Oulujoki oli turistirysä ja kuuluisa lohijoki ennen voimalaitoksia – 80 vuotta sitten sovittiin myös kalateistä, mutta niitä odotellaan yhä

Uusia kalateitä ei ole tulossa, mutta vanhojen sopimusten ja uuden KHO:n päätöksen mukaan sellainen täytyy vielä joskus rakentaa.

lohi
Lohipato Oulujoen Merikoskessa 1900-luvun vaihteessa
Lohipato Oulun Merikoskessa 1900-luvun vaihteessa.Museoviraston kuvakokoelmat

Korkein hallinto-oikeus antoi tänä kesänä ratkaisun (siirryt toiseen palveluun), jonka mukaan energiayhtiö Fortum ei vapaudu vuosikymmeniä vanhoista velvoitteestaan kalatien rakentamisesta Oulujokeen.

Tämä tarkoittaa, että yhtiön pitää vielä joskus korvata voimalaitoksen lohille aiheuttama haitta kalatiellä, kuten on osin jo lähes kahdeksankymmentä vuotta sitten sovittu.

Ennen voimalaitosten rakentamista Oulujoki oli kansainvälisesti tunnettu lohijoki. Sitä, miten lohi ja voimalaitokset mahtuvat samaan jokeen, on yritetty ratkaista jo 1940-luvulta saakka eikä loppua näy.

Sieltä saakka on peräisin myös velvoite rakentaa kalatie Pyhäkoskelle. Se on hoidettu maksamalla joka vuosi kalatalousmaksun tapaista maksua – kuten jo 1950-luvulla sovittiin, että voitaisiin tehdä kalatien valmistumiseen saakka.

Oulujoki oli tunnettu lohestaan

Ennen voimalaitosten rakentamista 1940–1950-luvuilla Oulujoki oli yksi Euroopan parhaista lohijoista.

Jo 1500-luvulla Oulujoen suu oli vilkas kauppapaikka, ja sen ansiosta Oulujoen lohi tunnettiin kauempanakin. Urheilukalastus alkoi Oulujoella 1870-luvulla, kun englantilaiset niin sanotut lohilordit saapuivat sen rannoille. Innokkaita kalastuksen harrastajia tuli myös Venäjältä, Ranskasta, Saksasta ja Amerikasta asti.

Oulujoen lohennousu oli vilkkaimmillaan kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin saakka. Silloin lohi eteni päättäväisesti Oulujokea ylöspäin, jopa Oulujärvelle asti.

Suurin osa nousukaloista oli kuusi vuotta vanhoja. Pituutta niillä oli yli metrin ja ne painoivat yli 10 kiloa. Tiettävästi suurin Oulujoesta pyydetty lohi oli 36-kiloinen järkäle.

Kellolaisten kalastajien Oulunjokisuulla olleesta rysästään saama jättiläismäinen lohi 28,5 kg, 8.6. 1944.
Kellolaisten kalastajien 8.6.1944 Oulunjokisuulla olleesta rysästään saama jättiläismäinen lohi painoi 28,5 kiloa Museoviraston kuvakokoelmat

Lohet olivat kovilla jo ennen voimalaitoksia

Teollistuminen alkoi vallata tilaa lohenkalastukselta 1800-luvun lopulla.

Oulun Toppilansalmen ruoppaus 1890-luvulla haittasi kalastusta, ja pienten rannikolle nousseiden tehtaiden saasteet vähensivät lohennousua entisestään.

Uittotoiminnan kasvaessa jokivarteen syntyi uusia höyrysahoja.

Oulujoen lohenkalastus päättyi lopulta 1940-luvulla alkaneeseen voimalaitosrakentamiseen.

Ensimmäisenä Oulujoen kahdeksasta voimalaitoksesta valmistui Merikoski, joka alkoi tuottaa sähköä jo vuonna 1948. Virallisesti laitos valmistui vuonna 1954.

Merikosken voimalaitoksen omistaa Oulun Energia. Fortumin omistuksessa ovat seitsemän muuta 1950-luvulla valmistunutta voimalaitosta.

Oulujoen seitsemän vesivoimalaitoksen voimassa olevat kalatalousvelvoitteet on määrätty jo vesistötoimikunnan vuosina 1944–1955 sekä Pohjois-Suomen vesioikeuden vuosina 1969 ja 1970 antamissa päätöksissä.

Fortumin omistaman Pyhäkosken voimalaitoksen lupa edellyttää kalatien rakentamista. Montan, Nuojuan ja Pällin ja voimalaitoksille on määrätty vuosimaksu siihen asti, kunnes mahdollinen kalatie rakennetaan.

Kalateitä ei ole kuitenkaan rakennettu. Vain Oulun Energian omistamasta Merikosken voimalaitoksesta löytyy vuonna 2003 rakennettu kalatie.

Voimalaitoksista aiheutuneita haittoja korvataan vaelluskalojen istutuksilla.

Fortumin ympäristöpäällikkö Susanna Hyrkäs sanoo, että yhtiön kannalta tärkeintä on, että Oulujoella tehtävät toimet ovat järkeviä.

– Niiden tulee hyödyttää tehokkaasti kalakantojen kehittymistä, olivatpa ne sitten istutuksia tai kalateitä. Näitä molempia tulee harkita niiden vaikutusten perusteella.

