Hädässä olevaa lintua, siiliä ja oravaa pitää auttaa – mutta samalla ei pidä: "Tässä ollaan kahden lain välissä"

Avuntarpeessa olevaan eläimeen ei pidä mennä itse koskemaan.

villieläimet
Mirkka Nousiainen hoitaa vahingoittuneita lintuja kotipihallaan
Mirkka Nousiainen hoitaa vahingoittuneita lintuja kotipihallaan

Pahvisessa mansikkalaatikossa froteepyyhkeen alla kyhjöttää kaksi haarapääskyn poikasta. Kun lappeenrantalainen Mirkka Nousiainen ottaa toisen niistä käteensä, näkyviin jää vain pikkuruinen pää ja nokka.

Pesästään pudonneet poikaset eivät päätyneet Nousiaisen takapihahoitolaan saman tien, vaan aluksi hän koetti saada ne palautettua kotiinsa.

– Se ei onnistunut. Poikasille rakennettiin valepesä, mutta sinnekään emot eivät lähteneet ruokkimaan niitä, Nousiainen kertoo.

Lopulta ainoaksi vaihtoehdoksi jäi ottaa poikaset itse hoidettavaksi. Se ei ole tietenkään yhtä hyvä kuin emon hoivissa, mutta silti parempi kuin luonnon armoille jättäminen. Nämä yksilöt Nousiainen luovuttaa jo hetken päästä jatkohoitoon.

Nousiainen toimii Suomen eläinsuojelun (SEY) Kaakkois-Suomen eläinsuojeluyhdistyksen vapaaehtoisena eläinsuojeluneuvojana. Ihmiset ottavat häneen yhteyttä, kun löytävät luonnosta hädässä olevan eläimen, ja Nousiainen ohjaa heitä eteenpäin.

Mirkka Nousiainen kotipihallaan
Seppo Kivimäki/Yle

Yhteydenottoja tulee ympäri Suomen ja ne koskevat kaikenlaisia eläimiä saimaannorpista lepakoihin. Ensisijaisesti autetaan loukkaantuneita eläimiä, mutta myös eläimen löytäneet ihmiset tarvitsevat Nousiaisen mukaan paljon apua.

– He ovat huolissaan, kun eivät tiedä, mitä tehdä vai tehdäkö mitään.

Puhelinneuvonnan lisäksi Nousiainen antaa ensiapua luonnonvaraisille eläimille, toimittaa niitä jatkohoitoon tai ottaa toisinaan itselleen joksikin aikaa hoidettavaksi. Eläimiin ei ole kuitenkaan tarkoitus kiintyä, vaan tavoitteena on vapauttaa itsenäisesti pärjäävät eläimet luontoon mahdollisimman pian.

Kahden lain välissä

Lintuja on tipahdellut pesistä aina. Syitä voivat olla liian kylmä, kuuma tai tuulinen sää tai vaikkapa emon kuolema.

– Kyseessä voi myös olla heikko poikanen, jonka toiset sitten tuuppaavat pesästä pois.

Mutta jos kyse on luonnonlaista, miksi luonnonvaraisia eläimiä pitää auttaa? Vastaus löytyy Suomen laista.

Eläintensuojelulaki (finlex) kieltää luonnonvaraisen eläimen ottamisen elätettäväksi, mutta velvoittaa auttamaan vahingoittunutta eläintä.

– Kun meillä on Suomen laki ja luonnonlaki, niin tässä ollaan kahden lain välissä. Siinä on välillä aikamoinen puntaroiminen, Nousiainen sanoo.

SEY:n mukaan loukkaantuneiden ja emottomien luonnoneläinten hoidossa on Suomessa paljon puutteita, sillä viranomaisten osaaminen luonnonvaraisten eläinten hoidossa on pääasiassa hyvin vähäistä. Hoito- ja kuntoutuspaikkoja on vain muutamia, ja luonnoneläinten kiinniotto.

SEY:n näkemys on, että eläinten kuljetus, hoito ja kuntoutus ovat lähes kokonaan vapaaehtoisten varassa.

Tosin myös pelastuslaitokset hoitavat kiireettömiä eläintenpelastustehtäviä. Viime vuosina niitä on kertynyt vuosittain yhteensä noin 2500. Helsingin pelastuslaitoksella toimii myös oma eläinpelastukseen erikoistunut yksikkö, jolla on käytössään eläinpelastusauto.

Sen verkkosivuilla kerrotaan yksityiskohtaisesti (siirryt toiseen palveluun), miten vahingoittuneen linnun, nisäkkään tai matelijan tilannetta kannattaa arvioida.

Haarapääsky ihmisen kädessä
Seppo Kivimäki/Yle

Nousiainen kertoo, että kuluva kesä on ollut siipirikkojen lokkien kesä, ja yhden sellaisen ääntelyä kuuluu nytkin pihan perältä. Kun lintu päätyy Nousiaisen hoidettavaksi, hän toimittaa sen yleensä eläinlääkärin tutkittavaksi. Siellä vaivoja hoidetaan esimerkiksi antibiooteilla ja kipulääkityksellä.

– Kaikkien eläinlajien kohdalla ihmisen ei ole yhtä helppo saavuttaa hyviä lopputuloksia, mutta lähes kaikki linnut pystytään hoitamaan, Nousiainen kertoo.

Muutama vuosi sitten avuntarvitsijoissa korostuivat tervapääskyt ja viime kesä puolestaan muistetaan siileistä, joita saapui Nousiaisen hoidettavaksi liki 50.

– Paljon oli poikasia ilman emoa tai muuten huonossa kunnossa. Keuhkomatoja, vajaakuntoisuutta ja aliravitsemusta, hän listaa siilien vaivoja.

Monet piti myös viedä eläinlääkärille lopetettavaksi.

Mitä voi tehdä?

Omin päin luonnosta löytämäänsä eläintä ei pidä mennä käsittelemään, jottei aiheuta lisää vahinkoa. Nousiaisen mukaan eläinten kanssa jokainen tilanne on yksilöllinen, ja sen vuoksi yleisohjeita on hankala antaa.

– Tilannetta tulee seurata useita tunteja. Puolen tunnin tai tunnin tarkkailu, että tuleeko emo hakemaan poikasiaan, ei riitä.

Jos eläin näyttää olevan pulassa, tulisi ottaa yhteyttä esimerkiksi Nousiaisen kaltaiseen SEY:n eläinsuojeluneuvojaan, eläinlääkäriin tai alan harrastajiin.

Nousiainen on itse harjoitellut vuosia ja kehittynyt laji kerrallaan. Harjoittelemassa hän on käynyt muun muassa Korkeasaaren eläintarhassa.

Vaikka työ perustuu vapaaehtoisuuteen, se vie runsaasti aikaa. Aikaisempina kesinä eläintensuojelutyöhön kului Nousiaiselta jokaisesta päivästä yli puolet, mutta täksi kesäksi tahtia on pitänyt hieman höllätä.

– Koen, että nyt tämä ei kuormita liikaa, vaan tämä on ihan mukavaa touhua.

Nousiainen sanoo pohtivansa joka kesä sitä, mikä hänet saa hommaan lähtemään.

– Varmaan sitä ihan perimmäistä syytä en ole vielä löytänyt. Tykkään auttaa ihmisiä ja eläimiä, ja se on aika syvällä.