomen kaupankäynnin ja työpaikkojen pelastamiseksi.

Monet suomalaiset ekonomistit tukevat yhteistä elvytystä, mutta he kritisoivat pöydällä olevaa esitystä sekavaksi ja vain osin koronan seurauksiin vastaavaksi.

Nordean pääekonomisti Tuuli Koivu kirjoittaa tiistain blogissaan (siirryt toiseen palveluun), että raha olisi jaettava niin, että saaja velvoitetaan myös tekemään rakenneuudistuksia. Nyt pöydällä olevan esityksen perusteella tukea voisi saada enemmän maa, jonka taloudenpito on ollut heikkoa, kuin varsinaisesti koronasta kärsinyt maa.

Taloustieteen työelämäprofessorin Vesa Vihriälän mielestä esitetty malli muun muassa lisää riskiä (siirryt toiseen palveluun)EU-alueen talouksien ajautumisesta uusiin, aikaisempaa suurempiin vaikeuksiin tulevaisuudessa.

Ehkä kaikkein kriittisimpiä arvioita on kuitenkin saatu juristeilta. Eurooppa-oikeuden professori Päivi Leino-Sandbergin mielestä (siirryt toiseen palveluun) pakettia ei tällaisenaan voi viedä läpi, jollei EU:n perussopimuksia ensin muuteta.

Julkisoikeuden professori Janne Salminen taas pitää "valitettavana ja myös vahingollisena" (siirryt toiseen palveluun), että päätöksiä tehdään näin nopeasti ilman kunnon yhteiskunnallista keskustelua.

Genovan satama Italiassa on yksi Kiinan Silkkitie-hankkeen pääkohteita. Kiinalaiset yhtiöt kehittävät nyt sekä Genovan että Triesten satamia. Kuva: Luca Zennaro / EPA

Tapaus Italia:

Kun elvytyspaketista puhutaan, yleensä viimeistään toisessa lauseessa mainitaan Italia. Vaikka kriisi iskeekin luultavasti vielä Italiaa suuremmalla voimalla Kreikkaan, Italia on todellinen murheenkryyni.

Italia on viime vuosina väliin uhmannut EU-sääntöjä, väliin pyytänyt apua, väliin kieltäytynyt siitä. Maan suuri velka on perua 1980-luvulta ja öljykriisistä. Uudet hallitukset eivät ole saaneet velkaantumista kuriin.

Italia on EU:n toiseksi suurin teollisuusmaa (siirryt toiseen palveluun) Saksan jälkeen, ja merkittävä osa kaupan ja alihankinnan ketjuja. Sen pankkijärjestelmässä on paljon saatavia eurooppalaisilla pankeilla. Politiikassa rehottaa populismi.

Kaikki tämä tekee siitä suuren riskin paitsi Euroopan taloudelle myös EU:n yhtenäisyydelle. Karkeasti voi sanoa, että jos Italia menee nurin, järistykset yltävät koko yhteiselle talousalueelle.

Yksi isoista syistä esimerkiksi Angela Merkelille tukea Italiaa on estää populismin ja EU-vastaisuuden nousua.

Näin EU muuttuu:

Komission rooli ehdotuksessa on keskeinen, ja sen toimivaltuudet kasvaisivatkin merkittävästi. Instituutioiden tasapaino muuttuisi.

Nyt keskustellaan siitä, miten tuen saajista päätettäisiin. Esimerkiksi Hollanti vaatii, että tuen myöntämiseen tarvittaisiin jäsenmaiden yksimielisyys. Suuret maat kuitenkin haluavat, että määräenemmistö riittäisi päätökseen.

Komissio saisi sekä oikeuden hakea aiempaa laajamittaisemmin velkaa markkinoilta että ainakin teoriassa ohjata jäsenvaltioita rahakannustimilla.

Tähän asti unionin toiminnan kuluja ei ole ollut mahdollista rahoittaa velaksi. Suunnitteilla olevaa elpymisrahastoa rahoitettaisiin velalla, jota maksettaisiin vielä 40 vuoden kuluttua.

Osa velanmaksusta rahoitettaisiin EU-veroilla kuten muovijätettä verottamalla tai digiverolla. Aiemmin EU:lla ei ole ollut suoraa verotusoikeutta, mutta jäsenmaat maksavat tietyn prosenttiosuuden arvonlisäverokertymästään unionille jo nyt.

Entä jos sopua ei synny?

Jos ratkaisua ei synny, EU-yhteistyö heikentyy. Euroopan maailmanlaajuisen roolin vahvistaminen voidaan unohtaa.

Jonkinlainen väline elvytykseen on käytännössä pakko syntyä, jos unionin uskottavuus halutaan säilyttää.

Johtajien puheissa toistuu väite, että tukipaketilla pelastetaan sisämarkkinat. Myös Suomen linja on ollut, että EU:n ja euroalueen toimintakyky ja yhteistyö ovat Suomelle ja maan taloudelle välttämättömyys.

Jos Etelä-Euroopan maat ajautuvat talousromahdukseen, vaikutukset tuntuisivat Suomen ulkomaankaupassa ja todennäköisesti myös pankkijärjestelmässä. Suomen viennistä 60 prosenttia suuntautuu EU:n sisämarkkinoille.

Kuten Eläketurvakeskuksen johtaja Jaakko Kiander tiivistää lausunnossaan (siirryt toiseen palveluun) eduskunnalle: "Kyseessä on merkittävä integraation perusteisiin liittyvä asia, jota voi perustellusti joko vastustaa tai kannattaa riippuen siitä, kuinka pitkälle menevää integraatiota pitää hyvänä."

Lue myös:

.
.