Maatalouden ilmastotiekartta näyttää keinoja kasvihuonekaasujen vähentämiseksi, mutta niillä on kallis hintalappu

Suomen maatalouden kasvihuonekaasupäästöiksi on arvioitu 16 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuodessa.

ilmastonmuutoksen hillitseminen
Traktori kyntää pellolla Virolahdella
Peltojen muokkaaminen lisää maaperän hiilipäästöjä ilmakehään. Traktori kyntää peltoa Virolahdella kesällä 2017.Petri Niemi /Yle

Suurin osa eli 75 prosenttia maatalouden 16 miljoonan tonnin (MT CO2-ekv) kasvihuonekaasupäästöistä tulee maaperästä.

Luonnonvarakeskus Luke on laatinut kolme skenaariota sen arvioimiseen, miten kasvihuonekaasuja voitaisiin maataloudessa vähentää pyrittäessä kohti hiilineutraaliutta vuonna 2035.

Maataloustuottajien MTK tilasi yhdessä ruotsinkielisen vastaavan järjestön eli SLC:n kanssa Luonnonvarakeskukselta ilmastotiekartan (siirryt toiseen palveluun)päästöjen vähentämisestä. Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt vastaavia tiekarttoja eri toimijoilta.

Maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen ennuste 2018 – 2050
Punainen viiva kuvaa nykymenon jatkumista, jolloin päästövähennykset jäävät vähäisiksi. Sininen skenaario on Luken mukaan realistinen ja tuo 29 % vähennykset vuoteen 2035 mennessä. Keltainen skenaario sisältää vielä kunnianhimoisempia päästövähennyksiä maataloudessa.Jyrki Lyytikkä / Yle

Luken tutkimusprofessori Heikki Lehtonen vastaa nyt, mitkä ovat ne keskeiset keinot, joilla saavutettaisiin 29 prosentin päästövähennykset maataloudessa viidessätoista vuodessa.

– Päästöjen vähentäminen turvemailta monilla eri keinoilla. Toinen keino on hiilensidonta kivennäismailla pellonkäyttöä monipuolistamalla. Se onnistuu tavoitteellisella hiilensidonnalla nurmikasveilla, satotasoa nostamalla, kerääjä- ja valkuaiskasveilla. Kolmantena tulee se, että siirrytään laajamittaisesti biokaasutuotantoon, ensin lantaperusteisesti kotieläintiloilla ja sitten nurmisyötettä käyttäviä biokaasulaitoksia. Aurinkoenergian lisääminen on myös osa kolmatta keinoa, Lehtonen luettelee.

Mitä nämä keinot maksavat?

Heikki Lehtonen:

– Hintaa voidaan karkeasti hahmotella. Yhteen lukuun on vaikea päätyä, kun toimia on lähes parikymmentä. Meidän arviomme on se, että keskimäärin 20–40 euroa per päästövähennystonni olisi haarukka, mihin kokonaisuuden kustannukset osuisivat. Se on mielestämme kohtuullinen, koska päästövähennyssektorilla hinta on ollut 20–25 e/t ja suunta on lähivuosina nouseva. Jos yhteiskunta on ilmastoviisas, niin se ei jätä käyttämättä sopimuksia viljelijöiden kanssa.

Mikä hintalappu kahdelle kunnianhimoiselle päästövähennysskenaariolle?

– Niiden hintalappu 30 vuoden aikana olisi 3–5 miljardia euroa. Osa siitä on jo sellaista, mikä jo nyt käytetään maatalouden kehittämiseen. Epävarmuutta lisää esimerkiksi se, millä kustannuksella turvemaita voidaan perustaa kosteikoiksi. Tämä on vaikea kokonaisuus laskea läpi, koska muuttujia on paljon.

Turvemaita on Suomen pelloista 260 000 hehtaaria eli 11 prosenttia, mutta ne tuottavat 60 %:a peltojen kasvihuonekaasupäästöistä. Mitä pitää tehdä?

– Me emme tiedä, mitä turvepeltojen muuttaminen kosteikoiksi maksaa. Parhaimmillaan se voi olla alle 1000 euroa hehtaarilta. Viljelijälle tarvitaan myös porkkana hoitaa kosteikko ja pitää yllä vedenpinta ja säätää sitä, että päästövähennys toteutuu.

Miksi turvemaille suositellaan kallista säätösalaojitusta?

