Tiedätkö olevasi etuoikeutettu? Korona paljasti Suomen luokkajaon ja epäkohdat, mutta mikään tuskin muuttuu

Kriisi on muutoksentekijä, josta nousee myös voittajia. Usein kansallinen hätä saa ihmiset auttamaan, mutta muutos kestää vain kuukausia.

keskiluokka
Oletko sinä etuoikeutettu?
Oletko sinä etuoikeutettu?

Omistusasunto ja luottokortti, koulutus ja kesäloma, säännöllinen työ ja työterveys. Yksi maailman vaikutusvaltaisimmista passeista, jolla voi matkustaa lähes minne tahansa.

Verrattuna moneen muuhun maahan, Suomessa on paljon etuoikeutettuja. Ymmärrämmekö sen?

Professori Laura Kolbe miettii hetken puhelimen päässä maaseudun rauhassa.

– Jos ei ole pudonnut hyvinvointivaltion turvaverkon läpi tai kokenut sitä läheisensä kautta, omaa etuoikeuttaan voi olla hyvin vaikea tunnistaa, Kolbe sanoo.

Laura Kolbe
Professori Laura Kolbe on huolissaan etenkin nuorista aikuisista, joilta koronakevät pyyhkäisi alta työt ja tulevaisuuden suunnitelmat.

Kolbe on Helsingin yliopiston Euroopan historian professori ja tutkinut muun muassa suomalaisten identiteettiä, kaupungistumista ja yhteiskuntaa luokkien näkökulmasta.

Kolben mukaan keskiluokkainen suomalainen saattaa joutua matkustamaan vaikkapa Intiaan saakka kohdatakseen kärsimystä.

– Suomalaisessa yhteiskunnassa köyhyyttä tai kurjuutta on vaikeampi nähdä tai ymmärtää näkemäänsä. Urbaani keskiluokka näkee vain oman elämäntapansa ympäristön, Kolbe sanoo.

Koronakriisin jokapäiväinen uutistulva täyttyi pandemian sijaiskärsijöistä. Mitä vaikeammin ihmisellä meni ennen kriisiä, sen syvemmälle hän putosi pandemian aikana.

Samaan aikaan media kirjoitti etätöiden ihanuudesta ja kamaluudesta ja siitä, koska taas pääsisi lounassushille.

Esimerkiksi Tampereella koronakevään aikana kasvaneet leipäjonot ovat aiheuttaneet jo valituksia. Kun jono kiemurteli Tampereen keskustan arvokiinteistön ympäri pääkadun vieressä, asukkaat valittivat jonottajista Suomen Punaiselle Ristille.

Kolben mukaan suomalainen ajattelee herkästi, että me olemme kaikki samalla viivalla, samoin mahdollisuuksin, samaa suurta keskiluokkaa. Joskus tarvitaan mullistus, kriisi, ennen kuin todellisuuden edestä repeävät verhot auki.

Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden dekaani, sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari vertaa etuoikeuksien ja epäkohtien erottamista veteen, jota kala ei edes huomaa ympärillään, niin luontainen ympäristö se on elää.

– Nyt koronakriisi eli laskuvesi paljasti eriarvoisuutta ja ehkä jopa epäreiluutta, johon emme aikaisemmin kiinnittäneet huomiota, Saari sanoo.

Juho Saari
Sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari ryhtyy selvittämään koronakriisin vaikutuksia ihmisten eriarvoisuuteen.Tiina Jutila / Yle

Voittajana hyvinvointivaltio?

Voiko kansainvälinen terveys- ja talouskriisi siis tuoda näkyväksi myös luokkayhteiskunnan?

Saari huomauttaa, että kuten suurissa murroksissa aina, koronassakin on puhuttu paljon "samassa veneessä olemisesta".

– Emme me silti missään samassa veneessä olleet. Keskiluokat pääsivät enimmäkseen helpommalla kuin duunarit, esimerkiksi jo etätöiden kannalta, Saari toteaa.

Se, joka pystyi, väisti iskuja.

Juho Saari

Koronan alussa keskiluokka osti hätävararuuat ja vessapaperit kahdeksi viikoksi yhdellä kauppareissulla. Samalla kassatyöntekijä mietti tiskin takana, miten perhe pärjäisi viikonlopun yli.

Kun suorittavaa työtä tekevä väestö jatkaa työtään, osa kansasta kysyy, miksi emme huolehdi eristäytymisestä paremmin.

Joillain siis on varaa valita ja esimerkiksi huolehtia terveydestään.

Toiset taas jättivät jopa sovitut lääkärikäyntinsä väliin, vaikkapa sen takia, ettei linja-autoilu tuntunut turvalliselta pandemian keskellä.

– Se, joka pystyi, väisti iskuja, Saari sanoo.

Kolben mukaan kriisi on usein muutoksentekijä, joka paljastaa epäkohdat ja toisaalta myös sen, mikä todellisuudessa toimii.

– Kriisistä nousee aina myös voittajia häviäjien lisäksi, professori Kolbe sanoo.

Yksi voittajista saattaa olla pohjoismainen hyvinvointivaltio. Kun yhteiskunnan yksityinen sektori pakotettiin seisahtumaan pandemiassa, julkinen puoli jatkoi työtään.

– On nähtävissä uusliberalismin ehtymistä, kun kriisin keskellä julkiset rakenteet olivatkin pelastajia, Kolbe sanoo.

– Päiväkodintyöntekijät, sairaanhoitajat ja opettajat. He tulivat kriisissä vihdoin näkyviksi ja kaikkien arvostamiksi, hän lisää.

