1. yle.fi
  2. Uutiset

Aterimet loppuivat hotellista, Pärnuun pääsyyn tarvittiin erikoislupa – Tallinnan-loma oli 55 vuotta sitten uusinta uutta

Viroon pääsee taas vapaasti. Nykyturisti tuskin piilottaa matkatavaroihinsa sukkahousuja tai aikakauslehtiä.

Ulkomaat
Ensimmäinen matkustajalaiva Suomenlahden yli 26:een vuoteen, Vanemuine.

TALLINNA 55 vuotta sitten, kesällä 1965, Virossa iloittiin täsmälleen samasta asiasta kuin nyt. Helsingin ja Tallinnan välinen laivaliikenne oli avattu uudelleen tauon jälkeen.

Tuolloin tauko oli tosin kestänyt paljon kauemmin kuin tänä keväänä, 26 vuotta.

24-vuotias Kulle Raig oli juuri valmistunut Tarton yliopiston suomalaisugrilaisten kielten laitokselta, kun hän sai yllättävän kesätyötarjouksen: Tallinnassa oli auki matkaoppaan ja tulkin paikka.

Toisen maailmansodan alussa suljetun laivareitin avaaminen uudelleen tarkoitti, että suomea osaavia oppaita tarvittiin kipeästi. Opintoihin kuuluneiden suomen kielen kurssien vuoksi Raig hallitsi kielen ja jopa opetti sen alkeita kielikoulussa.

Tietenkin hän otti työn vastaan.

Viro oli neuvostohallinnon tiukassa otteessa, ja rautaesiripun takana kasvaneelle nuorelle naiselle laivaliikenteen avautuminen oli raikas tuulahdus läntisestä maailmasta.

Mauno ja Tellervo Koivisto Tallinnan laulujuhlilla vuonna 1969.
Pääministeripari Mauno ja Tellervo Koivisto osallistuivat Tallinnan laulujuhlille vuonna 1969. Heitä isännöivät Neuvosto-Viron ministerineuvoston puheenjohtaja Valter Klauson ja tämän puoliso Anna Kalatshik.Viron kansallisarkisto

Ravintolan istumapaikat loppuivat kesken

Ensimmäiset laivamatkustajat Helsingistä Tallinnaan saapuivat pienen, valkoisen Vanemuine-laivan kyydissä 8. heinäkuuta 1965.

Laivareitin avaaminen oli osa Neuvosto-Viron 25-vuotisjuhlallisuuksia, joten ensimmäiselle matkalle oli kutsuttu Suomen poliittista eliittiä kuten ulkoministeri Ahti Karjalainen, eduskunnan varapuhemies Paavo Aitio, kansanedustaja Hertta Kuusinen sekä presidentti Kekkosen edustajana tämän poika Matti Kekkonen.

Neljä tuntia kestäneen laivamatkan jälkeen Tallinnan satamassa Vanemuinea odotti vastaanottokomitea orkestereineen. Matkasta tehdyssä dokumenttitallenteessa kuvaillaan "Muhu-saaren ja Saarenmaan kansallispukuisia neitosia", jotka kukittivat kutsuvieraat.

Viron neuvostotasavallan ulkoministeri Arnold Green toivotti suomalaiset tervetulleiksi. Ahti Karjalainen korosti vastauspuheessaan laivaliikenteen alkamisen olevan todiste Suomen ja Neuvostoliiton "alati parantuvista suhteista".

Päivää myöhemmin tulivat varsinaiset turistit.

Ensimmäisestä työpäivästään Kulle Raig muistaa lähinnä kauhean sähellyksen.

– Suomalaiset majoitettiin pieneen Hotel Tallinn -nimiseen hotelliin, jonka ravintolassa ei riittänyt kaikille istumapaikkoja eikä aterimia. Virossa ei ollut kokemusta niin suurista matkailijaryhmistä, Raig muistelee nyt kotonaan Tallinnassa.

Hän levittää keittiön pöydälle pinon vanhoja, mustavalkoisia valokuvia.

– Nämä kaikki ovat suomalaisten ottamia. Eihän meillä virolaisoppailla ollut kameroita.

Kuvissa näkyvä Tallinna on erilainen kuin nykyään. Pilvenpiirtäjät eivät vielä piirry horisonttia vasten eikä Vanhankaupungin keskiaikaisia taloja ole entisöity.

Toompean kukkula oli pakollinen tutustumiskohde suomalaisturisteille. Kuva 1970-luvulta.
Toompean kukkula oli Neuvosto-Virossa pakollinen tutustumiskohde suomalaisturisteille. Kuva 1970-luvulta.Kulle Raigin kotialbumi

Sukkahousuja, farkkuja ja purkkaa

Radion ja television kautta Suomi oli ollut Kulle Raigin ja monien muiden virolaisten ikkuna länteen jo pitkään.