– Se voi maksaa jopa 4000–5000 euroa hehtaarille, jos pellolla ei vielä sitä ole. Sitä pitää myös vuosittain huoltaa eikä se sovellu kaikille turvepelloille. Sitä on siksi varsin varovaisesti ajateltu näissä skenaarioissa. Ykkösvaihtoehdossa sitä oli 20 000 hehtaaria ja toisessa 30 000 hehtaaria. Teknologia voi kuitenkin kehittyä vuoteen 2050 mennessä.

Suositellaanko turvemaille muitakin keinoja, koska ne ovat keskeinen päästölähde?

– Kannustetaan luopumaan turvemailla kokonaan tai suureksi osaksi yksivuotisten kasvien viljelystä. Sinne jäisivät vain kotieläintalouden tuotantonurmet, jolloin ne olisivat maatalouden kannalta järkevässä käytössä varsinkin kuivina kesinä kuten nyt. Osa heikkosatoisista turvemaista voidaan myös jättää viljelemättä. Maataloustuen menetykset viljelijälle voidaan kompensoida jollain summalla, jolloin hän ei enää ojita peltoa uudelleen.

Pitääkö nykyistä tukijärjestelmää muuttaa?

– On ikävää, että järjestelmä ohjaa viljelijää tukien saamiseksi esimerkiksi tekemään ojitusinvestointeja huonoille turvemaille. Niillä taataan se, että pelto on iso päästölähde vuosikymmenet eteenpäin. Järkevintä olisi kannustaa sellaiset huonot maat pois, missä niitä onkin.

Moniko tila kuolee, jos turvemaiden viljely joudutaan lopettamaan?

– Tämä tiekartta lähtee siitä, että toimet ovat vapaaehtoisia. Kannustin voi olla sen verran tuntuva, että jotkut tilat saattavat lopettaa vähän ennenaikaisesti kuin nykyjärjestelmässä, jossa järjestelmä kannustaa jatkamaan niin kauan kuin mahdollista.

Toisaalta pitää muistaa, että meillä on hyviä turvemaita, jotka tässä tiekartassa pidetään erityisesti tuotantonurmina käytössä. Ei olla pakolla ajamassa ketään alas, vaan kyllä se on sitten viljelijän ratkaisu.

Ja todella peräänkuulutamme sitä, että pitää löytää 300–500 miljoonaa euroa lisää rahaa turvemaiden toimiin, jotta asetelma olisi sellainen, etteivät viljelijän tulot vähene päästövähennyksistä.

Ilmastoviisas ja resurssitehokas maatalous – mitä se tarkoittaa?

MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila toisteli ilmastotiekartan julkistustilaisuudessa kahta termiä: ilmastoviisas ja resurssitehokas.

Paikalla tilaisuudessa oli myös kaksi viljelijää eli luomutuotantoon siirtyvä Saara Kukkonen Hämeenkoskelta ja maitotilallinen Rami Rauhala Sievistä. Mitä he ymmärtävät näillä termeillä?

Rami Rauhala, Sievi, viljelijä
Rami Rauhalan mielestä ilmastoviisaassa maataloudessa resurssit käytetään mahdollisimman tehokkaasti.Markku Sandell / Yle

– Tietty nuukuus kuuluu ilmastoviisaaseen maatalouteen. Resurssit käytetään mahdollisimman tehokkaasti. Koko peltoekosysteemi pidetään hyvässä kunnossa. Sitä on tämä resurssitehokkuus. Hiili pyritään saamaan visusti talteen maaperään. Se on sitä oikeaa nuukuutta ja ilmastoviisautta, Rami Rauhala sanoo.

Saara Kukkonen on samoilla linjoilla.

Saara Kukkonen, viljelijä Hämeenkoskelta
Hämeenkoskelainen Saara Kukkonen on siirtymässä luomutuotantoon.Markku Sandell / Yle

– Katseet kohdistuvat maaperään. Kohdistetaan viljelystoimet niin, että hiiltä sitoutuu maahan mahdollisimman paljon, koska eloperäinen aines ja hiili käynnistää maassa positiivisen viljavuuskierteen. Maaperän eliöt ja sitä kautta kasvit hyötyvät. Saadaan hyviä satoja eikä olla niin herkkiä sään ääri-ilmiöille, Saara Kukkonen arvioi.

Lue myös:

Näin teollisuus aikoo leikata päästöjään seuraavien kymmenien vuosien aikana – jos nimittäin kaikki menisi nappiin