Lastenvaatteita roikuu aidalla.
Hallitus päätti pitää koronakriisin keskellä päiväkodit auki kaikkien lapsille. Päätöstä kiittelivät etenkin työssäkäyvät äidit.Tiina Jutila / Yle

Kerrasta poikki

Luokkajako ei aina ole pysyvä. Vaikka omien vanhempien koulutus- tai varallisuustaso olisi millainen, lapsi voi silti nousta hyvinvointivaltiossa luokasta toiseen.

Luokasta voi myös pudota.

Koronakriisi iski yllättäen, eri tavoin kuin klassinen lamakehitys. Kolben mukaan moni saattoi pudota hyvinkin korkealta, huolimatta siitä, kuinka vakavaraista elämää koronaan saakka oli elänyt.

– Kun koronakriisi alkoi, se oli monelle tuotantolaitokselle ja yrittäjälle kerrasta poikki. Tulot loppuivat kuin seinään, Kolbe huomauttaa.

Suomessa oli toukokuussa yli 400 000 lomautettua tai työtöntä. Kun mukaan lasketaan myös mahdolliset lapset, taloudellisen kriisin kärsijöiden koko kasvaa valtavaksi.

Silti toisin kuin 1990-luvun lamassa, valtio on nyt pyrkinyt elvyttämään ja tukemaan ennennäkemättömällä tavalla.

– 1990-luvun alussa päätettiin, että annetaan ihmisten velkaantua. Heidän haavansa ovat kestäneet 2000-luvulle saakka. Nyt poliittisten päätösten ansiosta emme ole niin syvällä, Saari sanoo.

Haagan seurankunnan ruoka-apu.
Koronakriisi kasvatti hetkessä ruoka-avun tarvetta kolminkertaiseksi. SPR:n mukaan havahduttavaa oli, miten ruokajonoon tuli hakijoita kaikista yhteiskuntaluokasta.Henrietta Hassinen / Yle

Kriisissä kohti parempaa elämää

Ehkäpä osa keskiluokasta on kriisin keskellä myös tiedostanut etuoikeutensa.

Esimerkiksi SPR on saanut koronakeväästä alkaen ennätyksellisen määrän vapaaehtoistyöntekijöitä esimerkiksi mukaan ystävätoimintaan ja jakamaan ruokaa.

Kriisi herättää ja ravistelee, mutta ei välttämättä tee pysyvää muutosta.

– Aikaisempien kriisien perusteella tiedetään ihmisten käyttäytymisestä, että yhteisvastuun ja yhteen hiileen puhaltamisen jakso kestää ennemminkin kuukausia kuin vuosia, Juho Saari toteaa.

Saaren mukaan esimerkiksi Yhdysvaltojen tuhoisan terrori-iskun jälkeen vuonna 2001 ihmiset aktivoituivat auttamaan. He toimivat eri kansalaisfoorumeilla ja esimerkiksi luovuttivat normaalia paljon enemmän verta sitä tarvitseville.

Ajanjakso kesti vain muutamia kuukausia.

Saari on jo huomannut, että myös koronakriisi on saanut monet etsimään uusia tapoja elää.

– Näkyy hetkellistä post-materialismia, eli mietitään enemmän sosiaalisia suhteita kuin vaikkapa matkustamista tai kuluttamista. Nämäkään päätökset eivät ole pitkäkestoisia, Saari sanoo.

Miten tämä ratkaistaan, kun kukaan ei vapaaehtoisesti luovu mistään?

Juho Saari

Saaren vertauskuva kriisistä vetenä jatkuu. Tulossa on laskuveden jälkeen nousuvesi. Silloin punnitaan myös poliittisten päätösten vaikutukset yksittäisten ihmisryhmien vointiin kriisin jälkeen.

Mutta millä rahalla ja keinoin? Saari toivoo, että laman epäonnistumisista otettaisiin oppia ja tavat muistuttaisivat ennemminkin 1970-luvun lopun aikaa.

Silloin Suomeen rakennettiin yhtenäisyyttä eli konsensusta Korpilammen hengessä. Elvytettiin, annettiin, parannettiin.

Saari huomauttaa, että koronakriisissä on jo nähtävissä sosiaalista laskua. Ihmiset eivät siis enää palaudukaan samalle tasolle, mistä kriisissä putosivat.

– Ja sitten ovat he, jotka ennen kriisiä olivat heikoilla ja ovat nyt entistä heikommassa asemassa. Miten tämä ratkaistaan poliittisesti, kun selvää on, että kukaan ei vapaaehtoisesti luovu mistään?

Oletko sinä etuoikeutettu? Mikä ihmisestä tekee etuoikeutetun? Voit keskustella aiheesta perjantaihin kello 23 saakka.

Lue lisää: SPR: Ruoka-avun tarve on jo kolminkertaistunut korona-aikana – nyt ruokajonoissa näkyy jo parikymppisiä ja äitejä lastensa kanssa

Itsemurhissa koronakeväänä lähes 15 prosentin kasvu – Psykiatrinen johtaja: “Osastoilla on ollut pelottavan hiljaista”

Mielenterveyskuntoutujalle korona on kova paikka: "Pelkään henkeni puolesta" – osa terapiasta ja ryhmistä etänä tai peruttu, hoito voi ruuhkautua

Mansikanpoimijoilta passit pois, alipalkkausta, kelvoton majoitus – Avin tarkastaja: Työnantajalla on monta mahdollisuutta hyväksikäyttöön