– Suomalaisturistit ihmettelivät, miten voin olla niin hyvin perillä läntisen maailman tapahtumista. Vastasin heille, että minähän katson iltaisin olohuoneessani täsmälleen samoja televisio-ohjelmia ja uutisia kuin tekin, Raig sanoo.

Laivaliikenteen alkaminen toi Suomen entistä lähemmäs ja elävämmäksi.

Suomalaiset toivat mukanaan kirjoja ja lehtiä, esimerkiksi Suomen Kuvalehteä ja kulttuurilehti Kanavaa.

– Me odotimme aina satamassa lehtien uusimpia numeroita. Ne sujautettiin meille salaa, koska ne olivat tietenkin kiellettyä tavaraa, Raig kertoo.

Hengenravinnon lisäksi suomalaiset salakuljettivat etelänaapuriin konkreettisempiakin kulutushyödykkeitä: sukkahousuja, nailonsukkia, farkkuja, purukumia ja kahvipaketteja.

Osa teki tuotteilla kauppaa, osa halusi yksinkertaisesti auttaa virolaisia tuttujaan.

Salakuljetuksessa piti olla ovela, sillä Tallinnan satamassa tulli kävi tarkasti läpi maahantulijoiden matkatavarat.

Valtiotieteen maisteri ja viron kielen kääntäjä Anu Marttila teki neuvostovuosina lähes kaksisataa matkaa Suomesta Viroon. Hän kertoo joidenkin suomalaisten käyttäneen salakuljetukseen valmistettuja vaatteita, kuten löysiä takkeja, joihin oli ommeltu isoja sisätaskuja. Tällöin tosin epäilyttävän paksu vartalo saattoi kiinnittää tullimiesten huomion.

Jos salakuljetuksesta jäi kiinni, seurauksena oli usein ikuinen porttikielto Neuvostoliittoon.

Marttilan mukaan parhaiten kätketty tavara oli se, joka oli avoimesti esillä.

– Tullin työntekijöitä oli aika helppo höynäyttää. George Orwellin kielletty kirja Eläinten vallankumous esimerkiksi meni tullista läpi "eläinsatuna". Teosta 1984 tullimies puolestaan piti "almanakkana", Marttila kertoo.

Tallinnan sataman tulli töissään 1970-luvulla.
Tallinnan sataman tulli tarkistamassa matkatavaroiden sisältöä 1970-luvulla.Viron kansallisarkisto

Viron-matkaan kuului usein kolhoosivierailu

Neuvostoajan Viron-matkailu oli kaukana omatoimisesta reppureissaamisesta. Lomat olivat järjestettyjä pakettimatkoja, jotka kestivät tavallisesti kolme päivää.

Nähtävyyksiin tutustuttiin ryhmissä, eikä Tallinnan ulkopuolelle, esimerkiksi Tarttoon tai Pärnuun, päässyt ilman opasta.

Turisteille esiteltävät kohteet oli valikoitu tarkkaan. Osa niistä, kuten Toompean mäki, Piritan uimaranta, Rocca al Maren ulkoilmamuseo sekä Laulukenttä, ovat turistien suosiossa vieläkin.

Suomalaisen matkatoimiston tilauksesta matkailijat saatettiin viedä myös kolhooseihin, sairaaloihin tai tehtaisiin ihailemaan neuvostoyhteiskunnan saavutuksia.

Myös uutta Mustamäen lähiötä esiteltiin suomalaisille ylpeinä.

Oppaiden piti raportoida viranomaisille matkojen kulusta.

– Kirjoitimme aina, että kaikki vieraat olivat tyytyväisiä erityisesti kolhoosissa käyntiin. Sanat piti asetella varovasti. Koska jotain negatiivistakin piti keksiä, kirjoitimme, että kadut olivat suomalaisten mielestä vähän likaisia, Kulle Raig muistelee.

Suomen kommunisteja tutustumassa kolhoosissa karjanhoitoon vuonna 1960.
Suomen kommunisteja kävi tutustumassa karjanhoitoon virolaiskolhoosissa vuonna 1960.Viron kansallisarkisto

Viru-hotellissa seinillä oli korvat

Oppaiden lisäksi myös turisteja pidettiin silmällä.

Vuonna 1972 valmistuneessa Viru-hotellissa oli kokonainen salainen kerros, jossa turvallisuuspavelu KGB salakuunteli hotellivieraita.

Hotellin hissin nappulat päättyvät yhä 22. kerrokseen. Pienen huolto-oven näköisen oven takaa johtavat portaat ylemmäs, piilotettuun 23. kerrokseen. Vanha kuunteluhuone on säilytetty lähes ennallaan ja on nyt KGB-museo.

