Heikki Valkama: Sä kun olet ammattilainen, voisit vähän auttaa – teettävätkö kaverit sinulla häikäilemättä ilmaistyötä?

Ystäviä on mukava auttaa, mutta jossain menee raja, kirjoittaa Heikki Valkama blogissaan.

talous
Heikki Valkama
Antti Haanpää / Yle

Kyselin tuttavapiiriltäni Facebookissa ilmaistyöstä. Siis siitä, pyytävätkö ystävät tai sukulaiset sinulta ilmaistyötä, koska olet alalla, jota on helppo kysyä.

Vai onko niin, että alasi on sellainen, että kukaan ei koskaan pyydä?

Avasin pandoran lippaan.

Monella oli tästä hurjia kokemuksia. Ja moni tämän kuulijoista/lukijoista tunnistanee tilanteen kohdallaan. Ammattilaisia yritetään käyttää härskisti hyväksi.

"Sinä kun olet juristi, niin kerropa nopeasti miten tämä meidän vuosia vireillä ollut perintöasia ratkaistaan, kun ollaan oltu Facebookissakin kavereita jo kaksi päivää.

“Kun sä oot näyttelijä ja tulet juhliin vieraaksi, niin voisitko vetää meidän juhlissa jonkun sketsin/shown juhlakalusta? Ei tartte olla pitkä, sellainen 30 min riittää!!"

“Kun sinä olet remonttimies, niin laskisitko mitä meidän remontti tulee maksamaan että tiedän yleisen hintatason. Ja tekisitkö tämän pienen homman kun kerran tulit kylään?”

“Sä kun osaat sitä kieltä, niin kääntäisitkö nopeesti tän.”

“Olen lääkäri. Tarvitseeko sanoa enempää?”

Sosiaalialalla oleva asiantuntija joutui viikonloppuaamuna kello seitsemältä vastailemaan tutuntutun ihmissuhdehuoliin. ATK-osaajia pyydetään auttamaan sukulaisten koneiden kanssa.

Moni totesi myös, että auttaa usein mielellään ystäviään. Esimerkiksi oikeusoppinut kertoi pähkäilevänsä mielellään kaverin kanssa lounaalla ongelmia ja antavansa juridista konsultaatiota. Mutta raja menee lounaalla juttelun ja oikean työn välillä. “Kun lounas on ohi, en halua käyttää asiaan enää erikseen aikaa”, hän kirjoitti.

Talkoot, ystävänpalvelukset, kaverin auttaminen…

Kyse ei ole tietenkään siitä, että palveluksia ei pitäisi pyytää ja antaa.

Kyse on rajanvedosta.

Ranskalainen sosiologi Pierre Bourdieu lanseerasi sosiaalisen pääoman käsitteen. Bourdieu totesi, että varallisuuden ohella olennaista on muun muassa se, keitä tuntee ja mihin ryhmiin kuului. Nämä verkostot ovat “pääomaa”, siis arvokkaita, koska ne toivat mahdollisuuksia, vaikutusvaltaa ja tietenkin juuri näitä ystävänpalveluksia.

Yksinkertaistaen: 1990-luvulla Robert Putnam laajensi käsitettä koskemaan verkostojen ohella luottamusta ja normeja.

Sosiaalinen pääoma on ihan oikea valtavirtatermi. Sitä käyttää esimerkiksi Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD.

OECD:n määritelmän mukaan sosiaalinen pääoma koostuu osallistumisesta organisoitujen ryhmien toimintaan, vapaaehtoistyöstä, verkostoista ja niiden kautta saatavasta tuesta sekä luottamuksesta ja kansalaistoimintaan osallistumisesta. Verkostoihin kuuluvat epämuodolliset (siirryt toiseen palveluun) verkostot ja niissä toimiminen kuten toisen kotitalouden palkaton auttaminen, avun saaminen muilta sekä ystävien ja tuttavien kanssa tapahtuva kanssakäyminen.

Jatketaan yksinkertaistusta. Meillä kaikilla on omat verkostomme, siis ihmiset, joita tunnemme ja joita tuttumme tuntevat.

Yksinkertaisimmillaan kyse on siitä, että äiti korjaa kylässä käydessään ovenkahvan. Monimutkaisimmillaan naapurin tuttu vinkkaa työpaikan hankinnassa.

Pahimmillaan kyse on tietenkin korruptiosta ja nepotismista, tavallisesti taas luontevista palveluksista ja vastapalveluksista.

Moni kokee, että joutuu antamaan liian suuria palveluksia ilman vastapainoa.

Siis palveluksissa ja vastapalveluksissa on olennaista tasapaino.

On pieniä ystävänpalveluksia. Ja sitten on ilmaistyötä, jota sälytetään ajattelematta – ja joskus varmasti myös härskiyttä – ystävien tai tuttujen tehtäväksi.

Siinäkin on iso ero, onko vaikkapa kuukausipalkalla asiantuntijana ja auttaa siinä ohessa kaveria, vai pienyrittäjä, jonka leipä on kiinni pienistä puroista ja sitten pyydetään oman alan ilmaistöihin. Myös vapaaehtoistyön tekeminen on oma, vapaaehtoinen valinta.

Kuten moni kyselyyni vastannut, autan itsekin mielelläni kavereita. Olen juontanut tilaisuuksia ja tarkastanut tekstejä. Ja tietenkin olen tarjonnut myös muuttoapua - joka taas ei ole ammattitaitoni tarjoamista. Kaverien jeesaaminen kuuluu asiaan!

Oman ison työpanoksen antaminen ilmaiseksi ei ole palvelus. Vaikkapa vaivalloinen käännöstyö tai jutun kirjoittaminen tutulle ei enää kiva pikku homma, vaan vaativaa työtä.

Ei ole oikein pyytää parturituttua leikkaamaan hiuksia ilmaiseksi, valokuvaajakaveria hääkuvaajaksi tai lakimiesystävää katsomaan perintöpapereita.

Tietenkin jos on riittävän hyvä ystävä, hän saattaa tarjoutua tekemään isonkin työn ilmaiseksi. Mutta joku raja on pyytämisellä.

Hyvä raja lienee tämä: jos sinulle tulee ikävä tai hyväksikäytetty olo, opettele sanomaan ei. Hyvä ystävä ei loukkaannu. Jos tuttu loukkaantuu, sietää loukkaantua.

Ja kuten varmaan huomasitte, tämä blogikin syntyi palvelusten vaihtona. Pyysin ihmisiä jakamaan kokemuksiaan ihan ilmaiseksi.

Me toimittajathan olemme pahimpia. Pyydämme jatkuvasti ihmisiltä ilmaiseksi asiantuntijuutta. Toisaalta jaamme sen myös eteenpäin ilmaiseksi.

Heikki Valkama

Kirjoittaja on toimittaja, kirjailija, kääntäjä ja ties mitä, ja auttaa usein mielellään kavereitaan.

Kerro omat kokemuksesi alla olevassa keskustelussa. Aiheesta voi keskustella 25.7. klo 23.00 asti.

Lue myös:

Heikki Valkama: Korona toi Wilman taas otsikoihin – nyt on aika paljastaa parjatun ohjelman salattu historia

Heikki Valkama: Kiitos opettajat, etäkoulussa on tehty ihmeitä – lapsen sanoin lähiopetuksen alkaminen on kuitenkin “fresh”