Isoa muutosta ei näköpiirissä

Korkein hallinto-oikeus tuli tänä kesänä siihen lopputulokseen, että istutusten hyväksyminen kalatien yhdeksi vaihtoehdoksi ei olisi vähäinen muutos.

Myös Suomen luonnonsuojeluliiton mielipide on ollut, etteivät istutukset korvaa kalateitä. Sen mukaan istutuskalat menestyvät luonnossa tutkimusten mukaan hyvin huonosti ja sitä vastoin vaelluskalojen kulkuyhteyksien palauttaminen ja kutupaikkojen ennallistaminen mahdollistaisivat kestävän kalakannan palautumisen jokeen.

– Jos Fortumin hakema tulkinta olisi saanut lainvoiman, sillä olisi ollut laajoja vaikutuksia monien vesistöjen kalanhoitovelvoitteiden käsittelyyn muuallakin Suomessa. Kalateiden saaminen vanhoihin voimaloihin olisi voinut vesittyä täysin, toteaa Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristöjuristi Matti Kattainen liiton tiedotteessa.

Fortumin ympäristöpäällikkö Susanna Hyrkäksen mukaan hakemuksen tarkoituksena ei ollut välttää kalateiden rakentamista Oulujokeen.

– Sillä ei pyritty välttämään kalateitä, aiemmat velvoitteet olisivat jääneet voimaan. Jatkossa Oulujoen kalatalouden kehittämiskysymyksiä pitäisi tarkastella yhdessä eri sidosryhmien kanssa.

Fortum on viime vuosien aikana oma-aloitteisesti kasvattanut vaellussiian ja lohen istutusmääriä. Päätöksestä huolimatta Fortum jatkaa istutuksia, vaikka ne eivät nyt tulleet vaihtoehdoiksi voimalaitosten lupamääräyksiin.

Oulujoen kalastusviranomaisena toimivan Lapin ely-keskuksen mukaan KHO:n päätöksestä huolimatta uusia kalateitä ei ole luvassa lähiaikoina.

– Kalatievelvoite on olemassa osassa voimalaitoksia. Näköpiirissä ei ole välitöntä muutosta tilanteeseen, sanoo Lapin ely-keskuksen kalastusbiologi Jarno Turunen.

Lähivuosina Oulujoen kalanhoito tulee perustumaan edelleen kalojen istutuksiin.

Oulujoen palauttaminen entiseen loistoonsa?

Merikosken voimalaitoksen yhteyteen rakennetun kalatien kautta vaelluskalat pääsevät Muhoksen Montan voimalaitokselle saakka. Sieltä kalahissiin päätyneet kalat siirretään vuonna 2017 käyttöön otetulla ylisiirtolaiteella kunnostetuille kalojen lisääntymisalueille, sillä voimalaitosten välisissä altaissa ei ole vaelluskaloille sopivia lisääntymisalueita. Fortum pyrkii selvittämään Montassa Oulujoen potentiaalia luontaisen vaelluskalakannan kehittymiselle.

Oulujokinen kalaharrastaja, Facebookissa toimivan Pohjois-Pohjanmaan vaelluskalaverkoston ylläpitäjä Jaakko Räisänen uskoo, että lohien palauttaminen Oulujokeen vaatii vielä pitkäkestoista työtä.

– Täytyy lähteä pienin askelin niin, että saadaan ensin luonnonmukaiset kalatiet ja sitten ennallistetaan kutupaikkoja. Se vaatii pitkäjänteistä oikeantyyppistä poikasistutusta eri puolille Oulujokea, sanoo Räisänen.

Räisäsen mielestä Oulujoen, Iijoen ja Kiimingin vesistöt ovat suuri potentiaalinen elinvoiman lähde koko Pohjois-Pohjanmaalle. Mutta voisiko Oulujoen palauttaa vielä entisten lohiaikojen loistoonsa?

– Ehdottomasti, mutta tähänastiset toimenpiteet ovat olleet hyvin passiivisia. Mutta nyt monet kalaharrastajat ovat kiinnostuneet Oulujoen tilasta. Luulen, että kun poliittista tahtoa alkaa syntyä, saamme asioita aikaiseksi, sanoo Jaakko Räisänen.

Oulun Merikosken kalatie
Päästäkseen kohti latvavesiä kalan on löydettävä ensin Merikosken kalatien portti. Sitten on noustava 750 metrin taival, joka on porrastettu 64 portaalla 11 metrin korkeuteen merenpinnasta.Juha Hintsala / Yle

Lapin ely-keskuksen kalastusbiologi Jarno Turusen mukaan pelkkä nykyisten lupaehtojen mukaisten kalateiden rakentaminen ei kuitenkaan vielä riitä.

– Käytännössä kalateiden lisäksi pitäisi olla luonnonmukaisia ohitusuomia. Tai sitten vanhat uomat tulisi vesittää, jotta kaloille saataisiin sopivia lisääntymisalueita. Ja lisäksi tarvitaan vielä alasvaellusratkaisuja, toteaa Jarno Turunen.

Juttuun on käytetty lähteinä myös historiatietoja Pohjois-Suomen elyn verkkosivuilta sekä Kirjastovirmasta.

Voit keskustella aiheesta 16.7. kello 23:een saakka!

Lue myös: Valtavia lohia nousee nyt Suomenlahdella ja paljon – moni ammattikalastaja joutuu pian keskeyttämään pyynnin