KGB-museo Tallinnan Viru-hotellissa.
Viru-hotellin 23. kerroksen vakoilutekniikkaa esitellään nykyään KGB-museossa.Stanislav Moshkov

– Hotellihuoneiden seiniin ja esimerkiksi ravintolan tuhkakuppeihin oli kiinnitetty mikrofoneja, joiden kautta KGB yritti löytää mahdollisia vakoojia, kertoo museon opas Pavel Bazarov.

Salakuuntelulaitteita oli yhteensä 60 huoneessa.

Bazarovin mukaan onkin myytti, että kaikkia vieraita olisi salakuunneltu. KGB oli kiinnostunut varsinkin lähettiläistä, oppaista, papeista ja muista epäilyttäviksi luokitelluista henkilöistä. Tavallinen turisti sai todennäköisesti olla melko rauhassa.

Kulle Raigin mukaan suomalaiset eivät ylipäätään olleet KGB:n huomion keskipisteenä.

– Ehkä suomalaiset nyt pettyvät, kun sanon, ettei heitä tarkkailtu kovinkaan systemaattisesti. He olivat Tallinnassa niin jokapäiväisiä tapauksia. Amerikkalaiset, länsisaksalaiset ja esimerkiksi Ruotsista tulleet ulkovirolaiset kiinnostivat KGB:ta enemmän.

Hotellin asukkaiden vakoilu jatkui aina Viron uudelleenitsenäistymiseen, vuoteen 1991, saakka.

Jos KGB kuuli jotakin epäilyttävää, epäilyn kohteena olevalle matkailijalle ei välttämättä myönnetty viisumia seuraavalle Viron-reissulle.

Kirjailija, toimittaja ja kulttuurivaikuttaja Kulle Raig.
Kirjailija, toimittaja ja kulttuurivaikuttaja Kulle Raig (s. 1940) on todistanut omin silmin Suomen ja Viron suhteiden kehittymistä vuosikymmenten ajan.Stanislav Moshkov

Taistolaiset pelottivat enemmän kuin turvallisuuspalvelu

Raig työskenteli suomalaisten matkaoppaana ja tulkkina Talinnassa vuoteen 1975 asti. Kymmenen vuoden aikana hän törmäsi työssään silloin tällöin KGB:n miehiin, mutta ei kokenut heitä riesaksi.

– En osannut pelätä "turvamiehiä", koska heidän toimintansa ei vaikuttanut kovin järjestelmälliseltä tai ammattimaiselta. Olen kuullut sanottavan, että jokaisen maan vakoilulaitos on yhtä toimiva kuin kyseisen maan vesijohto- ja viemärijärjestelmä. Ja mehän tiedämme, missä kunnossa Neuvostoliitossa nämä järjestelmät olivat.

Sen sijaan tiettyjen suomalaisryhmien kanssa oppaat joutuivat olemaan varuillaan.

Kun taistolaisuus tuli muotiin 1970-luvulla, suomalaisturistien joukossa alkoi liikkua kiihkeän neuvostomielistä porukkaa.

– Yksi turisti painotti minulle olevansa oikea kommunisti. Silloin tiesin, ettei minun kannata vahingossakaan sanoa hänen seurassaan mitään neuvostovastaista, Raig kertoo.

Virolaisille taistolaisuus oli jotakin täysin käsittämätöntä.

– Ihmettelimme, miten he voivat olla niin herkkäuskoisia. Reaalisosialismi on heistä 80 kilometrin päässä ja silti he uskoivat sinisilmäisesti neuvostojärjestelmään!

Kulle Raig 25-vuotiaana turistioppaana vuonna 1966.
Kulle Raig työskenteli suomalaisten oppaana ja tulkkina kymmenen vuoden ajan. Vuonna 1966 otetussa kuvassa hän on 25-vuotias.Kulle Raigin kotialbumi

Nypityt kulmakarvat hämmästyttivät

Yleisesti ottaen virolaiset suhtautuivat suomalaisiin turisteihin Raigin mukaan ystävinä ja heimolaisina.

– Samalla koimme olevamme pikkuisen alakynnessä. Tallinna oli rähjäinen kaupunki, eikä meillä ollut samanlaisia tavaroita tai vaatteita kuin suomalaisilla.

Alemmuudentunne poistui, kun Raig ymmärsi, etteivät suomalaiset ole sen fiksumpia tai sivistyneempiä kuin virolaisetkaan.

– Mekin olimme kouluja käyneet. Ei Viro ollut mikään neukkulainen peräkylä, vaan olimme henkisesti suomalaisten kanssa tasavertaisia.

