Mervi-hirvestä tuli villieläinhoitolan symboli ja Markku Harjun lemmikki – kesyyntynyt hirvi jouduttiin lopettamaan sorkkavaivojen vuoksi

Pariviikkoisena Mustasaaren villieläinhoitolaan päätynyt hirvi oli isäntänsä kanssa paljon julkisuudessa. Lue tästä Mervi-hirven tarina.

villieläimet
Hirvi nuuhkii kameraa
Mervi ei muiden hirvien tavoin kaihtanut ihmisen seuraa ja nautti Markku Harjun mukaan huomiosta.Jarkko Heikkinen / Yle

Mustasaaressa Pohjanmaalla toimivan Nordic Wildlife Care -villieläinhoitolan kenties tunnetuimman hoidokin, Mervi-hirven, tarina on saanut surullisen lopun. Viisivuotias Mervi-hirvi jouduttiin torstaina lopettamaan sorkkaongelmien vuoksi.

– Sen sorkat kasvoivat liikaa ja niitä hoidettiin monta kertaa vuodessa. Sitten sorkkien muoto alkoi muuttua niin, että kärki käyristyi. Se muutti eläimen jalkojen asentoa niin, että nivelet rasittuivat voimakkaasti, kertoo villieläinhoitolan yrittäjä Markku Harju.

Sorkkavaivaa pystyttiin hoitamaan usean vuoden ajan, mutta ei enää tänä vuonna.

Jalkojen ongelmat alkoivat vaikuttaa hirven yleiskuntoon ja se alkoi varoa liikkumistaan. Siksi Harju joutui tekemään eläinlääkärin kanssa kipeän päätöksen.

– Ei ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin lopettaa eläin. Näin isoa eläintä ei pysty hoitamaan niin, että nivelet saisi kuntoutumaan, Harju kertoo.

Kuuntele tästä Yle Pohjanmaan tekemä Markku Harjun radiohaastattelu 17.7.2020.

Pariviikkoisena vasana Harjun hoitoon

Mervi-hirvi päätyi Markku Harjun hoitoon pariviikkoisena. Seinäjoelta tuotaessa se oli huonokuntoinen.

Vasa oli lähtenyt seuraamaan metsässä paikalle sattunutta nuortaparia, joka otti yhteyttä villieläinhoitolaan ja lopulta kyyditsi vasan Raippaluotoon.

– Silloin se ei edes kunnolla pysynyt pystyssä, kertoi Markku Harju toukokuussa 2015 tehdyssä haastattelussa.

Markku Harjulla oli jo tuolloin kymmenen vuoden kokemus villieläinhoitolasta ja eläinten hoidosta. Vaikka yleensä potilaaksi päätyivät linnut ja pienet eläimet, oli Harjulle kertynyt kokemusta myös hirvenvasan hoitamisesta.

Vasan päivärytmi oli aluksi kuin pikkuisella lapsella; ruokaa, liikuntaa ja lepoa.

Maitoa sille tarjottiin alkuaikoina kahden–kolmen tunnin välein yhteensä useita litroja päivässä. Jotta vasa sai riittävät eväät kasvuun, haki Harju naapurista ternimaitoa.

Hirvenvasa seuraa hoitajaansa Markku Harjua
Mervi seurasi pienenä aktiivisesti Markku Harjua pihapiirissä. Jarkko Heikkinen / Yle

Leimautuminen Harjuun

Aluksi vasa totteli nimeä "Hirvi". Se seurasi Harjua herkeämättä, mihin hän menikin. Jos isäntä hävisi näkökentästä, vasa alkoi inistä hiljaa. Se kaipasi "emoaan".

Vasan kohtaloa ryhdyttiin ratkomaan heti, kun selvisi, että sitä ei pystyttäisi palauttamaan luontoon. “Hirvi” oli liian leimautunut ihmisiin.

Vasan uudesta kodista käytiin keskustelua muun muassa Ähtärin eläinpuiston kanssa, mutta Harjun kuulemat vastaavat siirrot hoitajiinsa leimautuneista hirvistä saivat hänet miettimään asiaa uudelleen.

– Mitä olen kuullut, niin hirvenvasan siirtäminen, uudet hoitajat ja uusi paikka saattavat olla hyvinkin stressaavaa. Sen takia olen miettinyt, että jos olisi mahdollista, niin se voisi jäädä tänne. Mutta se on pitkä tie, siinä on kaikkia lupia ja niin edelleen, Harju kertoi heinäkuussa 2015.

Luvat saatiin ja vasa jäi Harjun hoiviiin. Nimekseen se sai Mervi.

Yksin metsään jäänyt hirvenvasa hurmasi Markku Harjun vuonna 2015 Ylen alueuutisissa.