Suomalaisten reipas alkoholinkäyttö hieman ihmetytti virolaisia. Raig muistaa miettineensä, onko suomalaisilla geneettisesti virolaisia huonompi viinapää.

Suomalaisturisteja puolestaan kummastuttivat virolaiskotien yltäkylläiset tarjoilut ja ihmisten tyylikkäät asut, vaikka kauppojen hyllyt olivat tyhjiä.

Myös Raigin ulkonäköön kiinnitettiin huomiota. Ensimmäisenä opaskesänä häntä haastateltiin suomalaiseen naistenlehteen, jonka toimittaja kirjoitti:

Opas oli sikäläisiin olosuhteisiin nähden erittäin muodikkaasti puettu ja hänellä oli Neuvostoliitossa harvinainen näky: nypityt kulmakarvat.

Muodikkaan pukeutumisen salaisuus oli Raigin mukaan selvä.

– Jokainen virolainen nainen osasi ommella!

Nykyään Viru-hotelli on vain yksi Tallinnan korkeista rakennuksista.
Nykyään Viru-hotelli on vain yksi Tallinnan korkeista rakennuksista. Stanislav Moshkov

Suomalaisturisteja nyt noin puolet normaalista

Tänä keväänä koronavirus karkotti suomalaisturistit Virosta. Vasta viime viikkojen aikana esimerkiksi Tallinnan satamassa, Vanhankaupungin kaduilla ja Pärnun uimarannalla on alkanut kuulua taas suomea.

Kun matkailu Suomesta vapautui kesäkuun puolessa välissä, Viron matkailuala huokasi helpotuksesta.

Suomalaiset ovat Viron suurin matkailijaryhmä, joka myös käyttää matkoillaan eniten rahaa.

Viimeisen kuukauden aikana Virossa on käynyt suomalaisia noin puolet viime vuoden vastaavan ajankohdan matkailijamäärästä, kertoo Tallinnan sataman tiedottaja Sirle Arro.

Matkailijamäärien toivotaan kasvavan pian entisiin lukemiin.

Koronattomana aikana Helsingin ja Tallinnan välillä seilaa päivittäin kymmeniätuhansia ihmisiä töihin, opiskelemaan ja lomalle, mutta neuvostovuosina turistivirrat kulkivat vain yhteen suuntaan. Virosta pääsi matkustamaan Suomeen ainoastaan poikkeustapauksissa.

Kulle Raig oli yksi harvoista Suomeen pääsijöistä 1960-luvulla. Heti ensimmäisen opaskesän jälkeen Raig osallistui nuorisojärjestön järjestämälle Helsingin-matkalle.

– Päällimmäisenä Helsingistä jäi mieleen makea, miellyttävä ja puhdas tuoksu. Se oli kai rikkaan kaupungin tuoksu, Raig kertoo.

Suomalaiset ovat Viron tärkein matkailijaryhmä.
Suomalaiset turistit ovat Viron matkailu- ja ravintola-alalle elintärkeitä. Stanislav Moshkov

"Meistä on tullut tasavertaisia"

Vuodet matkaoppaana muuttivat Raigin elämän. Hän sai suomalaisista elinikäisiä ystäviä ja oppi kielen täydellisesti.

Myöhemmin, 1990-luvun alussa, hän muutti Helsinkiin, jossa työskenteli muun muassa radiotoimittajana Yleisradiossa, Viro-instituutin johtajana sekä suurlähetystön lehdistö- ja kulttuurineuvoksena.

Raig on julkaissut useita kirjoja Suomen ja Viron suhteista.

Nykyään Raig ei käy enää kovin usein Suomessa mutta seuraa edelleen tiukasti lahden pohjoispuolen tapahtumia.

Hän on ollut vuosikymmenten ajan silminnäkijä Suomen ja Viron suhteissa.

Mikä on muuttunut eniten?

– Välimatka maiden välillä on koko ajan kaventunut. Meistä on tullut tasavertaisia.

Raig uskoo, että tulevaisuudessa matka kaupunkien välillä taittuu laivan lisäksi myös tunnelia pitkin kulkevalla junalla.

– Itse en ole sitä enää näkemässä, mutta uskon, että tunneli tulee ennemmin tai myöhemmin. Sen rakentaminen olisi viisasta, sillä mehän olemme melkein kuin samaa maata ja samaa perhettä.

Lue myös:

Vasta koronakriisin aikana muistin, että Viro on todellakin ulkomaa

Haaveiletko kesälomamatkasta ulkomaille? Minne pääsee ja minne ei? Katso 19 maan koronatilanne

Millaisia muistoja sinulla on Viron-matkoilta? Onko Viro nyt koronan vuoksi erilainen? Voit keskustella aiheesta 19.7. klo 23 saakka.

Lue seuraavaksi