Ensimmäisen kesän vapaana pihapiirissä juoksennellut Mervi paistatteli mediassa ja hurmasi yleisönsä. Kenties jopa presidenttiparinkin, sillä loppuvuodesta 2015 Harju sai tunnustusta työstään varsin korkealta taholta. Hänet kutsuttiin Linnan juhliin.

Mervi kasvoi ja kasvoi ja kiintyi yhä enemmän Harjuun. Kun Harjut lähtivät presidentin kutsumina itsenäisyyspäivän vastaanotolle Helsinkiin, ei Mervi suostunut syömään mitään. Se oli paljon kasvavalle hirvelle, jonka oli määrä syödä päivässä 20 kiloa ruokaa.

Kiintymys hirven ja ihmisen välillä oli tässä tapauksessa molemminpuolista.

– Vaikka olisi kuinka kiireitä ja stressiä ja huolet painaisi, niin kun Merviä käy vähän rapsuttamassa, ne asiat unohtuvat. Pienikin hetki rentouttaa, ja Mervi on tuottanut todella paljon mielihyvää meille tänä aikana, Markku kertoi tammikuussa 2016.

Pohjanmaan villieläinhoitolan Markku Harju syöttää Mervi-hirveä tuttipullolla
Markku Harjun mukaan pienen vasan kanssa elo on samanlaista kuin pienlapsiperheissä. Syödään, nukutaan ja leikitään. Jarkko Heikkinen / Yle

Kosijoilta vältyttiiin

Mervi-vasa liikkui villieläinhoitolan alueella, missä halusi. Yöksi se meni hevosboksiin nukkumaan hevosten ja muiden kanssa.

– Aamulla se tuli sitten takaisin tänne, oli metsässä päivät ja kävi meressä uimassa, Harju kertoi keväällä 2016.

Myöhemmin Harju rakensi kasvavalle Merville puolentoista hehtaarin kokoisen aitauksen. Sillä pyrittiin muun muassa torjumaan mahdollisten kosijoiden lähentelyt.

– Kokemusta on, että kolmemetrinenkin lankkuaita menee rikki, kun uros haluaa vierailla naaraan luona. Syksyllä, kun rykimäaika alkaa, niin pahoin pelkään, että se on edessä, Markku Harju naurahti syksyllä 2016.

Jälkiä poikaystävistä oli ainakin rannassa ja aivan Mervin aitauksen reunalla, mutta aitaukseen ei ollut päästy.

Vaikka Mervi oli vielä nuori, oli hirvessä havaittavissa pieniä merkkejä sukukypsyydestä.

– Hieman tommonen kiukutteleva se oli välillä, että hormonit hyrräsi, Harju kertoi Ylelle haastattelussa.

Mervi-hirvi ja Markku Harju
Markku Harju uskoo, että hänen kohdalleen ei tule samanlaista persoonaa kuin Mervi oli. Antti Haavisto/Yle

Ei ainut hirvi, mutta tärkein

Nyt lopetettu Mervi ei ole jäänyt Harjun ainoaksi hirveksi. Villieläinhoitolassa on hoidettu vuosien varrella muitakin hirviä, joista osa on päässyt toivuttuaan luontoon, osa on jouduttu lopettamaan.

Osa hirvistä on ollut liian huonokuntoisia selviämään. Rudi-hirvi ei esimerkiksi osannut imeä.

– Emoilla on usein syy, miksi he hylkäävät vasan. Kenties sekin koitui Rudin kohtaloksi, Harju pohtii.

Vaikka hirviä on ollut useampia, on Mervi ollut Harjulle tärkein.

– Se on ensimmäinen vasa, joka on täällä kunnolla asunut. Siitä tuli lemmikki, joka vaati paljon, mutta antoi paljon. Meillä oli oikein mukava yhdessäoloaika, Harju kertoo rauhallisella äänellä.

Harjun mukaan Mervi oli myös poikkeuksellinen hirvi siinä mielessä, että se nautti saamastaan huomiosta ja halusi aina osallistua kaikkeen tekemiseen.

Hoidettavia eläimiä tulee ja jokaiselle löytyy sijansa hoitolan isännän sydämessä, Mervin jättämä jälki on merkittävä.

– Mervi oli Mervi. Vastaavanlaista eläintä ei varmastikaan koskaan tule, Harju sanoo.

Lue myös:

Video: Mervi-hirvi saattaa jatkaa eloaan hoitajansa Markun luona

Mervi-hirvi välttyi kosijoilta – ensi vuonna tarvitaan vahvempi aita

Villieläinhoitolassa kiinnytään puolin ja toisin – Mervi-hirvi oli syömättä hoitajansa reissun ajan